10/04/2026
Luopuminen astuu hennosti esiin
jo silloin, kun jokin alkaa tuntua tärkeältä.
Viikonlopun alkaessa mieli voi jo
lipua kohti maanantaita.
Loman alkaessa ajatus käy
sen päättymisessä.
Rajallisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen
voi kutsua tekemään valintoja,
jotka ovat linjassa omiin arvoihin.
Rajallisuus kulkee käsi kädessä luopumisen kanssa.
Kiinnymme ihmisiin, paikkoihin, asioihin,
yhteisöihin ja eläimiin. Samalla kiintyessämme
katsomme myös irtipäästämisen suuntaan,
koska kiinnittyminen kätkee sisäänsä
myös luopumisen siemenen.
Jokainen merkityksellinen hetki,
on myös hetki, joka joskus päättyy.
Jokainen, johon kiinnymme,
on samalla joku, josta joudumme
joskus myös päästämään irti.
Suru on merkki siitä, että jokin
oli meille oikeasti merkityksellistä ja arvokasta.
Suru on rakkautta, jolle ei ole enää paikkaa.
Joskus suojaamme itseämme näiltä
elämän realiteeteilta. Emmekä uskalla aidosti elää,
silloin kun siihen on vielä mahdollisuus. Suojaudumme
ottamalla etäisyyttä itseen tai toisiin, kovettammalla
itseämme, piilottamalla haavoittuvuuden,
pyrkiä hallitsemaan tunteita niiden
kokemisen ja ymmärtämisen sijaan.
M***a samalla saatamme huomaamattamme
suojautua myös...ELÄMÄLTÄ.
Elämä on kiinnipitämistä ja irtipäästämistä.
Liikettä näiden kahden voiman välillä.
Uskallatko olla totta itsellesi? Totta oleminen on yksi rohkeimmista teoista, joita voimme tehdä.
Silloin elämä alkaa usein tuntua elämältä. ✨
❤️🔥 -Nina