Sovittamo

05/08/2025

Tänä kesänä minulla on ollut aikaa. Aikaa olla ihan perusasioiden äärellä. Aikaa siivota, lojua, nauraa ja urheilla. Aikaa opiskella, ajatella ja lukea ammatillisesti tarpeettomia, m***a sielullisesti hyvin tärkeitä kirjoja. Sanoinko jo, että oli aikaa nauraa? Olen nauranut enemmän kuin vuosiin. Olen myös leikkinyt. Enemmän kuin vuosiin.

En edes muista, milloin viimeeksi olisin uppoutunut rakentamaan kaarnalaivaa, jäänyt katselemaan sen matkaa, keksinyt tarinoita sen miehistöstä ja matkoista. Miettimättä jo seuraavaa askaretta.

Jotkut päivät ovat olleet täysin ajattomia, ikuisia ja vailla päämäärää.

Olen katsellut lintuja, tuntikausia, hiljaa laiturin nokassa. Olen muutoinkin lojunut siinä samassa paikassa, joinakin päivinä aamusta iltaan. Olen todella lojunut.

Ehkä tänä kesänä olenkin viettänyt elämäni ihka ensimmäisen kesäloman.

Hassua kyllä, tämä kesänä on myös tapahtunut asioita ympärilläni, enemmän kuin vuosiin. M***a minä olen pysynyt tässä, kesälomallani.

Miten sinun kesäsi on mennyt?

22/07/2025

Kesäloman yksi parhaimmista asioista on aika. Ihan tavallinen aika kotona. Tuon kiireettömän, hitaan ajan seurauksena me ajelehdimme perheenä taas tiiviimmäksi ja syvempään yhteyteen.

Luen kirjaa sängyssä ja teinit ovat yhdessä keittiönpöydässä juttelemassa. Jakavat, vaihtavat ajatuksia ihmissuhteista ja elämästä. Hymyilen heidän viisaudelle, läheisyydelle, luottamukselle ja kunnioitukselle toisiaan kohtaan. Lopuksi kuulen kauniit sanat: ”Kiitos, tästä oli apua.”

Liikutun, sillä tuossa hetkessä tiivistyy kaikki, mitä olemme yhdessä perheenä luoneet ja vaalineet; turva, yhteys, rehellisyys, kunnioitus ja toistemme auttaminen.

Mitä teidän perheissä vaalitaan?

28/06/2025

Olimme nuorimmaisen kanssa kotieläintilalla. Siellä suorastaan kehotettiin paijaamaan ja ruokkimaan näitä upeita, säyseitä ystäviä.

Kiertelimme niin onnellisena silittelemässä lehmiä, lampaita, heppoja, kilejä ja kissoja. Luonnollisesti ympärillämme oli paljon lapsia ja aikuisia. Arvaatko jo, mitä tapahtui?

Niin moni aikuinen aloitti lauseensa ”älä” tai ”varo”. He varoittelivat lapsia, että ei saa mennä niin lähelle, älä koske, eläimet voivat purra, ne ovat likaisia, se jne.

Lapseni kuunteli aikansa ja kysyi sitten, että ”Miten noi aikuiset miettii, että ennen elettiin maatiloilla ja pysyttiin hengissä? Jos uskoisi aikuisia, voisi luulla, että karsinoissa on leijonia.”

Niin. Monesta täysin luonnollisesta asiasta on tullut meille pelottavaa ja vierastakin.

Eläinten läheisyydessä on mielestäni paras ja luonnollinen mahdollisuus harjoitella itsesäätelyä ja yhteyden luomista. Ei tarvitse kauaa paikallansa katsella vaikkapa tätä lempeää jättiä, kun huomaa itsessä heräävän rauhallisuutta, lempeyttä, ääni ja puhe hidastuu, liikkeet pehmenee ja alkaa hymyilyttää. Kun käsi koskettaa pehmeää turpaa, mielen täyttää sama tunne kuin lapsena mummolan navetassa; rauha, läsnäolo ja ilo.

Älän ja varon sijaan voisi käyttää kehotusta ”katsellaan hetki”. Se antaa aikuiselle hetken säädellä pelon tunnetta, ja lapselle hetken näyttää aikuiselle mallia rohkeudesta kohdata luonto 💚

25/06/2025

Mikä on sinun arkea ilahduttava, ilmainen asia, jonka olet oppinut ystävältäsi?

Minulla se on kukkien kauneus ja herkkä voima. Minulla on ystävä, jolla on autossa(kin) maljakko. Maljakkoja löytyy kaikkialta, niissä on aina kukkia, joskus yksi, joskus asetelma. Ja niin vaan minultakin löytyy nykyisin autosta maljakko. Koskaan ei voi tietää mitä kaunista näkee koiran kanssa lenkkeillessä! Ja kun olen hotellissa, mukana käsilaukussa kulkee aina pienen pieni reissumaljakko. Joskus siinä ilahduttaa mustikanvarpu, joskus joku ojan kukkanen. Vihreä tuo elämää ja iloa ympärille. Ja aina maljakoita ympäriinsä kuljetellessani ajattelen ystävääni.

