Milleniaaliterapeutti Saara Rantanen

09/02/2023

Nykymaailmassa on helppo päätyä hukkaan. Olemme monessa suhteessa vapaampia kuin koskaan valitsemaan miten käytämme elämämme. Oman paikan löytäminen on kuitenkin vaikeaa.

Hukkaan voi joutua myös elämän kriisien yllättäessä kuten työpaikan menetyksen, eron tai oman sairastumisen myötä. Kun olemassa olevat rakenteet purkautuvat, tilalle tulee autiutta. Tällaisissa tilanteissa on luonnollista kokea monenlaisia tunteita, myös epävarmuutta omasta suunnasta.

Hukassa ollessamme saamme paljon vinkkejä ulkopuolelta miten toimia. "No keksit tavoitteen ja sitten sitä kohti". Tai meille tarjotaan tarkoituksia: "tää oli sulle hyvä, nyt löydät jotain uutta ja parempaa. Hyvää ei voi kuitenkaan pakottaa paikalle, ja piristyä ei voi käskystä, kuten Maaret Kallio on todennut. Emme myöskään helposti osta tarjottuja tarkoituksia.

Miten siis olla ja miten kestää epävarmuutta ja ahdistusta, suunnattomuutta ja tilaa? Miten löytää toivoa?

Olen tänään Hyvät Tuulet ry:n vieraana puhumassa aiheesta. Webinaari alkaa klo 18 ja on maksuton. Storeissa on linkki tapahtumaan. Tule kuulolle :)

23/12/2022

"Sinun pitäisi tietää, ettei ole mitään mikä sinun ehdottomasti _pitää_"

Se on yksi suosikkilauseeni alan kirjallisuudesta.

Voi olla, että olemme kiireisiä ja ärtyneitä, koska mielestämme tilanteen pitäisi olla jotain muuta.

Voimme olla harmistuneita, koska mielestämme pitäisi kokea rauhaa ja iloa. Voimme olla hämmentyneitä, koska meidän pitäisi tietää kaikki vastaukset. Ehkä kaiken pitäisi olla valmista ja selvää.

Voimme rauhoittua. Ei meidän pitäisi mitään.

Laitoin juuri villasukat jalkaan ja suljin läppärin. Tervetuloa joulu.

Lämmintä Joulua juuri sinulle. Kiitos, jos olen saanut olla matkassasi, olemme tavanneet, olet lähettänyt minulle viestiä, olemme käyneet lounaalla, nauraneet, itkenet, olleet ja tunteneet.
❤️

14/10/2022

Yrittäjyys ei ole aina helppoa. Ainakaan omasta mielestäni.

On monia asioita, joita olisi hyvä osata. Siihen, että saa työllistettyä itsensä työllä, jota haluaa tehdä ja joka on itselle merkityksellistä on monen m***a askelta. Kyse ei ole ainoastaan taidoista työskennellä terapeuttina.

Markkinointi, näkyvyys ja asiakashankinta aiheuttavat usein itselleni päänvaivaa. Miten niitä olisi hyvä tehdä, milloin ja miten paljon?

Myönnettäköön, että ne eivät ole vahvuuksiani, ja se on ihan ok myös se.

Se, mikä itselleni on oikeasti tärkeää on näissä palautteissa.

Ne kertovat siitä, että olen pysähtynyt, kohdannut ja kuullut.

Olen ottanut aikaa, tutkinut tarkasti, ohjannut ja auttanut.

Olen ollut lämmin ja lähellä.

Minulla on myös jonkinlainen uskomus siitä, että keskittymällä tarkasti ydintyöhöni, tuo se pitkässä juoksussa juuri niitä asioita joita sen kuuluukin.

Kiitos, jos olen saanut olla matkassasi mukana. Olen kiitollinen jokaisesta palautteesta, sillä ne ohjaavat minua ja muistuttavat tärkeimmästä.
🧡

Jos mietit oman matkasi aloittamista, käy kurkkaamassa ajanvarauksen uudet ajat. Avasin juuri loppuvuoden vapaat päivät.

