02/06/2022
Hei!
Jaan tässä teille kirjoittamani blogitekstin aiheesta Riitänkö tällaisena kuin olen? Aihe on kulkenut mukanani tietoisella tasolla viimeiset kaksikymmentä vuotta, piilotajuisella eli tiedostamattomalla tasolla varmasti kauemmin.
Olen kokenut integratiivinen terapeutti. Yhdistän työssäni psykodynaamista ja kognitiivista viitekehystä.
RIITÄNKÖ TÄLLAISENA KUIN OLEN?
Olen vuosien varrella kohdannut niin työssäni terapeuttina kuin henkilökohtaisessa elämässäni monia ihmisiä, jotka kokevat riittämättömyyttä ihmisenä. Koetaan riittämättömyyttä töissä, koulussa, kotona, parisuhteessa tai ilman sitä, vanhempina, tyttärinä ja poikina, puolisoina, ystävinä jne. Olen myös itse kamppaillut riittämättömyyden tunteen kanssa. Joskus tuntuu siltä, kuin riittämättömyyden tunteesta olisi tullut yksi meidän kansantaudeista, joten Riitänkö tällaisena kuin olen? - on tullut minun sydämen asia. Selvää on, että jokaisen meistä tulisi kokea riittävänsä juuri sellaisena kuin on. Koska, kun minä riitän juuri tällaisena kuin olen - myötä ihminen vaan voi voida hyvin. Silloin koemme mielenrauhaa mielessä ja iloa sekä kiitollisuutta sydämessä, ja näiden tunnetilojen ollessa vallitsevia, elämä on mielekästä kaikessa monimutkaisuudessaan.
Minä uskon, että riitänkö minä – kysymykseen sisältyy myös syvimmiltään kysymykset; olenko rakkauden arvoinen ja riittääkö minun rakkaus. Muistan useinkin pohtineeni oman eheytymisprosessin aikana, mitä tekemistä rakkaudella on riittämisen tunteen kanssa? Näin jälkeenpäin ymmärrän pohdintojeni johtuvan siitä, etten oikeasti ymmärtänyt rakkauden merkitystä. Luulin rakkauden tarkoittavan sitä, kun teen ja toimin oikein tai kun olen ”tietynlainen”, ja kun saan näihin ympäriltäni hyväksynnän, niin silloin olen rakastettu. Tavallaan olin tiedostamattani syvempien kysymysten äärellä; olenko rakkauden arvoinen ja riittääkö minun rakkaus, minä vaan hain niihin vastauksia väärillä selviytymiskeinoilla.
Tänään ajattelen rakkaudesta toisin ja uskon, että syntyessämme tähän maailmaan, meissä jokaisessa on ikään kuin synnyin-lahjana kyky rakastaa ja kyky vastaanottaa rakkautta. Voisi jopa ajatella, että vauva on yhtä kuin rakkaus. Syntymämme jälkeen elämämme eri vaiheissa meille alkaa kertymään erilaisia kokemuksia rakkaudesta. Kokemusten myötä meille tavallaan opetetaan, mitä rakkaus on, miten saamme rakkautta ja miten meidän rakkauteemme vastataan.
Nykyisin tiedämme varhaisten kiintymissuhdemallien merkittävän vaikutuksen. Kiintymyssuhde muodostuu siitä, miten turvalliseksi lapsi kokee oman ympäristön ja siihen kuuluvat ihmiset eli elämän. Lapsen ensisijaisten hoitajien suhtautumisella lapseen on suurin vaikutus lapsen ollessa vauva, taapero, leikki-ikäinen, kouluikäinen ja teini-ikäinen. Toki muillakin lapselle tärkeillä aikuisilla on vaikutusta lapsen kehitykseen. Kasvaako lapsi hyväksyvässä, rakastavassa, myötätuntoisessa ja turvallisessa ympäristössä, eli hyväksyvätkö lapsen kehityksen kannalta tärkeät aikuiset lapsen ja lapsen persoonan. Saako lapsi kokea olevansa rakastettu kaikkine tunteineen ja tarpeineen. Voiko lapsi turvallisessa hoivassa tutustua ympärillään olevaan maailmaan, muihin ihmisiin ja erityisesti itseensä. Parhaassa tapauksessa ihminen saa riittävästi kaikkea sitä mitä tarvitsee kasvu- ja kehitysvuosien aikana ja saa hyvät eväät mukaansa aikuisuuteen, ja kokee riittävänsä sellaisena kuin on.
