Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta

Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta Ryhmä- ja yksilömuotoista tanssi-liiketerapiaa Kuopiossa. Tervetuloa avaamaan reitti kehosi puheelle!

29/04/2026

Kansainvälisenä tanssinpäivänä, olkaapa hyvät: nyt on julkaistu Effortin uusin numero luettavaksenne. 🎉

https://www.tanssiterapia.net/wordpress/wp-content/uploads/2026/04/effortti2024_2026-1.pdf


29/04/2026

Hyvää kansainvälistä tanssin päivää! 💐💃

Tanssiliiketerapeutit ovat upeita pitkän koulutuksen käyneitä terapian ammattilaisia ja Tanssiliiketerapia tuo keskiöön kokevan ja aistivan kehon ja vuorovaikuttavan ja ilmaisevan liikkeen, sekä moninaiset luovat menetelmät ja mahdollisuudet keskustelun lisänä. 💛 💃

Ylpeänä jatkamme edelleen työtä tanssiliiketerapian tunnettavuuden eteen, jotta tämä ainutlaatuinen terapiamuoto olisi tulevassa yhä useamman saavutettavissa!

Let's dance! 💛

📷 Harri Paavola

Äiti Maan päivä 🌍Ketjuunnun yhteen Äiti Maan kanssa. Kuuntelen sen kaikua kehossani. Kuuntelen maan kannattelua kehossan...
22/04/2026

Äiti Maan päivä 🌍

Ketjuunnun yhteen Äiti Maan kanssa. Kuuntelen sen kaikua kehossani. Kuuntelen maan kannattelua kehossani. Aistin sen hengityksessäni, tunnen sen askeleissani.

Maa kannattelee, luo minuun pulssin, rakentaa rytmin. Painovoimallaan se muistuttaa. Kun vain kuulen, jokaikinen hetki se muistuttaa.

Aistin kehossani yhteyden ja dialogin: liikkeeni on sen kanssa jatkuva vuoropuhelu; vakaus jalkapohjissani, lantioni pehmeä pyörähdys, selkärankani aalto.

Kehoni on yhtä maan kanssa ja liike tästä yhteydestä on meidän molempien muistamista.

Kiitos.
Kiitos, että kannat.
Kiitos, että yhdistät.
Kiitos, että muistutat kuka olen.

Äiti Maa, sinut minä kuulen, sinuun minä jään.

Hyvää Äiti Maan päivää!

YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi, jotta muistaisimme elää arjessamme harmoniassa luonnon kanssa 🌍🌱

Kutsun kevään minuun.
Kutsun sen herättämään ruumiini, avaamaan sen, mikä on ollut levossa. Kutsun valon lisääntymistä, ...
11/04/2026

Kutsun kevään minuun.

Kutsun sen herättämään ruumiini, avaamaan sen, mikä on ollut levossa. Kutsun valon lisääntymistä, pientä liikahtamista, varovaista kasvua.

Olen antanut keholleni luvan herätä omaan tahtiinsa. Kevät tuli tänä vuonna aikaisin, sillä tavalla että minun talveni tuntui jäävän vähän kesken. Nyt huomaan jo tunnustelevani, missä liikkeeni kuplii, missä hengitys saa tilansa laajentua. Annan keveyden hiipiä sisään ilman että mikään vaatii, pakottaa tai edes kiirehtii.

Ja ihan samassa tahdissa kuin maa on alkanut sulaa, myös minussa on tapahtunut muutos. Kuin järvenselkä on vapautunut paksusta jääkuoresta, myös minä olen alkanut hiljalleen avautua. Annan kerrosten pehmetä omaan tahtiinsa, annan hengityksen kuljettaa läpi viipyilevyyden ja virtauksen.

Kerään itseeni valoa. Aistin sen luomaa tilaa; lämpenen lempeässä, auringon lämmittävässä liikkeessä. Annan kehoni johdattaa. Annan sen kuiskia ehdotuksiaan kohti avautumista. Annan liikkeeni inspiroitua kaikesta siitä mikä kasvaa sisältä käsin.

