14/03/2026
Olen yrittänyt kirjaa varten hahmotella miten Hevosvoimalan toiminta poikkeaa kaikista muista sosiaalipedagogisista ja hevosavusteisista toiminnoista.( Tekoäly korjaa pilkut 😀)
Vai poikkeaako mitenkään?
Kirjoitettua:
HEVOSVOIMALAN TEOREETTINEN TAUSTA ymmärrettävästi
Hevosvoimala-ajattelu ei perustu siihen, että ihmiselle kerrottaisiin ulkopuolelta, kuka hän on, mikä hänessä on vialla tai miten hänen pitäisi elää. Sen lähtökohta on päinvastainen: ihminen on oman elämänsä kokija, tulkitsija ja toimija. Häntä ei tule kohdata vain avun kohteena, vaan subjektina, jolloin kohtaaminen auttaa tulemaan subjektiksi.
Tämä ajatus liittyy useisiin ajattelijoihin, jotka valottavat samaa ilmiötä eri suunnista.
Michel Foucault auttaa ymmärtämään, miten ihmisistä voi tulla auttamisjärjestelmissä huomaamatta kohteita. Jos ihmistä tarkastellaan ensisijaisesti huolen, diagnoosin, riskin, ongelman, kulueränä tai asiakkuuden kautta, hänen oma kokemuksensa voi jäädä sivuun. Foucault’n ajattelun arvo tässä yhteydessä on ennen kaikkea siinä, että se auttaa tunnistamaan vallan hienovaraisia muotoja: sitä, kuka saa määritellä tilanteen, kenen kieli tulee hyväksytyksi ja millä tavoin ihmisestä ylipäätään puhutaan.
Paulo Freire puolestaan siirtää huomion vapauttavaan oppimiseen. Hänen mukaansa ihmistä ei pitäisi sopeuttaa valmiisiin rakenteisiin, vaan hänen tulisi saada vapaasti kriittisestikin tutkia omaa todellisuuttaan, sanoittaa kokemuksiaan ja löytää oma toimijuutensa. Freireläisessä hengessä ihminen ei ole vastaanottaja vaan osallistuja. Hän ei ole vain auttamisen kohde, vaan oman elämänsä asiantuntija.
Martin Buberin dialogifilosofia tuo tähän kohtaamisen ulottuvuuden. Buber erottaa toisistaan suhteet, joissa toinen kohdataan kohteena Minä -se, ja suhteet, joissa toinen kohdataan ainutkertaisena ihmisenä Minä--sinä suhde. Hevosvoimala-ajattelussa tämä ero on keskeinen: muutos ei synny ensisijaisesti ohjeista tai arvioista, vaan siitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi ilman välitöntä määrittelyä. Minä tulen minuksi suhteessa sinuun.
Kun tarkastellaan ryhmää ( Mihail Bahtin sopii tähän kokonaisuuteen hyvin, Hänen ajattelussaan merkitykset eivät synny yksin ihmisen sisällä eikä myöskään yhden auktoriteetin antamina, vaan vuorovaikutuksessa. Totuus ei ole yhden äänen hallussa, vaan se rakentuu moniäänisesti. Tätä moniäänisyyttä voidaan pitää tärkeänä myös Hevosvoimalan ryhmäprosessissa: kun ihmiset jakavat kokemuksiaan, he eivät vain “kerro tarinoita”, vaan rakentavat yhdessä ymmärrystä elämästä, itsestään ja toisistaan. Yhtä ainoaa totuutta ei ole, jokaisella on osa siitä ja ymmärrrys rakentuu yhdessä.
Tässä yhteydessä voidaan puhua myös toiseuden teoriasta siinä merkityksessä, että ihminen ymmärtää itseään suhteessa toisiin. Omaa kokemusta ei aina voi nähdä yksin. Kun toinen kertoo omasta elämästään, se voi avata jotakin myös minussa. Ryhmässä syntyvä tieto ei siis ole vain yksilöllistä eikä vain ulkoapäin annettua, vaan yhteisesti rakentuvaa, kokemuksellista ja dialogista.
Hevosvoimala-toiminnassa nämä teoriat eivät jää abstrakteiksi. Ne näkyvät käytännössä siinä, että ryhmässä ei lähdetä liikkeelle diagnooseista eikä valmiista tulkinnoista, vaan ihmisten omista kokemuksista, kysymyksistä ja tavoitteista. Ryhmä tarjoaa tilan, jossa voi sekä puhua että tulla kuulluksi, sekä peilata itseään toisiin että löytää omaa ääntään.
Hevonen tuo tähän oman erityisen ulottuvuutensa. Se ei kohtaa ihmistä diagnoosina, statuksena tai roolina. Se reagoi läsnäoloon, kehollisuuteen, jännitykseen, rauhaan ja vuorovaikutukseen. Siksi hevonen voi auttaa tekemään näkyväksi jotakin sellaista, mikä ei tule esiin pelkässä puheessa. Se voi tukea kokemusta siitä, että ihminen ei ole arvioinnin kohde vaan suhteessa oleva, tunteva ja toimiva olento.
Näin Hevosvoimala voidaan ymmärtää dialogisena, kokemuksellisena ja sosiaalipedagogisena lähestymistapana, jossa ihmisen toimijuus vahvistuu ryhmässä, suhteessa toisiin ja suhteessa hevoseen. Sen teoreettinen vahvuus ei ole minun eikä yhden ajattelijan varassa, vaan siinä, että useat eri suunnista tulevat näkökulmat tukevat samaa perusajatusta: ihmistä ei pidä redusoida kohteeksi, vaan hänen tulee saada tulla näkyväksi oman elämänsä subjektina. Se on monitieteistä m***a ei perustu lääketieteeseen eikä ole ongelmakeskeistä. Eikä terapiaa , vaan aikuiskoulutusta, opinnollista sosiaalista kuntoutusta
Kuvassa äiti Pollen selässä. Olisinpa ollut yhtä kaunis 😀