18/04/2026
Usein psykoterapiassa ollaan sen kysymyksen äärellä että mikä on muutos. Toisin sanoin sen voisi muotoilla, mihin psykoterapialla pyritään. Olen huomannut muutoksesta puhuttaessa niitä ohjaavat herkästi ulkoa tulevat paineet. Kuten yhteisölliset ja kulttuuriset odotukset siitä minkälainen ihmisen kuuluisi olla. Näyttää olevan vieläpä niinkin, että nämä paineet saatetaan ottaa ehdottomina vaatimuksina. Niiden alkuperä sijoitetaan usein johonkin tiettyyn tapahtumaan tai ihmissuhteeseen elämässä.
Esimerkiksi ihminen, joka on jäänyt elämässään vaille riittävää turvaa ja myötätuntoista peilausta saattaa kokea pelkoa siitä, että kumppani jättää hänet ja hän tulee hylätyksi. On hyvä oppia erottamaan toisistaan oma elämänhistoria ja sen vaikutus suhteeseen sekä tässä ja nyt ihmissuhteessa tapahtuva. Psykoterapiasuhde itsessään antaa mahdollisuuden opetella luottamaan toiseen ihmiseen.
Luottamuksellisessa ja turvallisessa terapiasuhteessa ihmisen pahimpien pelkojen on mahdollista tulla näkyviin ja käsiteltäväksi. Siinä on yksi esimerkki muutoksesta, uskaltaa kohdata pelkonsa turvallisesti.
Muutoksen kokonaisvaltainen kuvaaminen on haastavaa, mut tiivistetysti voisi ajatella, että siinä on kysymys ihmisen itsehavainnoinnin ja itsesäätelyn (joka sisältää usein kyvyn asettaa rajat) muuttumisesta. Lisäksi muutosta voi tarkastella prosessina, joka etenee vaiheittain eikä aina suoraviivaisesti. Siihen liittyy myös kehollinen ulottuvuus – esimerkiksi se, miten turva ja jännitys tuntuvat kehossa – sekä toiminnallinen puoli, jossa uusia tapoja olla ja toimia harjoitellaan arjessa.
Ehkä muutos ei olekaan sitä, että meistä tulee jotain muuta – vaan sitä, että uskallamme olla enemmän sitä, mitä jo olemme.
Aurinkoista ja lämmintä kevättä ☀️