“Hän toivoi pitkää kevättä, jotta saisi odottaa niin kauan kuin suinkin”, kirjoittaa Tove Jansson Taikatalvessa. Sama toive palaa minuun joka vuosi.

Ah, tervetuloa sinä pitkä, kupliva, hiljalleen heräävä kevät, täynnä odotusta. ✨

Sananen lattiasta, maasta, kannattelusta oman terapiatyön näkökulmasta ⬇️Rullaan joka kerta tanssi-liiketerapiatilani la...
04/04/2026

Sananen lattiasta, maasta, kannattelusta oman terapiatyön näkökulmasta ⬇️

Rullaan joka kerta tanssi-liiketerapiatilani lattialle ison tatamimaton. Se astuu valkoista lattiaa vasten tilaa rajaavaksi ja turvaa tuovaksi. Tatami on myös sen alla olevaa lattiapintaa aavistuksen pehmeämpi - jämerä kuitenkin.

Välillä se kutsuu leikkiin, toisinaan vilttien alla pötköttelyyn. Se kutsuu lepoon ja pysähtymiseen, myös liikkeeseen, kävelyyn, tanssiinkin - ja hiljaiseen aistimiseen.

Minä kutsun sitä välillä laboratorioksi, sillä tavalla, että: ”hei mennäänkö tohon tatamille tutkimaan tätä?”. Olen kuullut sen joskus olleen ainoa motivaattori, jonka voimalla on jaksanut kodista poistua. Että siihen voin laskeutua, olla hetken, levähtää ja tulla kuulluksi.

Ei tanssiterapia tatamimattoa tietenkään vaadi tai tarvitse, ei lainkaan. M***a tämä erityinen tatami on mun työkaluni, terapiassani tarjolla oleva väline. Assistentti. Symboliikkaakin se kantaa, aivan kuten ne lukuisat korissani olevat kortit, kivet, langat tai kynät.

Lattia, maa, tatami kutsuu ja antaa luvan. Se kutsuu testaamaan, työntämään, rullaamaan, antamaan painon laskeutua ja siirtyä. Se neuvottelee, rajaa. Se kutsuu kysymään, että kuinka paljon uskallan. Se kutsuu tutkimaan, missä kohtaa pidän vielä kiinni. Se kutsuu hengähtämään näissä tutkimisen väleissä.

Lupa ja uteliaisuus, tutkiminen ja kokeilu, rakentuvat hauraan huokoisissa hetkissä. Näissä hetkissä lepää salliminen ja kiireettömyys. Selkä saattaa löytää tuen, kylki uskaltaa painautua tai niska, hartiat, pää saavat olla hetken ilman, että ne kannattelevat mitään.

Löydämme ehkä luut, jotka rohkenevat tutkia painovoimaa, kaiken rakennetta. Saatamme löytää lihaksista voimaa, joka herättää tutkimaan vaikkapa irti päästämistä. Saatamme herkistyä eri aisteihin tai sen suurimman aistielimen, ihon pinnan tutkimiseen ensi kertaa, aivan syvästi. Samalla kuulemme itsemme.

Antautuminen ja kannattelun aistiminen painovoimaan nähden on aina suhde. Painovoima ei vedä alas, vaan yhteyteen. Tatami, sen alla maa, kantaa tässä yhteyden kokemuksessa kaiken sen, mitä emme välttämättä tiedä, millä ei ole vielä nimeäkään. Siinä kannattelussa kehomme alkaa usein kertoa.

Vaikka sanat rakentavat todellisuutta, ei kaikella ole ensin sanallistettavaa muotoa. Siksi mulla on kori täynnä siltoja...
18/03/2026

Vaikka sanat rakentavat todellisuutta, ei kaikella ole ensin sanallistettavaa muotoa. Siksi mulla on kori täynnä siltoja sanojen äärelle, siihen kehon kantamaan.

