Timon Työnohjaus & Terapia

05/04/2026

Kirje. Saatuna ja säilössä olleena kesästä 2019.
Kirjeen kumppanilleen tuolloin lähettänyt otti minuun yhteyttä nyt liki 7 v myöhemmin. Kiittivät tuolloin saaneesta avusta ja tuesta. Lukivat kirjeensä. Toivoivat sen tulevan jonnekin toistenkin luettavaksi.
Se on sanasta sanaan sitten tässä:

"Tiedän, että sulla on nyt ihan hirveä olo ja tää tuntuu elämän isoimmalta kriisiltä. Mä en halua, että me jäädään tän kanssa yksin. Löysin Mikkelistä Timo Juutisen, joka on nimenomaan erikoistunut tällaisten solmujen avaamiseen sovittelun ja ratkaisukeskeisyyden kautta.
Hänellä on yli 15 vuoden kokemus juuri tällaisista tilanteista. Mennään kokeilemaan vain yksi kerta. Hänen asiakkaat on sanoneet, että hän osaa pitää keskustelun kasassa ja auttaa löytämään ulospääsyn, vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta. Se ei ole mitään pehmoista puhetta, vaan ammattimaista kriisiapua."

Ei huono ajattelin itsekin.
Millainen kesästä 2026 sitten tulee jää nähtäväksi. Pariterapia kuitenkin jatkuu!

26/03/2026

Moni puhuu kommunikoinnista parisuhteessa. Kirjoitan onnistuneesta sellaisesta, lue

24/03/2026

Tässä taas arvoistansa luettavaa, minullekin, kun matkustan useita tunteja peliviikonloppuun Ouluun.
Kannattaa tätä Karin tekstiä lukea, niin tosi- kuin penkkiurheilijoidenkin!

LAPSIURHEILUN RIEMU JA PIMEÄ PUOLI

2021

Jotkut ovat päättäneet jo ennen lapsen syntymää, että heidän lapsestaan tulee mestariurheilija. Maailma on täynnä loppuun poltettuja superlapsia, jotka ovat jo teini-ikäisinä entisiä urheilijoita. Turhaan karjuivat vanhemmat urheilukentän reunoilla, turhaan ajettiin ympäri maata kilpailumatkoilla, turhaan noustiin sunnuntaiaamuisin kuudelta jäähalliin tai uimahalliin! Kun naapurin keskinkertainen Jenni tai Ville on noussut 15 -vuotiaana maajoukkueen valmennusryhmään, isä on haljeta raivosta. Niin paljon hän uhrasi lastensa puolesta ja mitä sai palkaksi? Ei mitään, vain mykkää uppiniskaisuutta.

Entä jos jääkiekkoilija-poika alkaakin hiippailla vapaa-aikana metsissä valokuvaamassa koivunrunkoja? Mitä, jos urheilija-tytär lopettaa ruokapalojen punnitsemisen ja menee näytelmäkerhoon! Miten isä sen kestää?

Harry Harkimo, Hjallis, kirjoitti vuosia siten oudon jutun. Hän oli alkanut ymmärtää, että urheilun supersankarit vääristävät urheilun arvoja. Valmentajat ja vanhemmat ovat liian usein menestysharhojen vallassa. Kaiken takana on itsekkyys, halu pönkittää omaa itsetuntoa, sanoo Harkimo, joka on seurannut läheltä mitä kaukaloiden reunalla tapahtuu. Hjallis väittää, että lasten tehoharjoittelu ja valmentajien ja vanhempien haaveet tekevät hallaa liikuntakasvatukselle. Koulu kärsii ja urheilusta halutaan eroon heti, kun oma tahto kasvaa kyllin vahvaksi. ”Annetaan lasten nauttia liikunnasta”, vetoaa Hjallis,

Vanhempien julma itsekkyys lienee pahimmillaan Kaukoidässä. Opettajat kannustavat lapsia opiskelemaan lyömällä. Vanhemmat tukevat hakkaamista, ettei lapsi laiskistu. Maan pitäisi päästä maiden koulusaavutuksia vertailevan Pisa-tutkimuksen tuloksissa suomalaisten laiskureiden ohi. Ne kun olivat koulusaavutusten huipulla, vaikka kävivät löysää pehmokoulua. (Siitä on pitkä aika.)