Oikeat Ihmiset ja Pienet Asiat voivat tuoda arkeen isosti iloa 🌷❤️

08/06/2025

Kielomeren raikas ja lempeä tuoksu aamuisella juoksulenkillä oli jotain niin sykähdyttävää 💚

Miten tuoksut voivatkin kuljettaa ajatukset hetkestä kaukaisuuteen! Ja keho vastaa välittömästi; palaan tuttuihin rakkaisiin maisemiin, juoksu kevenee ja rintakehään leviää lämpö.

En lakkaa ihmettelemästä kehon mahtavuutta; miten kaikella on tarkoitus, merkitys ja tehtävä. Se on kuin oma pieni universuminsa.

Esimerkiksi silmät! Oletko koskaan ajatellut, mikä merkitys omaan olotilaan voi olla silmillä ja sillä, mihin katseesi kohdistat? Silmät ovat niin paljon enemmän kuin sielun peili, ja jo sielun peilinä toimiminen on huikeaa. Seuraavan kerran kun kävelet tai juokset, kulje ensin hetki katse maassa, ja vaihda sitten katse korkeuksiin, puun latvoihin, pilviin.

Mitä luulet, että tapahtuu? Käy kokeilemassa, mua se hymyilyttää joka kerta 💚

Lempeää viikkoa Sulle!

02/06/2025

Terveisiä Somatic Experiencing®-opiskeluviikon jälkeisistä tunnelmista. Puolivälissä ollaan.

Opiskeluviikolle lähdin pitkittyneessä ylivireyden tilassa, huonoilla unilla ja hermosto läpättäen, ankarana itselleni, että minä, ammattilainen, olen taas tässä tilassa.

Kun palasin kotiin, en juurikaan ole halunnut olla somessa, enkä puhelimella.

Olen kuin tyhjä taulu. Ihmettelen tätä kaikkea tilaa minussa, hiljaisuutta ja odotusta, jolla ei ole kiire. Uteliasta tilaa kaikkialla minussa.

Olen kuin lintuperspektiivistä kaikkea seuraava. Kokonaisuuksia, yksityiskohtia, välimatkaa, läheisyyttä. Tilaa on edessä, takana, alla, yllä ja sivuilla.

Tunnen syvää yhteyttä itseeni ja läheisiini. Syvempää, todempaa ja vahvempaa kuin koskaan aiemmin. Tämä kaikki oli lähes henkeäsalpaavaa tyttäreni ylioppilasjuhlissa. Kaikki se rakkaus.

Ensimmäistä kertaa elämässäni sisälläni oleva pienen pieni liike ja rytmi virtaa sisältä ulospäin. Niin kauan virtaus tuli ulkoa sisään, eikä se ollut edes omaani.

Alan viimeinkin puhua hermostoni kieltä. Alan puhua Minua. Täältä katsottuna elämä on turvallista ja kaunista, niin yltäkylläistä ja yksinkertaista. Kaikista elämänkokemuksistani huolimatta.

Hermosto määrittää pitkälti sen, miten koemme sisäisen ja ulkoisen maailman. Mitä ajattelemme, tunnemme ja miten toimimme. Ja silti sitä ei juurikaan huomioida palveluissamme.

M***a onneksi hermostoheimo kasvaa päivä päivältä.

Tule mukaan 💙

29/04/2025

Psykan tunnilla kysyttiin:

”Mikä on asia, jota ilman et tule toimeen, joka auttaa asiassa kuin asiassa, auttaa säätelemään tunteita, jolta voi kysyä neuvoa, joka tukee ja jonka olemassaolon puuttuessa kokisit olosi ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi?”

Nuoret vastasivat puhelin.

17-vuotias poikani kertoi tästä huvittuneena, sillä hän vastasi äiti.

Lapseni vastaus herättää lämpöä ja rakkauden tunteita. M***a puhelimen nostaminen näinkin tärkeäksi psyykkisen hyvinvoinnin tekijäksi nostattaa kyllä allekirjoittaneessa todella surullisia tunteita.

Jos kysyisit saman kysymyksen itseltäsi, mitä vastaisit siihen? Mitä kysymys sinussa herättää? Entä nuorten vastaus?

Oma vastaukseni? Läheiset ihmiset, joiden kanssa vastavuoroisessa rakkaudessa, tuessa, ilossa ja yhteydessä tiedän selviäväni lähes mistä tahansa. Ja merkityksellisyyden kokemus; olen osa suurempaa ja teen osuuteni, myös muiden kuin läheisteni hyväksi.

23/04/2025

Oletko koskaan pohtinut, että kannattaako hypnoterapiaan mennä, tai miksi?

Uusimmassa blogissa asiakkaani vastaa tähän kysymykseen puolestani.

Lempeää kevättä jokaiselle ☀️💛

Hypnoterapia-kokemuksia: sisäisen turvan rakentaminen lievittää ahdistusta ja tukee toipumista lempeästi ja tehokkaasti.

