22/02/2026
Yksi tätä aikaa elävän ihmisen suurimmista haasteista on, että hän elää liikaa oman päänsä sisällä. Mieli on täynnä ja ajatukset ovat joko menneessä tai tulevassa. Tämähän on inhimillistä, koska ei mieli voi olla koko ajan tyhjä ja eteenpäinkin pitäisi mennä.
Mistä se haaste sitten tulee? Siitä, että elämä on tässä ja nyt. Se on ainoa tila, jossa voi olla läsnä. Ja se on se tila, jossa voit kokea myös ohilipuvaa onnen tunnetta.
Mitä narratiivia itsellesi kerrot? "Olen tällainen" En pysty, koska... ". Sanojen ja ajatusten voima on suuri, jos uskot kaikkea mitä mieli tuottaa. Siksi on tärkeää olla tietoinen ajatuksista ja tunteista ja pyrkiä suhtautumaan niihin neutraalisti. Sillä ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, jotka eivät ole aina totta.
En tarkoita tällä itsensä sivuuttamista, vaan tietoisuutta itsestäsi ja ajattelustasi. "Pään sisällä" eläminen voi näkyä vitkutteluna/prokrastinaationa. Asiat pitää punnita monesta eri kulmasta ja ylianalysointi vaan jatkuu, eikä johda toimintaan.
Tässäpä se yksi juju onkin, elämässä olisi tarkoitus elää, ryvettyä ja toimia. Ei elää pään sisällä.
Reitti pään sisältä ulos voi tapahtua tietoisuuden kautta. Pysähdy, hengitä. Sisään ja ulos, tunne kehosi ääriviivat. Aisti. Tule tietoiseksi ympäristöstäsi, mitä kaikkea näet?
Tämän postauksen myötä yritän tehdä ison irtioton myöskin Instagramista. 1,5 kuukautta sitten tein sen jo Metan Threadsista ja tämä on tehnyt hyvää itselleni. Elä niin kuin saarnaat ja ole se muutos, jonka haluat nähdä.
Vaikka preesens ei tässä somessa postauksien muodossa olisikaan erityisen suuri, vie some ajatuksien tasolla liikaa kaistaa. Siksi on aika myöskin laittaa tätä vähemmälle, joten 🙋♂️
