29/04/2025
Ihmislapsi kehittyy vuorovaikutuksessa. Vauvalle on elintÀrkeÀÀ saada mahdollisimman nopeaa ja sopivaa reagointia hÀnen tarpeisiinsa.
Vauvaa ei opeteta erilaisiin asioihin, kuten nukkumaan, niin, ettĂ€ hĂ€net jĂ€tetÀÀn tietoisesti yksin ja ollaan vastaamatta itkuun tai viivytetÀÀn vastaamista. Se ei tue vauvan itsesÀÀtelyn kehittymistĂ€ tai âpĂ€rjÀÀmistĂ€â, pĂ€in vastoin.
SiinÀ missÀ joku vauva on temperamentiltaan rauhallinen ja joustava, hÀn myös asettuu usein vÀhemmin avuin nukkumaan, on mieleltÀÀn tyyni ja saattaa verrattain aikaisin esim. nukahtaa itsenÀisesti ja kaivata pientÀ omaa tilaa rauhoittumisensa tueksi.
Toinen, yhtÀlailla oikeanlainen, reagoivampi ja herkempi vauva tarvitsee meitÀ selvÀsti enemmÀn. HÀn rauhoittuu parhaiten vanhemman vÀlittömÀssÀ lÀheisyydessÀ ja saattaa itkeÀ kovasti, jos hÀntÀ yrittÀÀ jÀttÀÀ hetkeksikÀÀn yksin tai nukuttaa ilman vanhemman kosketusta tai kontaktia. HÀn ei silloin kaipaa opettamista tai yksin jÀttÀmistÀ, vaan hÀnen kohdallaan pitÀÀ enemmÀn kiinnittÀÀ huomiota koko pÀivÀn kuormitukseen, lÀheisyystankkaukseen ja rauhoittumaan laskeutumiseen. Jos perheessÀ on kaksi vanhempaa, tÀllaisen vauvan kohdalla voi olla vanhempien jaksamisen kannalta ensiarvoista, ettÀ hoitovastuuta jaetaan mahdollisimman paljon.
Olennaisinta onkin oppia tuntemaan juuri oman vauvan temperamentti, tapa reagoida asioihin ja se, mitĂ€ hĂ€n milloinkin tarvitsee ja sitten tarjota sopivaa tukea ja apua. Tietoista yksin âpĂ€rjÀÀmÀÀnâ jĂ€ttĂ€mistĂ€, tai tietoista itkettĂ€mistĂ€ ei tarvitse yhtÀÀn kukaan. đ