🧡 Voi hyvin

10/10/2022

Sanat ovat minun, ei niin nöyrän mielipiteeni mukaan ehtymättömin taikuuden lähde. Ne pystyvät sekä aiheuttamaan vahinkoa että korjaamaan sen", toteaa Dumbledore Harry Potterille saagan viimeisessä elokuvassa.

Tänään 10.10. on Maailman mielenterveyspäivä.

Yksi voimakas vaikuttamisen keino on kysyä toiselta "Mitä sinulle kuuluu?". Voit tehdä sillä valtavan paljon hyvää.

23/03/2022

Elämme tilanteessa, joka herättää paljon huolta ja mietteitä. Turvattomuuden tunne meissä kirvoittaa kärkkäisiin mielipiteisiin, mikä saattaa muuttaa kaverin kanssa käytävän keskustelun luonnetta. Ehkäpä kevyt kahvipöytäkeskustelu kääntyykin tiiviiksi väittelyksi.

Sain kunnian kirjoittaa Valitseterapia.fi:n blogiin vieraskynätekstin. Päätin kertoa tarinan, joka auttaa ymmärtämään kaveria.

Käy tsekkaamassa 🤗

Eräs tuttavani kertoi minulle tuohtuneena miten vaikea hänen on ymmärtää ihmisiä, jotka ajavat itse Ukrainaan omalla pakettiautolla viemään avustuksia ja hakemaan pakolaisia Suomeen. “Täyttä idiotismiä. Siellä on avustusjärjestöjä, jotka auttavat koordinoidusti.

25/01/2022

🧡 Asiakaspalaute 🧡

Vaikka kaikkien prosessit ovat yksilöllisiä on niissä samankaltaisia rakenteita.

Niissä tutkitaan nykytilaa ja tunnistetaan millaiseksi sen toivoisi muovautuvan.

Tapaamiseen tullessa ei tarvitse olla selkeyttä tulevasta tai omasta suunnastasi. Sitä etsimme yhdessä.

Lopputulos saattaa olla jotain yllä olevan kaltaista.✨

Näitä palautteita lukiessa koen aina haikeutta, sillä ihmiset tulevat merkityksellisiksi, vaikka siitä puolesta tässä työssä harvoin puhutaan.

Koen kiitollisuutta jokaisesta kohtaamisesta ja minulle osoitetusta luottamuksesta.

Kiitos.

P.s Onko sinulla jotain asioita, pieniä tai isoja, jotka painavat mieltäsi?
➡️Otan tällä hetkellä vastaan uusia asiakkaita.

Ensikäynti on maksuton, jotta pääsemme rauhassa tutustumaan

➡️ www.purkamo.info/ajanvaraus

21/01/2022

"Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!"
-Tommy Tabermann

Sanoa "ei"
ilman syyllisyyttä ja
"kyllä" ilman pelkoa.
Siinä on haastetta
kylliksi yhdelle rajanvetoharjoitukselle.
-Milleniaaliterapeuttimann

20/01/2022

Uskon näin.

Hyvin vahvasti.

Ja halusin muistuttaa sinua siitä.

07/01/2022

Hei,
Tässä linkki Lauttamatkalla -podiin, jossa kävin syksyllä Irinan vieraana juttelemassa identiteetistä.
Check out! 🤗

Mistä identiteetti koostuu? Tätä kysyimme ratkaisukeskeiseltä lyhyterapeutilta Milleniaaliterapeutti Saara Rantanen , joka vieraili lauttamatkalla.

Saara kuvailee identiteettiä jatkuvasti muuttuvaksi, joka ei koskaan ole valmis, m***a voi vahvistua ja kypsyä. 👱‍♀️👩‍🦳👵 Vahvan identiteetin pohja koostuu omista arvoista ja tietoisuudesta, mikä on itselle merkityksellistä. Identiteetti kehittyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja elämänmuutoksissa. Eipä ole siis oikotietä onneen tässäkään asiassa.