Kiinalaistaustainen Amy Chua, oikeustieteen professori amerikkalaisesta Yalen eliittiyliopistosta on kirjoittanut kirjan Tiikeriäidin taistelulaulu. Hän kertoo miten kasvatti tyttäristään pianistin ja tennispelaajan. Lapset eivät saaneet leikkiä, heidän piti istua nenä matematiikan kirjassa, soittaa kolme tuntia päivässä viulua tai pianoa. Vessassa ei saanut käydä kesken kaiken ja äiti kannusti solvaamalla tyttöjä.
Tietenkin koulussa piti pärjätä täydellisesti. Äidille kelpasi vain paras, niinpä huonosti tehdyt tyttärien tekemät onnittelukortit lensivät roskikseen.
Julmat kasvatusmenetelmät tuottavat superlapsille henkistä tuskaa, jonka seuraukset näkyvät usein tulevaisuudessa. Moni rääkätty aikuistähti on kertonut sisäisestä tyhjyydestä, masennuksesta ja paostaan huumehelvettiin.

Suomessakin on tiikeriäitejä ja jääkarhuisiä, joiden lapset ovat hengenvaarassa hoitaessaan vanhempiensa minä-minä -tautia. Chuan kaltaisia täyskahjoja on onneksi vielä vähän, m***a menestyskiihkoisessa Suomessa hulluus saattaa tarttua vanhempiin.
Tervepäiset vanhemmat antavat lapsilleen aikaa, turvaa ja hoivaa. He osaavat olla aikuisia, jotka opettavat oikeuksien ja velvollisuuksien suhdetta lapsilleen. He kuuntelevat lapsia, eivätkä jätä näitä selviämään yksin liian varhain.
Viisas isä ja äiti eivät aseta koskaan lapsen hyviä suorituksia rakkautensa ehdoksi.

**

Kyllä lapset saavat kilpailla keskenään iloisesti ja spontaanisti eri urheilulajeissa. Vuosikymmeniä sitten varsinkin pojat kilpailivat keskenään monissa urheilulajeissa. Ei kavereita ivattu eikä ylistetty sen mukaan pärjäsikö hyvin vai ei. Monipuolinen liikunta oli osa elämää. Ne ajat ovat kaukana menneisyydessä. Aikuiset loivat lapsille tulosvastuullisen kilpaurheilun, joka on tappanut monilta lapsilta ilon ja tuonut pelon.

Ei tervettä kilpailua pidä pelätä. M***a vasta 14-15 vuotiaana pitää tehdä lopullinen lajivalinta. Poikkeuksiakin on Kläbo hiihti jo taaperona, isä ja isoisä valmensivat. Masentuneet, jopa itsemurhan tehneet, huippu-urheilijat kertovat yhteiskunnan sairaudesta. Sairauden nimi on kilpailupakko ja huippuvouhotus kaikessa, varhaiskasvatuksesta alkaen. Se tuhoaa monen lapsen sisäisen turvallisuuden ja tuottaa mielenterveyspotilaita.

**
Hyvä valmentaja on opettaja-kasvattaja, joka ymmärtää, että urheilijalla on mieli ja tunteet. Urheilija ei ole pelkkä ”Kesytetty keho,” jota ex-huippujalkapalloilija Jyri Puhakainen kuvaa väitöskirjassaan. Humanisti-Jyri sai osakseen rankkaa ivaa kovan linjan pojilta.

Onko Kläbo onnellinen? En tiedä. Iivo on. Hänhän on suomalainen.

