07/09/2021
Usein terveydenhuollon ammattilaisten hyvää tarkoittavat neuvot työpaikan ergonomiaan kuten nostotekniikkaan ovat ristiriidassa käytännön työn vaatimusten kanssa.
Teoriassa on helppoa harjoitella ”oikeaa” nostotekniikkaa (mikä muuten on keksitty termi) eli nostaa painoja jaloilla ja pitää selkää suorassa, m***a ns. kentällä esimerkiksi hoitotyössä, jossa huonokuntoisia ihmisiä joudutaan nostamaan, kantamaan, siirtämään ym. ohjeet ylläpitää alaselän ”neutraalia” asentoa on lähes mahdotonta.
Neuvoihin voi liittyä myös varoittelua siitä, että jos ei pystytä ylläpitämään selän neutraalia asentoa, niin se johtaa ennen pitkää kipuihin ja loukkaantumiseen. Tämä on ongelma, sillä se jättää ihmisen tilanteeseen, jossa käytännön työssä ei voida toteuttaa ergonomiaan liittyviä neuvoja, m***a samalla pelätään että selkä menee rikki.
Olisi hyvä ymmärtää, että alaselän eli lannerangan neutraali asento on skaala tai alue, eikä mikään tietty fiksattu asento. Myös, lanneranka käy läpi merkittävän määrän pyöristymistä kyykky (60-65%) ja maastaveto (lähes 80%) liikkeissä, vaikka selkä näyttäisi olevan ”suorassa”. Viimeisenä, tämänhetkisen tutkimuksen valossa selän pyöristäminen nostaessa ei ole yksittäinen riskitekijä selkäkivulle.
Siispä, jos työssä joudutaan nostamaan ja kantamaan kuormia asennoissa, joita ei voida välttää, niin silloin olisi järkevää harjoitella niitä enemmän. Olisi tärkeää, että treenataan kyseisiä asentoja ja liikkeitä progressiivisesti, jotta selän kuormituskapasiteetti vastaa työn vaatimuksia. Voimaharjoittelu tarjoaa tähän erinomaisen työkalun.
Aika ajoin voisi olla hyvä nostella myös erimuotoisia ja erikokoisia painavia esineitä, kuten vaikkapa kuvissa näkyvää atlas kiveä tai tehdä farmari kävelyä. Tämä se on toiminnallista harjoittelua viimeisen päälle 😉