09/04/2025

Lintubongaus on vähäeleistä resilienssin vahvistamista mitä suurimmissa määrin ♥️

Se on opettanut minulle läsnäolon, ihmettelyn ja kiitollisuuden taitoja lähes huomaamatta.

Kiinnitän nykyisin paljon enemmän huomiota luonnon värien, kasvun, tuntemusten ja äänien lahjoihin eri vuodenaikoina, ja aistini ankkuroivat minut luonnossa vahvasti läsnäolevaan hetkeen. Odotan kiireettä, rentoudun, ilahdun, koen pakahduttavaa kiitollisuutta ja onnea. Eväätkin maistuvat aina paremmalta linturetkellä. Se tunne, kun juot lämmintä mehua viileässä värjötellessä, on todella lohdullinen ja ihana. Kahvi ja ruisleipä, silkkaa onnea. Usein näen jotakin odottamatontakin, kuten nämä kaksi kaveria puun juurella. Joku on halunnut ilahduttaa, ja se jo ilahduttaa itsessään ja muistuttaa, että ihmiset tahtovat hyvää toisilleen.

Linturetkien kokemukset kantavat arjessa. Suon tunnelma, peltoaukeiden aamu-usva, kurkien tanssi, pikkulintujen pörhistely, tunnistamisen ilo, hiljaisuus ja rauha - ne kulkevat mukanani. Voin aina halutessani palata näihin tunteisiin ja kokemuksiin, kehoni muistaa, ja mieleni rauhoittuu. Ja voin tuntea, kuinka hermostoni tila muuttuu.

Minkä äärellä sinä tulet läsnäolevaksi, rakennat yhteyden itseesi, koet toivoa ja tunnet aitoa kiitollisuutta?

07/04/2025

Yrittäjänä on myös päiviä, jolloin sitä epäilee, onko missään mitään järkeä. En ole ammatillisesti valinnut koskaan helppoja ja valmiita reittejä, eikä kliininen hypnoterapia tosiaankaan tee poikkeusta. Ajat ovat yksinyrittäjille(kin) haasteelliset, ja hypnoterapia on alana vielä vähäisesti tunnettu ja väärät mielikuvat herättävät ihmisissä ymmärrettävästi ennakkoluuloja.

M***a sitten on päiviä, jolloin kaikessa on taas järkeä. Viesti nuoren asiakkaan äidiltä tuli niin oikeaan hetkeen, että tästä saan voimaa moneen epäilyksen hetkeen ♥️

Älkää aliarvioiko kiitoksen voimaa. Kiittäkää, kun on aihetta kiitokseen. Vaikka kuinka pieneen. Kiitos on niin suuri sana, että se voi siirtää vuoria.

01/04/2025

Aamuinen kävely suolla yllätti.

Yht’äkkiä minut ympäröi kurkien laulu. Pitkä, harras ja ikiaikainen. Minussa eheytyi jotakin, jota en edes tiennyt kaipaavani. On vaikea kuvailla sitä, kun jokin alkukantainen koskettaa jotakin sisimmässä, lienee jotakin alkukantaista sekin, kosketuspintaa luonnossa sisälläni.

Menkää ihmiset luontoon. Keväinen luonto on jollakin tapaa pyhä, alkuja täynnä, sitkeyden ja herkkyyden näyttämö. Tuo kasvun energia saa omatkin energiat virtaamaan pitkän talven jälkeen 💚.

Valoa viikkoosi ☀️🦢

21/03/2025

”KULTTUURISSAMME elää väkevä vanhempien kunnioituksen sanaton sääntö.

Vanhempia ei saa kritisoida eikä syyttää. Vanhempaa ymmärretään jopa yli lapsen, mikä hiljentää heikoimmat. Lapsi on aina alisteinen suhteessa vanhempaansa. Aikuisella on lasta enemmän resursseja hakea apua ja tukea vaikeuksien rauhoittamiseksi.”

Tämä pitäisi muistaa myös lastensuojelun palveluissa. Nyt meillä suojellaan lähinnä vanhempia. En vielä 20 vuoden työurani aikana ole koskaan kohdannut lasta, joka kokisi sisäistä turvaa ja siitä käsin oireilisi itseä tai muita vahingoittaen. Keskiössä on aina lapsen / nuoren käytökseen keskittyminen, joka viestii, että hänessä on jotakin vikaa. Vanhemmista tai perheestä pelätään kysyä suoraan sekä lapselta, että vanhemmilta.

Käytöshäiriöiseksi, päihteidenkäyttäjäksi, rikolliseksi, jengiläiseksi, ahdistuneeksi, masentuneeksi jne. ei synnytä, vaan kasvetaan.

Näiltä monilta asioilta voisi välttyä, jos saisi puhua vanhemmistaan pahaa.

Olen ohjeistanut omat lapseni samoin kuin Kallio, sillä haluan, että lapsi itse määrittelee sen, mikä on hänelle turvallista, millainen on turvallinen vanhempi.

Kulttuurissamme elää väkevä vanhempien kunnioituksen sanaton sääntö. Jos lapsi puhuu pahaa vanhemmistaan, sitä on kuunneltava, kirjoittaa Maaret Kallio kolumnissaan.