Olen terapeuttina loputtoman kiinnostunut siitä, miten valitsemasi symboli, joskus ilman suoraa katsekontaktia, alkaa herättää kehosi sensomotorista aineistoa, herättää kehosi, tunteesi ja alkaa keskustella kanssasi. Ihmettelen kanssasi sitä, kuinka oranssi, paksu villalanka voi luoda toimestasi sinulle rajat, joiden sisällä huomaatkin nyrkkiesi puristuvan, olevan vaikea hengittää. Tarkastelen kanssasi niitä kortteja, jonka ehkä intuitiivisesti valitsit. Kuljen kanssasi niiden johdattamana polkua, jonka määränpäästä meillä ei ole varmuutta, m***a yhtäkkiä huomaamme, että kuvat kertovat, ne alkavatkin puhua.

Tai ehkä rakennamme korteista asetelman, joka tekee vuosikausien painolastin näkyväksi. Tai purammekin maatuskan; tuomme nuken kerrosten avulla näkyville omienkin kerrostemme tarpeet - ne toteutumatta jääneet, kehossa hiljaa kaikuvat.

Tyhjän paperin äärelle johdatan sinut aina liikkeen kautta. Joskus myös kirjoitamme - useimmiten kuitenkin kynää nostamatta. Puramme muodot ja sanat suoraan kehosta, mitään suodattamatta. Tai ehkäpä teemme vilttipinosta pesän, joka eristää äänet, ehkä sinutkin aivan piiloon, turvaan siltä minkä tunnistat ensi kertaa olevan liikaa - turva turvallisen tilan sisällä voikin avata portin kehon omiin tarpeisiin paremmin kuin sanat ikinä.

Turvalliset seinät tarjoavat kannatteluunsa siinä, missä selkä löytää seinänsä. Välillä seinä puhuu sille, jonka kämmen sitä vasten työntää. Se samainen seinä kestää myös kaikki ne tunteet, jotka keksivät pallon tai tyynyn muodossa siihen osua.

Ja minä autan - ja muistan kertoa sen.

Joskus ne samat symbolit; ne lukuisat kortit, kivet, tyynyt, toimivat välineinä kurottamiselle, tarttumiselle, vetämiselle, työntämiselle tai irti päästämiselle - perustavanlaatuisille liikkeille, joissa on läsnä - no, koko elämä.

Ja ai niin, se tärkein: lattia, turvallinen pehmeä tatami, jonka rullaan lattialle jokikinen kerta. Luotettavin assarini.

Jos jokin kehollemme kommunikoi, niin se. Siitä minä kerron myöhemmin ❤️

Kehossani kannan enemmän kuin omaa elämääni. Siinä hengittää myös edelläni kulkeneiden naisten jatkumo.Kehossani kannan ...
08/03/2026

Kehossani kannan enemmän kuin omaa elämääni. Siinä hengittää myös edelläni kulkeneiden naisten jatkumo.

Kehossani kannan muistia, joka on muodostunut niistä kerroksiini piirtyneistä eleistä, ihoni vastaanottamasta kosketuksesta ja silmäni tavoittamista, kaiken hyväksyvistä, ymmärtävistä katseista.

Kehossani kannan rytmiä, hengitystä, tapaa olla maailmassa - liikettä, askellusta, sydänalan tietoa ja hengityksen rytmiä, jotka sanoitta ovat siirtyneet minuun.

Tänään pysähdyn askelmerkkeihini. Pysähdyn tuntemaan jalkapohjat maata vasten, aistin kehoni ketjut, aistin hengityksen liikkeen ja liikkeessä virtaavan elämän.

Aistin edelläni kulkeneet. Aistin osani tätä jatkumoa.

Olen tarina. Kerrostumia kantama keho edelläni kulkeneiden ketjussa.