KUVA Sloveniassa, keväällä1967

22/03/2026

Alkuvuoden 2026 aikana olen työskennellyt useamman teiniperheen kanssa. Kuvassa vanhemman ja lapsen välisestä viisaudesta. Runomuodossa.

18/03/2026

Parisuhde ja kevät. Tiedän pitkän työkokemuksen perustalta: ajankohta on haaste ja mahdollisuuus.

Parisuhteen hyvinvointi on avain onnelliseen arkeen, m***a monelle on haastavaa ottaa ensimmäinen askel apua hakiessa.

Älä jää yksin häpeään tai syyllisyydentunteisiin, kun puheeksi tulee riidat, uskottomuus tai läheisyyden puute.
Nämä asiat ovat vaikeita - tiedän - m***a eivät mahdottomia kohdata puolueettoman ja kokeneen ammattilaisen kanssa.

Olen työskennellyt intohimoisesti yli neljännesvuosisadan auttaakseni pareja löytämään uudenlaista ymmärrystä ja läheisyyttä.

Asiakkailtani saamani (sekä tarkan henkilökohtaisen että satojen julkisten) palautteiden perusteella käynnit ovat tuottaneet toivottuja tuloksia ja auttaneet heitä löytämään takaisin toistensa luo; mikäli sellainen ylipäätänsä on asetettu yhdistäväksi tavoitteeksi.

Ota / ottakaa keväänä 2026 askel kohti parempaa parisuhdetta! Minä puolestani annan pariterapeuttina ammatillisen osaamiseni täällä Mikkelin ydinkeskustan vastaanotolla.

Kommenttikentän linkillä (alla)
pääset suoraan suojatuille sivuilleni.

11/02/2026

Pariterapiaa. Sovittelua. Työnohjausta tänään Mikkelin ulkopuolella matkojen päässä.

Tiellä kiitollisena tästä kaikesta päivän pyristelyistä.

Ja pitkän työkokemuksen opettamana ajattelen, kuten luontokin siitä viestii: aurinko, valo ja lämpö viriää verhon takaa. Vääjäämättä, kun aika koittaa. Myös ihmisuhteiden ja työelämän ”talvessa”.

10/02/2026

Voipi väliin lukea Karin ajankohtaan sovellettavaa analyysiä. Kiitos KU!

”HUIPPUYKSILÖIDEN” PALVONNASTA

Kauan sitten lapsille huomautettiin hyvin helposti, että ”nyt omakehu haisee”, kun joku yritti kertoilla vaatimattomasti menestymisestään koulussa tai urheilukentällä. Piti olla nöyrä jotta olisi saanut hyvän ihmisen maineen. Tämä oli väärin. Kyllä ihminen saa iloita menestyksestään. Itsetunnoltaan terve ihminen osaa ottaa vastaan myönteistä palautetta, jos siihen on todellista aihetta.

Sairaalloinen itsensä kehumisen pakko on asia erikseen. Yliampuvasta itsekehusta on tullut hyve. Nykyään yksilön pitää osata tehdä itsestään myyvä paketti, jotta kelpaa työmarkkinoilla. Avuksi voi ostaa laif koutsin, joka muovaa meidän Kassusta uuden ihmisen, komean ja tehokkaan sankarihahmon. Tämä uusi Kassu ilmoittaa vihaavansa muiden tyhmyyttä ja kateellisuutta.

*

Yhteisöt yrittävät luoda itsestään usein valheellisia kiiltokuvia. Suuruusharhaisimmat voivat ilmoittautua kisaan, jossa valitaan ”maailman paras kunta”. Kaupungin napamiehet kertovat pian rahvaalle, että ”meidät on valittu maailman toiseksi parhaaksi kaupungiksi. San Francisco meni niukasti edelle, Buenos Aires oli kolmas. Sertifikaatti on nähtävissä kaupungintalon seinällä”.

