26/02/2026
Mietin vieläkin, että mitä minä kohtasin tänään. Minulla oli vihdoin kahden oppariopettajan kanssa ohjaus. Olen tehnyt 5 viikkoa omatoimisesti teoriaosuutta ja 3 viikkoa meni, että ensimmäiseen jättämääni viestiin edes vastattiin mitään. Opokin on auttanut enemmän tämän 5 viikon aikana kuin opettajat.
No se keskustelu. 1. Oppariopettaja tylytti ensimmäiseksi kuinka sekava teksti on, kun oli lukenut pelkän tunteella kirjoitetun johdannon. Tutkimuskysykset olivat sekavat, kun ne oli kirjoitettu auki yksinkertaiseen muotoon. Hän tarjosi minulle korjaavaa yläkäsitteistä kysymystä, josta jouduin kysymään, että mitä tuo tarkoittaa, mitä tällä haetaan, en ymmärrä kysymystäsi. Toiselta opettajalta sain selkeämmän ehdotuksen, jonka hyväksyin korvaavaksi.
Olen kirjoittanut teoriaa valmiiksi 25 sivua. Ja sain kommenttia mitä olisi hyvä kirjoittaa auki. Kyyneleet valuivat jo tässä vaiheessa koko ajan, kun tuli niin v* epäonnistunut olo, että olen kirjoittanut ihan turhaa tekstiä 5 viikkoa. Kunnes selvisikin, että ei tämä opettaja ollutkaan lukenut teoriaosuuttani. Oli vain katsonut otsikot. Ja parempi olisi vaan keskeyttää näiden teorioiden kirjoitus ja hypätä menetelmiin ja kirjoittaa näitä myöhemmin lisää, kun tämähän on prosessi. Aivan ja minulla on aivovamma. Kuukauden päästä mulla ei ole mitään hajua, mitä olen kirjoittanut.
Onko meillä oikeasti yhä edelleen näitä turhan tärkeitä ihmisiä sellaisissa työvaiheessa, joissa kuuluisi olla auttamassa asemassa?, Pitää vaan päästä pätemään hienoilla ja ylevillä termeillä ja oikeasti nillittää tyhjän päiväisestä. Selkeästi opettajien keskinäisestä kommunikoinnissa ja ilmeissä, äänenpainoista oli luettavissa ei niin lämminhenkiset välit. 2 open kanssa on aiemmin pystynyt kahden kesken jopa keskustelemaan ja palloittelemaan ideoita ja ajatuksia ilman tunnetta, että esität tyhmiä kysymyksiä.
Nää ihmiset on niin nähty. Ei kiinnosta.
Teen vaan tuon pakettiin ja palautan kerralla sitten koko paskan. Ei tarvitse "muutella sanojen paikkoja". Kunhan vaan paperit saa ulos ammattiin, jota pää ei jaksa enää tehdä.
Mitä sitä sitten tämän jälkeen.