Tänään muistan ja kunnioitan niitä naisia, joiden elämä hengittää hiljaa myös minussa.

Hyvää naistenpäivää 🧡

Askelmerkkini tallensi, kuvan otti lahjakas 💫

20/02/2026

Kun on liian pitkään, yli omien voimavarojen, pitänyt olla jaksava, sopeutuva ja pärjäävä, keho yleensä lopulta painaa jarrua. Se hidastaa, vetää huomion sisäänpäin. Tämä vetäytyminen on sisäisen turvajärjestelmän, hermoston, keino pitää sinut koossa, elossa.

Uupumisen aikaansaama hiljaisuus luo usein pelottavalta tuntuvan tilan, jossa, usein ensi kertaa, joutuu kohtaamaan itsensä.

Ja hiljaisuudesta kaikuukin sen tärkein viesti.

Ehkä tämä uupunut keho ei pyydä enempää suorittamista, vaan lempeää myötätuntoa. Eikä se kaipaa korjaamista, vaan kohtaamista: https://hidastaelamaa.fi/2026/02/naen-sinut-joka-kannat-liikaa-uupunut-ei-kaipaa-korjaamista-vaan-kohtaamista/

Sieluni koti, Koli, tuuditti minut taas turvalliseen syliinsä viikonlopuksi. Olen syntynyt ja ensimmäiset vuodet myös ka...
01/02/2026

Sieluni koti, Koli, tuuditti minut taas turvalliseen syliinsä viikonlopuksi. Olen syntynyt ja ensimmäiset vuodet myös kasvanut täällä Pohjois-Karjalassa, Kolin kainalossa, ja tänne tulo kietoo minut kotiin, kietoo turvaansa, aina vain.

Helmikuun ensimmäisen päivän auringonnousu toi maltillisen lupauksen kevään valosta järkähtämättömän raskaan, m***a lohdullisen lumikuorrutemaiseman keskelle. Muutama aivan pikkuruinen lintukin lensi aamuauringon ensisäteisiin, ja unelias ja uskomattoman kaunis maisema muuttui itäisellä taivaalla nopeasti.

Mustarinnan ikikallioiden toinen puoli, lännen Akka-Koli sen sijaan lepäsi järkähtämättä maagisen täysikuun valossa ja kutsui aistimaan lepoa. Niin se tekee aina. Siihen minä kellahdin, ikikallion suojaan, lumivaippaan.

Metsän luoma hiljaisuus ei oikeasti aina ole hiljaisuutta, totean usein risahdusten, rasahdusten, liverrysten keskellä luonnossa kulkiessani. M***a täällä se sitä on, totta totisesti.

Mykistävää, paljastavaa, lohdullista, täydellistä hiljaisuutta.

Kiitos Koli. Sinuun minä jään 🤍

Keho on kokemisen maaperä. Jokainen tunne, jokainen eletty hetki kirjoittaa itsensä meihin: hengityksen syvyyteen, lihas...
21/01/2026

Keho on kokemisen maaperä. Jokainen tunne, jokainen eletty hetki kirjoittaa itsensä meihin: hengityksen syvyyteen, lihasten kannatteluun, siihen tapaan, jolla olemme ja liikumme, ja jolla toisemme kohtaamme.

Kokemuksemme tallentuvat jäljiksi ruumiimme kerroksiin. Tämä voi tuntua monin tavoin: värinänä rintakehässä, painona lantiossa, jäykkyytenä selkärangassa, kuplintana vatsassa. Se on sydämen rytmiä, ihon hienovaraista reagointia, koko sisinpämme puhetta; niin kehomme syvimpiin muistikerroksiin kirjoitettua, että se on jäänyt sanojen taakse.

