25/09/2025
Työpäivieni välissä
minut pelastaa
tämä pyörillä kulkeva kappeli,
henkilökohtainen.
✨
Aiemmin tuo kappeli pelasti päiväni äänimaailmoilla, musiikilla. Nykyään yhä useammin kappeli on joko täysin hiljainen tai täyttyy hyminästä tai erilaisista äänenhuoltoharjoituksista.
Hyvinvointia omasta äänestä -verkkokurssin ensimmäisessä verkkotapaamisessa keskustelimme muun muassa musiikin kuuntelemisesta. Siitä, miten suhde omaan musiikin kuuntelemiseen on muuttunut jo muutaman ensimmäisen kurssiviikon aikana.
Monille on tuttua se, miten musiikilla voi säädellä omia tunnetilojaan – purkaa kiukkua, ahdistusta, surua, lisätä hyvän olon, onnen ja ilon tunteita.
M***a kuinka tietoisia tunnesäätelyn musiikki- tai äänimaailmavalintoja teemme arjessa? Muistammeko kuunnella myös hiljaisuutta?
Täyttääkö musiikki jotain, jota en ole valmis kohtaamaan hiljaisuudessa? Tai itse ilmaisemaan omalla äänelläni?
✨
Ennen kuin sain oman,
ukkonen
ja tuulikuusten kumu
olivat ääneni.
En lakannut kuuntelemasta.
✨
Kun kuuntelen musiikkia tietoisena omista kehotuntemuksistani ja tunteistani, en täytä hiljaisuutta rutiininomaisella automaatiotoiminnalla. Tai turruttaakseni jotain, jota en uskalla kohdata. Kuuntelen, mitä todella tarvitsen juuri nyt. Saatan löytää yllätyksiä, tai jäädä hiljaisuuteen odottamaan, mitäköhän nyt.
Joskus hiljaisuuteen haluaa nousta oma ääni, joskus ei. Hiljaisuus hoitaa yhtä lailla kuin äänikin.
Silloin kun impulssi, tarve, tulee sisältäpäin, minusta itsestäni.
Keskustelimme myös siitä, kuinka tärkeä on hiljainen hetki musiikin tai äänen päättymisen jälkeen. Silloin voi tapahtua jotain tärkeää. Jos maltan kuunnella kehoani, annan äänen jatkua itsessäni tai hiljaisuuden täyttää olemukseni, mitä nousee esiin?
Kuinka tietoisia valintoja sinä teet äänimaailmojen ja oman tunnesäätelysi suhteen?