🎧 https://open.spotify.com/episode/4WY3zsbwI6N9Yq7fKwvnas?si=5ucoUvdjRq-0aPfFX0cz4w

04/01/2022

Lapsuuden kotini seinälle on ripustettu vanha kello, joka ei enää toimi. Ehkä viisarit ovat rikki tai patterit unohtuneet vaihtaa jo niin kauan aikaa sitten, että kukaan ei enää muista toimiiko koko kello. Joka tapauksessa viisarit ovat jo vuosia näyttäneet samaa kellonaikaa: varttia vaille kahdeksaa.

Vanhempien luona vieraillessani teen usein töitä tuossa huoneessa. Vähän väliä katson kelloa ja totean sen olevan hyödytön koriste.

Vuorokaudessa on kuitenkin kaksi hetkeä, jolloin se on jotain muuta. Kun talon muut kellot saapuvat varttia vaille kahdeksaan, se herää eloon. Kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, kello tuntuu olevan täydessä sopusoinnussa maailman kanssa.

Jos kelloa katsoisi vain noina kahtena hetkenä, voisi sen luulla toimivan täydellisesti. M***a kun hetki on ohi, jättäytyy se ylpeästi muiden ajasta jälkeen, paikkaan johon se kerran jäi.

Ja ajoittain minusta tuntuu että olen tuo kello. Myös minä olen juuttunut johonkin aikaan, enkä saa kiinni maailman liikkeestä. Ja ajoittain nautin niistä ohikulkevista hetkistä kun minun aikani salaperäisesti saapuu. Silloin tunnen olevani elossa, hetkessä, synkroonissa muiden ihmisten kanssa, lähellä ja kosketuksessa. Niinä hetkinä voin luoda, uneksia ja kokea oivalluksia, tuntea asioiden virtaavan.

Kun ne hetket ovat ohi, palaan arkeeni.

Kesti aikaa ymmärtää, ettei niissä hetkissä voi roikkua kiinni. Ne tulevat ja menevät. Ja juuri ne täyteyden hetket elävät sen harmaamman arkisen maailman sisällä. Ja ne tulevat - toistuvat silloin tällöin - kuin harmoniset jatkumot.

Hyvää uutta vuotta sinulle ⏳

25/11/2021

Miten onnistua väsyttämään itsensä?

No monin tavoin. Tässä eräs, Arto Pietikäisen tekstiä mukaileva malli, johon törmäsin aikanaan. Se on mielestäni herättelevä.

Listaa tarkastellessa huomasin, että väsyneenä toteutan helposti kaikkia näitä kohtia, mikä puolestaan vahvistaa väsymyksen tunnetta ja lisää sen määrää.

Marraskuu on syvimmillään ja monella rintamalla asioita yritetään "saada valmiiksi" ennen vuoden vaihdetta. Tahti saattaa kiihtyä liikaa.

Huomioi näitä. Tunnistatko jotain itsellesi tuttuja tapoja toimia?

22/11/2021

Miksi meditaatio trendaa ja tietoisuustaitojen opettamista hyödyntävät terapiasuuntaukset kasvattavat suosiotaan? Selkeästi joku asia toimii.

Minua on kiinnostanut miksi se toimii. Mitä keskittyneessä olemisessa tapahtuu siinä määrin, että sitä käytetään hoitona mielen- ja keskittymisen häiriöihin, riippuvuuksiin, ja uupumuksen, stressin ja masennuksen hoitoon?