Kehollisen kokemuksen kautta pääsemme kosketukseen sellaisen esikielellisen kehon kantaman tiedon kanssa, joka on syntynyt ennen sanoja. Se näyttäytyy virtauksina, tiloina, aistimuksina eri tasoilla. Kehon kuunteleminen kutsuu meitä kohtaamaan tämän kielen - usein hiljaisen, m***a hyvin tarkkanäköisen. Aistimus voi olla ensimmäinen lanka, joka alkaa purkaa pitkään kiristyneitä mielen solmuja.

Tavoitteena ei ole ohjata tuntemuksia pois tai muuttaa niitä, vaan antaa niille lupa olla näkyviä, todellisia; tällä hetkellä juuri sellaisina kuin ne ilmenevät. Kun tulemme kohdatuksi myös niiden kautta, syvemmin ja rehellisemmin, vapautuu valtavasti elinvoimaa.

Kun annamme keholle tilan kertoa, mitä se tietää, avautuu ovi myös itseen.

tanssiliiketerapia

10/01/2026

Talven syli on vahvimmillaan. Se imee alkupisteeseen, pysähtyneisyyteen, levolliseen hengitykseen, levosta lähtevään pehmeyteen.

Se kutsuu sulkemaan silmät, kiertymään sisään, aistimaan. Se kutsuu kuulemaan.

Miltä kehossani tuntuu juuri nyt?
Missä kehoni pyytää minua viipymään hetken pidempään?
Millaisen reitistön rakennan itseeni, sisäiseen maisemaani?
Mitä vastauksia kehoni tarjoaa, kun kuuntelen hiljaa?
Mistä kaikesta voin kehoni kautta hellittää?
Mitä kaipaan tässä hetkessä?

Pidämme perjantaina 16.1. Mielenliikkeellä talven sydänhiljaisuuteen kääriytyvän naistenpiirin. Avaamme portin sisäisen, intuitiivisen tiedon äärelle ja kuulostelemme liikkeessä kehoa. Hiljennymme toistemme äärelle jakaen. Rummun ja äänimaljojen kautta laskeudumme integroimaan koettua.

Tässä tilassa saa hidastaa, hiljentyä ja antaa tilan sille, mikä haluaa syntyä.

Jos tunnet kutsun pysähtyä, kuunnella ja antaa kehosi tulla kuulluksi, tämä ilta on sinua varten. Mahdut vielä mukaan! Tule juuri sellaisena kuin olet. 🤍

Kommenttikentässä lisätiedot.

Hyvää ja lämpöistä joulua yhdeltä puolen maapalloa!Meillä on ollut suunnitelmissa pidempi reppureissu perheen kanssa use...
24/12/2025

Hyvää ja lämpöistä joulua yhdeltä puolen maapalloa!

Meillä on ollut suunnitelmissa pidempi reppureissu perheen kanssa useamman vuoden. Tämä loppuvuosi ja vuodenvaihde oli juuri oikea hetki sen toteuttamiseen: m***a merkittävää asiaa saavutti tänä vuonna päätöksensä - ja toisaalta päätöksissä lepää yhtä m***a uutta alkua. On hyvä aika pysähtyä, hengittää hetki, suunnata katsetta taas uudenlaisen horisontin äärelle - tunnustella, aistia ja katsoa, mihin katse lopulta asettuu.

On aivan erityistä, tunteita herättävää ja toki myös kiitollista viettää joulua näin kaukana totutusta ja irti arjen rutiineista. Reppu selässä maailma tuntuu välillä kovin pieneltä ja toisaalta se tuntuu avartuvan juuri niissä kaikista pienimmissä hetkissä.

Sydämessä lepää kiitollisuus, kehossa levollisuus.

Tänään hiljennyimme jouluaattoaamuun mangrovepuumetsässä. Aattoilta vietetään rannalla piknikillä ja huomenna suuntaamme veneellä kohti uusia seikkailuja!

Hyvää ja rauhallista joulua ❤️

Osoite

Kuopio

Nettisivu

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Kehontieto - Tanssi-liiketerapia Marjo Meriranta :lle:

Oikopolut

Jaa

Kategoria