02/02/2026
Pieni tarina kukasta 🪴
Sain äidiltäni valmiina ruukkuun istutetun kukanpistokkaan, joka oli napattu isommasta emokasvista, jonka pistokkaan äitini oli puolestaan saanut naapuriltaan. Eli kolmannessa polvessa kulkeva kukka on kyseessä. Kukka on kuulemma sellainen vanhanajan kukka, mitä ei enää ihan joka kodeissa näy. Kukan nimi on Liisukka. Tiesin heti mihin tämä kukka kuuluu! Kokokeho on tuleva hänen kodiksi. Siispä kiikutin Liisukan työpaikan kahvihuoneeseen, joka oli silloin vielä Kauppurienkadulla. Ja Liisahan siellä otti meidät vastaan, minut ja Liisukan.
Muutossa Liisukka lisääntyi. Aluksi pariksi eteisaulaan, toivottamaan asiakkaat tervetulleiksi ja tämän jälkeen jokaisen terapeutin huoneeseen, ylläpitämään tunnelmaa, raikastamaan ilmaa, pitämään meidät lähellä luontoa ja muistuttamaan, että olemme osa sitä.
Kotonani Liisukka ei viihdy, eikä myöskään äitini kotona (naapurista en tiedä). Jotain sellaista Kokokehon tunnelmassa on, että Liisukat tykkäävät. Ehkäpä se on tuo meidän Kaisa, Kokokehon Hemuli, kasvitieteilijä, joka ohi kulkiessaan silittää ja tunnustelee Liisukoiden lehtiä; mitä kuuluu, tarvitsetteko kenties vettä?
Rakastan sitä miten nuo kukat rehottavat. Ottavat tilaa varsillaan kohteliaan määrätietoisesti. Lehdet muistuttavat minua koivusta, joka on yksi kauneimmista puista mitä tiedän.
Törmäsin psykofyysisten fysioterapeuttien ryhmässä artikkeliin arkkitehtuurin vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin, josta muistin Paimion parantolan, vanhan tubekuloosisairaalan, jonka historiasta aloin lukea. Parantola on hyvä esimerkki siitä, miten arkkitehtuuri voi tukea/edistää terveyttä. Voi kumpa hyvinvoinnin näkökulma otettaisiin enemmän huomioon julkisten rakennusten suunnittelussa,sisustuksissa ja valaistuksissa. Kuulemme usein Kokokeholla että sen tunnelma rauhoittaa ja tuo turvaa. Se on ollut meidän tarkoitus, luoda maadoittuva ilmapiiri myös sisustuksella. Ehkäpä Liisukoilla on tässä oma osansa.
Kuvissa näet Kokokehon Liisukka perheen 🌱
Onko sinulla lempikasvia?
