12/05/2024
Terapiat etulinjaan -hankkeen viesti: "Terapianavigaattori auttaa ohjaamaan ihmiset juuri tarpeenmukaiseen ja oikeaan hoitoon."
Kysymys: Miten terapianavigaattori voi auttaa ohjaamaan ihmisiä juuri oikeaan hoitoon, toimia esitietojen keruun toimivana välineenä, jos se jättää kartoittamatta keskeiset ulottuvuudet vaativissa mielenterveyden ongelmissa?
1. Tässä ovat terapianavigaattorin kyselymittarit: PHQ-9, GAD-7, SPIN-FIN, PDSS-SR, BAT-12 (työuupumus), OCI-R, TSQ, AUDIT, DUDIT sekä BBGS.
Ne mittaavat siis yleistä terveyttä, ahdistuneisuutta, sosiaalista fobiaa, paniikkioireita, uupumisoireita, pakko-oireita, yksittäisen traumaattisen tapahtuman kokemista alle 3 kk:n sisällä, alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä sekä uhkapelaamista.
2. Terapianavigaattorin “traumamittari” (TSQ) on tiettyyn ja yksittäiseen järkyttäväksi koettuun tapahtumaan liittyvä oirekartoituslomake. Jos tällaista selkeää ja tahdonalaisesti muistiin palautettavaa tapahtumaa ei ole ollut, kysely ei kartoita mitään traumaan liittyvää. Ja itsessäänkin siis kartoittaa vain yksittäisen tapahtuman, ei kehityksellistä traumaa. Valtaosa traumaan liittyvistä mielenterveyden ongelmista liittyy nimenomaan kehitykselliseen traumaan, joka ei ole yhteydessä vain yksittäiseen ulkoiseen tapahtumaan vaan kasvuympäristön traumatisoiviin vuorovaikutusolosuhteisiin (tunnekylmä ilmapiiri, henkinen tai fyysinen väkivalta, vaillejääminen, perheen sisäiset mielenterveysongelmat, sosiaaliset ongelmat, kiintymyssuhteiden turvattomuus). Eli juuri keskeisesti pidempää psykoterapiaa tarvitsevat navigaattorin kartoitus ohittaa.
2. Terapianavigaattorista puuttuvat siis kokonaan traumahistoriaa JA syömishäiriöitä kartoittavat mittarit. Niitä ei ole ymmärtääkseni ole otettu mukaan siksi, koska Terapiat etulinjaan -lyhytterapioissa ei ole näihin hoito-ohjelmia. Kartoitetaanko siis vain niitä, joihin on olemassa jokin Terapiat etulinjaan -omahoito tai lyhytterapiamalli, jotta saadaan etukäteen toivottua dataa? Eikö tavoitteena olekaan ohjata mahdollisimman suoraan oikealle hoitoportaalle?
3. Juuri nämä kaksi mainittua häiriöryhmää, kehityksellinen trauma ja syömishäiriöt, ovat niitä, joita esiintyy todella paljon, ja joihin tarvitaan useimmiten 1-3 vuoden kuntoutuspsykoterapiaa tai vaativaa lääkinnällistä psykoterapiaa. Jos jotain ei kartoiteta, ei sitä myöskään löydy, eikä sitä tarvitse silloin hoitaa asianmukaisesti.
Kartoittaako terapianavigaattori siis vain sellaiset mielenterveyden ongelmat, joita voidaan ohjata Terapiat etulinjaan -hankkeen omiin omahoito-ohjelmiin ja lyhythoitoihin? Jolloin "muita ongelmia ei ole”, ja sen seurauksena potilaita ei ohjaudu muihin hoitohin (erityisesti KELAn kuntoutuspsykoterapiaan), joten ne voidaan muutamassa vuodessa osoittaa tilastollisesti tarpeettomiksi ja rahoitus siirtää KELAlta TE-hankkeelle?