🧠 Nopea kertaus aivoista:
Aivojemme sisäosat, tarkemmin aivorunko ja limbinen järjestelmä, muodostavat niin sanotut "liskoaivot". Aivorunko vie ja tuo viestejä kehosta sekä säätelee hengitystä ja sydämen sykettä. Limbisessä järjestelmässä syntyvät tunnereaktiot sekä asioiden arvottaminen "hyviksi ja pahoiksi". Näiden rakenteiden päällä on kaikkea säätelevä aivokuori. Aivokuoren etuosa on meillä ihmisillä hyvin kehittynyt, ja juuri siksi voimme ajatella ja luoda käsitteitä.

Kun keskitymme johonkin, kognitiiviset voimavarat kanavoituvat ja aktivoivat käytössä olevien aivoalueiden hermosoluja. Tätä tukevat eläintutkimukset, joissa on huomattu, että kun eläimiä palkitaan äänten tunnistamisesta, aivojen kuulokeskukset laajenevat. Kun palkitseminen koskee näköhavaintoja, näköalueet kasvavat.

➡️Pelkkä huomion keskittäminen siis aktivoi aivojen muutoskykyä, ei pelkkä aisteilta tuleva palaute.

Tietoisessa olemisessa/ meditaatiossa vaikutetaan ensisijaisesti etuotsalohkon toimintaan - juuri siis sen osan joka on pitkälle kehittynyt ainoastaan ihmisillä.

🧠Etuotsalohkossa mm. luomme esitykset ajasta, minuudesta ja moraalista. Siellä myös syntyy ymmärrys oman mielen toiminnasta. Etuotsalohkossa sijaitsee säätelyalue eli kyky pysähtyä miettimään ennen kuin toimii, itsetuntemus, myötäeläminen ja moraalinen arvostaminen.

Se on upea mesta ja fysiologisesti erityinen paikka, sillä etuotsalohko yhdistää toisistaan kaukana olevat aivoalueet. Tästä syystä se on merkittävä hyvän elämän lähde.

Sitten se oleellinen:

➡️ Etuotsalohkon keskiosa on tietoistaläsnäoloa harjoittavilla paksumpi.

Eli se paikka, joka osallistuu moniin toimintoihin aina pelon säätelystä myötäelämiseen ja moraaliseen tietoisuuteen, kasvaa. Tästä syystä meditaatio toimii.
Se vahvistaa aivoja. 🤗

Oliko tuttuja juttuja?

15/11/2021

Taas se mindfulness

"Miten risti-istunnassa tapahtuva hengittely auttaa tätä tilannetta mitenkään", mietin joskus muinoin. Muistan jatkuvan kiireen, revityn kirjekuoren takapuolelle sutatun muistilistan, levottomuuden tunteen, työsähköpostin ja puhelimen vuorottaiset piippaukset. Kaiken keskellä katselin instasta seesteisiä kuvia meditoivista ihmisistä. Ärsytti.

Eivät ne kuvat minua saaneet etsimään meditaatioryhmää, vaan kaverin suositus. Hän sanoi sen olleen "skeptikolle yllättävä kokemus". Päädyin Kallion Nirodha -meditaatioryhmään tietämättä mihin menin. Se oli ummikolle raju kokemus. Istuimme nimittäin kaksi tuntia polvi-istuntajakkaralla ja keskityimme hengittämiseen.

Ensimmäisten 20 minuutin jälkeen polvia kolotti ja tunsin tarvetta vaihtaa asentoa. En kuitenkaan kehdannut. Eihän kukaan muu hievahtanutkaan! Lisäksi harjoituksen ajatus oli huomioida kehosta nousevia tuntemuksia ja hengittää niistä ohi. Se oli hankalaa. 45 minuutin jälkeen huokaisin helpotuksesta kun kongi kumahti ja kutsui 15 minuutin hiljaiseen jaloitteluun. Veri kiersi jaloissa ja itketti vähän.

Palasin ryhmään kuitenkin uudestaan. Joku siinä kiinnosti. Lisäksi helpotin harjoitusta. Nousin välillä jaloittelemaan ja annoin itselleni luvan olla aloittelija.