Entä silloin, jos lapsi jostakin syystä kasvaa aikuisuuteen vailla hyväksyvää, rakastavaa ja myötätuntoista ympäristöä tai se jää jotenkin puutteelliseksi? Jos lapsen tunnekokemukseksi jää, ettei ole hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on kaikkine tunteineen ja tarpeineen. Entä silloin, jos lapsi oppii ansaitsemaan hyväksynnän ja rakkauden? Jos uskomuksena on, että olemalla ”tietynlainen”, niin vain silloin saa rakkautta ja hyväksyntää. Millaisten uskomusten ja johtopäätösten kanssa mennään kohti aikuisuutta? Millaisena silloin liitytään toisiin ihmisiin ja elämään?
Tiedostamattomalla tasolla ihminen alkaa välttämään kaikkea, mikä muistuttaa menneisyyden kokemuksia vaille jäämisestä ja edelleen tiedostamattaan käyttää lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana kehittämiään erilaisia selviytymiskeinoja saadakseen hyväksyntää ja rakkautta, saadakseen kokemuksen, että riittää ja on rakkauden arvoinen. Silloin ihminen alkaa ansaitsemaan rakkautta ja hyväksyntää, ja liittymään elämään ja toisiin ihmisiin selviytymiskeinojen avulla, ja näin tehdessään ihminen etääntyy kauemmaksi siitä mitä syvällä sisimmässään tarvitsee, eli tarpeen saada rakkautta ja hyväksyntää juuri sellaisena kuin on syntynyt. Tiedostamattaan ihminen ikään kuin hylkää omat syvimmät tarpeensa ja itsensä.
Tämän hylkäämisen johdosta ihmisen elämä alkaa rakentumaan monista erilaisista haittaa tuovista malleista, kuten ylisuorittamisesta, vääränlaisesta kiltteydestä ja miellyttämisestä, tarpeesta kontrolloida ympäristöään ja elämäänsä tai jatkuvasta sisäisestä vaativuudesta olla täydellinen ihminen. Näistä sisäisistä malleista tulee tiedostamattomalla tasolla osa ihmisen identiteettiä, joita ilman ihminen ei usko selviävänsä ja olevansa turvassa. Tämä kaikki voi johtaa illuusioon omavoimaisuudesta. Luottamus elämää ja muita ihmisiä kohtaan vähenee, joka jälleen kerran vie kauemmas tarpeesta saada rakkautta ja hyväksyntää sellaisena kuin on syntynyt. Kuinka silloin on mahdollista luottaa rakkauteen ja elämään?
Kaikki tämä kuitenkin vain kertoo ihmisen luonnollisista ja inhimillisistä tarpeista kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu, vaikka sitten näiden tarpeiden tyydyttäminen tapahtuu haitallisten selviytymiskeinojen avulla.
Miten tästä eteenpäin? Hyväksyvän ja rakastavan läsnäolon avulla ihmisellä on mahdollisuus eheytyä ja kasvaa sekä luopua haitallisista selviytymiskeinoistaan. Toipumisprosessin aikana ihminen pikkuhiljaa alkaa tiedostamaan, että on liittynyt elämään ja toisiin ihmisiin sekä tyydyttänyt rakkauden ja hyväksynnän tarpeitaan selviytymiskeinojen avulla, ja alkaa uskaltaa luopua niistä. Luopuessaan haitallista selviytymiskeinoista ihminen alkaa luottamaan rakkauteen, alkaa uskomaan minä riitän tällaisena kuin olen eli olen arvokas, rakastettu ja hyväksytty juuri tällaisena kuin olen tähän maailmaan syntynyt. Tämä antaa ihmiselle mahdollisuuden luopua omavoimaisuudestaan ja olla jälleen yhteydessä aitoon ja hyväksyvään rakkauteen ja olla rakkauden käytössä, niin kuin alusta alkaen oli tarkoitus.
Riitän.
2.6.2022
Aurinkoisin terveisin,
Tarja Vasiza
Kognitiivinen lyhytterapeutti
Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT ®
Pariterapeutti
Systemic Business Coach
