25/01/2026
Hokkuspokkus ja simsalabim
Juteltiin iltapalan yhteydessä siitä kuinka viikonloppu meni yllättävän nopeasti. Eilen käytiin ulkoilemassa kaivoksella ja uimahallilla uimassa, tänään elokuvissa...sitten joku oli tehnyt keittiövuoroa ja joku pessyt pyykkiä ja jotkut oli ollut AA-ryhmässä.
Aikamme turistua
todettiin pienellä itseironialla, että sillai saattaa käydä kun ryhtyy elämään omaa elämäänsä sen sijaan, että keskittyy toisten askeliin tai mikä kurjinta, jää odottamaan ihmettä tekemättä omaa osuuttaan.
Kokemusta kuulemma molemmista löytyi.
Näin ohjaajan näkökulmasta on hienoa huomata kuinka porukka on viime viikkoina motivoitunut monenlaisiin hyvinvointia ja jaksamista edistäviin muutoksiin. Toipumisessa ja elämäntapojen muutoksissa ylipäätään ei ole kyse mistään pikavoitoista.
On täysin ymmärrettävää, että ihmiset jotka luopuvat vuosia kestäneestä päihteidenkäytöstä, haluavat kuitenkin pitää kiinni jostain osasta tuttua ja turvallista. Kun on tottunut korjaamaan olot päihteillä, taistelemaan olemassa olostaan, selviytymään yksin ja voimaan huonosti niin ei ole helppoa opetella pyytämään apua ja voimaan hyvin. Itseään on niin helppo laiminlyödä... usein jopa tahattomasti. Se lienee tuttua ihan jokaiselle.
Raskaiden vuosien jälkeen kun vihdoin pysähtyy niin alkuun moni voi lähes hurmioitua kaikesta saamastaan avusta ja tuesta. Jotkut asiakkaat puhuukin kuharruskuukaudesta.
Tuntuu hyvältä kun saa vihdoin puhua suunsa puhtaaksi, joku kuuntelee eikä kukaan tuomitse. Saa nukkua yönsä rauhassa, lämpimässä huoneessa ja syödä kun on nälkä. Olla turvassa.
Ja hyvä niin.
Kunnes jossain vaiheessa tulee aika kasvaa ja herättää uinuva vastuu tämän päivän valinnoista.
Se voi olla tiukka paikka osalle toipujista.
Jos ihminen jättäytyy jatkuvasti elämänsä kanssa toisten kannettavaksi eikä ala tekemään sitä osaa omasta elämästään, jonka vain hän voi itse tehdä niin eteneminen jumittuu tai jopa taantuu.
( Tästäkin on kokemusta )
Päihteidenkäyttö on ehkä jäänyt m***a toipuminen ei ole edistynyt. Käyttö voi arjessa korvautua välinpitämättömyydellä omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan, liikumattomuudella, mässäilyllä, liiallisella tietokonepelien pelaamisella, telkkarin ja somen jatkuvalla selailulla ym.
Tästä seuraa lähes poikkeuksetta kierre, joka lisää mm. painonnousua, unettomuutta ja erilaisia kiputiloja kehossa. Jotka puolestaan lisäävät henkistä huonovointisuutta ja saattavat pahentaa psyykkistä oireilua. Epätasapainoinen olo ilman päihteitä voidaan tulkita tarpeeksi tai syyksi uudelleen aloittaa päihteily. Kun ei tää raittius tunnukaan yhtään kivalta.
Näihin vaivoihin haetaan hyvin herkästi entisestään tuttua ja turvallista ratkaisua eli lääkemuutoksia, joko käytössä oleviin lisäannoksia tai mieluiten uusia toimivampia lääkkeitä.
Toisinaan näissä tilanteissa lääkemuutos tuo hyviä tuloksia esim. unettomuuteen.
M***a melko harvoin muutokset on pysyviä. Unettomuus, kärsimättömyys, levottomuus ja tylsyys tapaavat koetella toipilasta yhä uudestaan ja uudestaan.
Ne ovat osa prosessia. Usein miten nekin tunteet ja oireet tulee ja menee.
Pysyvämmät muutokset vaatii uusien toimintatapojen juurruttamista vanhojen tottumusten tilalle. Uusien asioiden prosessointi, opettelu ja elämäntapamuutokset sisältävät eri vaiheita.
Toteutuakseen, ne vaatii oppikirjan mukaan noin 1-2 v. Muutosten vaihemalli on varmasti tuttu monelle...esiharkinta,harkinta, toiminta, ylläpito ym.
Yksilölliset erityispiirteet huomioiden aika on myös yksilöllistä.
Summa summarum, kun puhumme toipumisesta, emme tarkoita ainoastaan päihteiden käyttöä vaan kokonaisuutta jota kutsutaan ihmiselämäksi.
"Jos se olis helppoo niin kaikki tekis niin " sanoo vieressäni istuva nuorimies
Tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään hokkuspokkus jutusta. Vaan mahdollisuudesta, jolloin jokainen voi edetä omassa tahdissaan kohti itsensä näköistä ja oloista elämää kuitenkaan olematta yksin. On etuoikeus saada jakaa yhteistä matkaa ja toimia kanssakulkijana, ei edessä eikä takana, vaan rinnalla.
☆ Hyvää yötä & levollisia unia ☆