Tästä meni tovi ennen kuin aloitin lyhytterapiaopinnot. Oli yllätys, että myös opinnoissa käytiin läpi keskittymisharjoituksia. Myöhemmin olen oppinut, että monet terapiasuuntaukset hyödyntävät meditaatiota/tietoista olemista työskentelyssään.

Kiinnostuin kysymään "Miksi?"

Ajatukseni on, että tällä viikolla jaan oppejani tietoisuusharjoituksista, hyödyistä ja haitoista sekä siitä, miksi ne toimivat.

Skeneä vaivaa mielestäni mystifikaatio ja new age -leima, vaikka voidaan puhua etuotsalohkon treenistä. Haluan valoittaa tätä maanläheisempää katsontatapaa.

Tuliko minusta m***a tuntia päivässä meditoiva ihminen? Ei tullut. Sen sijaan saatan useita kertoja päivässä istua pariksi minuutiksi hengittämään tai kävellessä miettiä jalkapohjia (kävelymeditaatio - palaan tähän). Kiirettä varmaan edelleen on, m***a reagoin siihen heikommin.

19/10/2021

🧡 Asiakaspalaute 🧡

Kerään työstäni jatkuvasti palautetta. Yleensä jo sessareiden aikana kysyn jotain seuraavista: "Puhuimmeko tänään oikeista asioista?"
"Osasinko kysyä sinulta oikeita kysymyksiä?"
"Koitko, että keskustelustamme oli sinulle hyötyä?"

Lisäksi kerään palautetta työskentelymme loppupuolella.

Palautteella on m***a tärkeää tehtävää. Ensinnäkin, palautteen antaja saa tilan pysähtyä ja reflektoida kokemaansa. Hän saa tilan ilmaista tyytyväisyytensä tai tyytymättömyytensä, ja antaa äänensä sille, mitä toivoisi enemmän tai vähemmän.

Toiseksi, palaute on minulle tärkeä oman toiminnan ja työskentelyn kehittämisen väline. Voin sen kautta peilata, miten toimin, mitä tein ja miten olin. Ymmärsinkö, kuulinko, huomasinko? Oliko minulla oletuksia tilanteesta tai toisen tunteista? Miten ne minua veivät? Entä miten voisin kehittää tapaani tehdä ja olla?

Kolmanneksi, terapeutin työ kuten moni muukin asiantuntijatyö, on altis yliminän korostumiselle. Tila tälle epätoivotulle vieraalle syntyy, kun täydellisyyden tavoitteluharhassa oma inhimillisyys painetaan taka-alalle ja mahdollisia virheitä ei haluta katsoa. Häpeä suojataan tietämällä paremmin kuin muut. Tällöin on vaikeaa kuunnella työssä vapaasti asiakkaan tuottamaa materiaa ja tiedostaa omia vastatunteitaan. Yksi lääke tähän on tuoda prosessi keskiöön oman asiantuntemuksen sijaan. Ja se tapahtuu palautteen kautta.

Kun polttopisteessä on itse prosessi ja sen kehittäminen myös paine tietää, osata ja ymmärtää aivan kaikki helpottaa.

Joskus palautteet ovat jotain yllä olevan kaltaista. Koen niistä valtaisaa kiitollisuutta, iloa ja onnea 🧡

25/08/2021

⚡Syyllisyys ja velvollisuus⚡

Eräät toistuvat teemat asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa ovat velvollisuudentunne,
syyllisyydentunne ja häpeä. Usein näissä keskusteluissa mieleeni palaa tämä S.Sumishin
tarinan joen ylittämisestä.

➖➖➖➖➖➖➖➖➖➖➖
Olipa kerran kaksi zen -munkkia, jotka kulkivat metsässä kohti luostaria. Kun he saapuivat joelle,
näkivät he joen rannalla itkevän naisen.

