27/04/2026
Hän muisti hetken, jolloin jokin alkoi muuttua.
Kun hän päätti alkaa rakentaa arkea ja tehdä valintoja, jotka tuntuivat aidosti hyvältä.
Kun pitäisi vaihtui sydämen kuunteluun.
Vähitellen hän ymmärsi, etteivät jatkuvat fyysiset oireet kuten ahdistus, paniikkioireet, aivosumu tai väsymys olleet pysyviä ominaisuuksia tai tavallinen tila, johon täytyisi vain sopeutua.
Keho halusi kertoa viestiään.
On olemassa myös toisenlainen tapa kokea elämää. Hän tiedosti, että jos mikään ei muutu, harvoin mikään myöskään muuttuu - m***a kaiken ei tarvitse olla valmista heti.
Nykyään hänen arkensa on tietoisempaa.
Hän palaa yhä uudelleen rutiineihin, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan.
Ja yhä useammin hän pysähtyy huomaamaan pieniä arkisia asioita, jotka tuovat iloa.
Hän pysähtyy kehonsa äärelle.
On enemmän läsnä.
Tämä ei tarkoita, etteikö joukkoon mahtuisi myös vaikeampia päiviä. Ajoittaista väsymystä, sairastelua tai ylikuormitusta. Mutta niidenkin keskeltä jokaisesta tavallisesta päivästä hän löysi jotain, joka saa sydämen läikkymään & tuntemaan valtaisaa kiitollisuutta siitä mitä on.💫
Hänellä oli keinoja palata itseensä ja omaan energiaansa. Ja juuri siinä oli jotain olennaista - elämästä nauttimista ilman ilman jatkuvaa selviytymistilaa.
Eikä se vaatinut mitään enempää, vaan palaamista johonkin aidompaan ja syvempään.
Sallia myös itselleen hyvää.🤍✨️
Milloin viimeksi sinä olet kuunnellut sydäntäsi & antautunut vastaanottamaan hyvää?💫