*

Joku kateellinen saattaa kysyä onko se teidän kauppalanne tosiaan nykyään ihan oikea kaupunki tai yliopistonne maailman ranking-listalla sijalla 368, kun se oli viime vuonna sijalla 493, tai jotain muuta kaunaista.

Lukion Lehtovaaran psykologian kirjassa oli luku Alfred Adlerin individuaalipsykologiasta. Adler puhui alemmuuskompleksista ja sen kompensoimisesta. Ihminen, joka kärsii alemmuudentunteesta, joutuu aina todistelemaan itselleen ja muille olevansa hyvä, parempi kuin muut. Näennäisen hyvä itsetunto taitaa olla usein mitä suurinta alemmuudentunnetta. Jos joku on muita parempi ja niin helekutin komia, ei sitä tarvitse jatkuvasti korostaa.

Yksi huonon itsetunnon tuntomerkki on se, että omahyväisyys ei salli tunnustuksen antamista muille. Muiden matalaotsaisella leimaamisella oma arvo tuskin nousee. Nokka vain ylös ja myrkyllinen moite toiselle väärästä mielipiteestä, on röyhkeän tunnusmerkki. Hänen ei tarvitse perustella mitään, koska hän tietää ja on aina oikeassa. Syynä voi olla se, että isä alisti poikaansa tai opetti, että meidän sukumme on helmi roskaläjässä. Meillä on oikeus halveksia rahvasta.

**

Minä olen vaasalainen ja olen kauniista synnyinkaupungistani onnellinen. M***a onko Vaasa maailman onnellisin kaupunki? Onnellisuus on tärkeä tavoite, m***a onnellisuuden mittaaminen on ollut bisnestä, näennäistieteellisin mittarein. Entä miksi olisin ”ylpeä” vaasalaisuudestani? Eihän ole kummoinenkaan ansio sattua syntymään jonnekin. Onnellisuus ei vaadi yliampuvaa itsekehua, naurettavuuden raja on silloin lähellä.

**
Kun olin vuonna 2008 puhumassa Vähänkyrön Savilahden koulun 150-vuotisjuhlissa, tunsin mitä aito yhteisöllisyys tarkoittaa. Myönteinen me-henki täytti salin. Koululapsista näki, että heistä oli pidetty hyvää huolta. Konstailematon pappi puhui omaa murretta. Toivoin, että kun Fyrry-Kyrööstä tuloo osa Vaasaa, se säilyttäisi maalaisuutensa, meluamatta, yhä arvonsa tuntevana. Ei kenenkenkään tarvitse trossata, kun itsetunto on kunnossa. Laihilaiset uskaltavat jopa laskea leikkiä nuukuurestaan.
Vaasassa lähes 30 prosenttia on ruotsinkielisiä. Heidän ansiostaan itsetunto on Vaasassa keskimäärin aivan övermäktig, ylihuippua. Se näkyy ja kuuluu ilman kyselylomakkeita.

*
Viisaudesta maailmassa on pulaa, ei suinkaan älykkyydestä tai erityislahjakkuuksista. Tunneälyä voi käyttää viisaasti tai julmasti. Tärkeintä ei ole manipuloida ja väheksyä muita ihmisiä, vaan luoda ympäristöön yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

04/02/2026

Soljuvaa puhetta eräästä keskeisestä…

23/01/2026

Hyvässä suunnassa!

Hyvinvointialueiden työhyvinvointi on kehittymässä monin mittarein hyvään suuntaan jatkuvista muutoksista huolimatta. Parannettavaa kaivattaisiin työyhteisöjen innovatiivisuuteen. Tärkein kohderyhmä kehittämistoimenpiteille ovat sosiaalipalvelut.

23/01/2026

Mihin suuntaan kenkäsi kääntyvät?

Parisuhdeterapia Mikkeli käsittelee konflikteihin suhtautumista