24/05/2026
En oo koskaan tykännyt kestävyyslajeista. Mut sit kävi niin että löysin yhden miehen ja yhden tytön, jotka hukkui kauan sitten. Se tyttö innosti mut juoksemaan eilen 10 km. Ja sit huomasin, et lupasin juosta syksyllä uudestaan.
Se mies kannustaa ja tukee, antaa mun elää pää kolisten, paikkaa vaan isoimmat kolhut ja pussaa pahan pois.
Huomaan tässä eläväni taas ankkurit irti. Tuulensuunta on eteenpäin. Tuulellakävijä valmistelee juoksujaan, ja elämäänsä etelässä sen miehen luona.
Ihmettelen täällä taas miten kauniisti elämä virtaa ja kannattelee, kun ei estele.
Kiitos rakas ja arvokas Kanelikorppuni kevään tsempistä ja eilisestä persuuksille potkimisesta oot timantti. Pää kolisten edelleen, periksihän me ei anneta. ✌🏻❤️😂