- Mitä sinulle on tapahtunut? vanhempi munkki kysyi.
- Joen virtaus on liian voimakas. En pääse siitä yli ja minun täytyy päästää kotiin. Voisittekoauttaa minua?
- Voi kumpa voisimmekin, nuorempi munkki valitteli, - m***a valitettavasti siveellisyyslupauksemme vaatii meitä pidättäytymään kosketuksesta vastakkaisen sukupuolenkanssa. Olen pahoillani.
- Minäkin olen pahoillani, nainen sanoi ymmärtäväisesti.

Tämän jälkeen vanhempi munkki laskeutui polvilleen ja kehotti naista nousemaanselkäänsä. Nainen hämmentyi, m***a tarttui apuun.

Munkki kulki läpi joen virtauksen nainenselässä ja nuorempi munkki kannoillaan.

Vastakkaiselle rannalle päästyään nainen kiirehti kiittämään munkkia ja avasi kätensähalaukseen.
- Riittää, riittää. Laitetaan raja tähän, totesi vanhempi munkki.

Munkit palasivat luostariin johtavalle tielle sanaakaan sanomatta. Heillä oli vielä 10 kilometriämatkaa jäljellä.

Juuri ennen luostariin saapumista nuorempi munkki sanoi vanhukselle: "Mestari, te tunnette
siveyslupauksemme paremmin kuin minä. Kannoitte kuitenkin naisen hartioillanne joen yli."

- Aivan niin kannoin, kannoin hänet joen yli. M***a mitä sinulle on tapahtunut kun kannat häntä
yhä harteillasi?

➖➖➖➖➖➖➖➖➖➖➖

Syyllisyydentunne ja velvollisuudentunne ovat eri asioita, vaikka ne usein kietoutuvat yhteen.

Velvollisuudentunne saa meidät huolehtimaan, mitä muut meistä ajattelevat jos jätämmejotain tekemättä. Kyse on puolestaan syyllisyydestä, kun jokin teko, aikomus tai tekemättä
jättäminen on syy negatiiviseen suhtautumiseen itseen.

👉Pelot muiden odotuksista kannattaa jättää joen rannalle.

🧡🧡🧡🧡🧡🧡🧡🧡🧡🧡

Kuva:

23/08/2021

Juttelimme Me Naiset toimittajan Stella Hyväkän kanssa someuupumuksesta. Stella sai hyvin tiivistettyä uuden, vielä vähän tutkitun ja laajan ilmiön. Lopussa kolme vinkkiä, jotka pitää mielessä jos some tuntuu kuormittavan.

Jos uutisvirran ja somefiidin selaaminen tuottaa lähinnä ahdistusta ja pahaa mieltä, saatat kärsiä someuupumuksesta. Terapeutti kertoo nyt kolme neuvoa, miten ahdinkoa voisi helpottaa.

19/08/2021

⚡Virheet⚡

En ole koskaan kuunnellut kokonaista jazzlevyä. Vaikkakaan en ole täysin tumpelo pianon soitossa ja ymmärrän musiikin teoriasta alkeita enemmän, olen kokenut jazzin vaikeaksi päästä sisään. Keskittyminen ei pysy. Tuntuu, että siinä tapahtuu liikaa.

Muutama päivä sitten tilanteeseen tuli muutos: kuuntelin Keith Jarrettin The Köln Concert -jazzpianolevyn KOKONAAN.

Tähän johti tarina, josta kuulin. Tarina liittyy virheeseen. Vuonna 1975 tammikuussa 17-vuotias saksalainen Vera Brandes päätti järjestää konsertin Kölnin oopperatalolla. Kuin ihmeen kaupalla hän sai sinne esiintymään yhdysvaltalaisen tunnetun jazzpianistin Keith Jarrettin. Lippuja myytiin 1400 kpl. Odotukset olivat korkealla.

Tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta: paikalle hankittu konserttiflyygeli oli väärä ja epäkelpo. Se oli oikeastaan rikki. Flyygeli oli lähtökohtaisesti liian pieni, epävireinen, ylä-äänet peltiset ja basso liian hento. Pedaalit olivat rikki. Jarrett kieltäytyi soittamasta pianoa. Yleisö odotti. Lopulta Brandesin pitkien taivutteluiden jälkeen Jarrett suostui soittamaan.

Virhe. Eteneminen. Tapahtui jotain maagista. Jarrett hakkasi liian pienestä ja epävireisestä pianosta kaiken irti mitä sai. Yleisö oli haltioissaan. Liikutuin kun kuuntelin tallennetta.

The Köln Concert on jazzhistorian parhaiten myynyt sooloalbumi ja kaikkien aikojen myydyin pianoalbumi. Se on myös hyvä muistutus meille virheistä - eivät ne ole niin huono juttu.

Virheissä on paljon informaatiota ja sitä kautta kiinnostavuutta. Virheet myös avaavat mahdollisuuksia. Syntyy jotain uutta, mitä ei olisi pitänyt. Niitä voi käyttää hyväkseen, kuten Jarrett teki. Tulee vain uskaltaa mennä kohti.

Yritän kantaa tätä muistutusta mukanani ja katsoa virheitä uudesta kulmasta.

Halusin jakaa tämän kanssasi 🧡

21/05/2021

⚡Nuoriso - pilalla ollaan kuten kuuluukin ⚡

"Nuoret ovat suuttuvaisia ja äkkipikaisia ja taipuvaisia noudattamaan mielenliikkeitään ja heikkoja hallitsemaan niitä, sillä kunnianhimoisina he eivät siedä loukkauksia, ja he suuttuvat ajatellessaan tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi." Tämä voisi olla HR-päällikön lausuma tämän päivän työelämän milleniaaleista, m***a se on Aristoteleen kuvaus aikansa nuorisosta 300 -luvulla e.a.a.

Uusimman Tiede-lehden julkaisussa Artemis Kelosaari on kirjoittanut kattavan psykohistoriaa käsittelevän artikkelin nuorisosta. Ja tiedättekö mitä? Aikakausia yhdistää yksi asia: nuoriso ei ole koskaan ollut vanhemman sukupolven mieleen. Aina on oltu pilalla.

Kulosaari erittelee: 1920-luvulla nuorisossa pelotti poliittisuus, 30-luvulla naisten halu opiskella, suuren murroksen ikäpolvessa siveettömyys, 60- ja 70 -luvulla hippiaate, 80-luvulla pinnallisuutta ihailevat jupit, 90-luvulla päihteiden käyttö ja z-sukupolvessa hämmentää seksuaalinen tasa-arvo.

Ilmiötä, jossa nuorisoa pidetään "syntipukkina", on selitetty monin tavoin. Ehkä nuorisossa heijastuvat yhteiskunnan epäkohdat. Siinä olisi loistava paikka rakenteiden analyysille, m***a inhimillisinä olentoina sorrumme usein moraaliseen taivasteluun.

Itseäni puhuttelee historian professori Juha Siltalan pohdinta nuorison demonisoinnista "syyllisyydentunnon projektiona". Usein toisten toiminta, joka poikkeaa omasta herättää meissä tunteita. Saatamme yrittää kontrolloida tuota eriävää käytöstä ja sitä kautta omaa tunnereaktiotamme. Usein se, miten reagoimme toisten toimintaan kertoo enemmän meistä itsestämme kuin kohteesta.

Kun siis tarpeeksi laajentaa otantaa, ei tämän ajan nuorissa ole mitään poikkeavaa. Turmio ei ole sen lähempänä kuin se on ollut aikaisemmin. Miten me ihmiskuntana kehittyisimme ellei seuraava sukupolvi toimisi eri tavalla kuin edeltäjänsä?

Hyväksyvää viikonloppua sinulle - olit sitten osa sitä sukupolvea joka on pilalla tai on joskus ollut. 😉