03/09/2025
Elämme ajassa, jossa katse kohdistuu yhä uudelleen omaan itseemme. Meitä rohkaistaan asettamaan tavoitteita, kehittämään itseämme ja etsimään ”parasta versiota” itsestämme. Jokainen tyhjä hetki on mahdollisuus tehdä jotain hyödyllistä, jokainen kokemus tilaisuus kasvuun.
Pinnalta katsottuna tämä kuulostaa voimaannuttavalta ja myönteiseltä. M***a varjopuoli on usein hiljaisempi. Se ei huuda, vaan hiipii sisään kuin huomaamatta. Se näyttäytyy perfektionismina, jatkuvana riittämättömyyden tunteena ja loputtomana vatvovana sisäisenä puheena: ”Miksi en onnistu? Miksi en ole tarpeeksi? Mitä minussa on vialla, kun muut näyttävät pärjäävän paremmin?”
Kun yhteiskunta korostaa loputonta kasvua ja saavutuksia, epäonnistuminen ei näyttäydykään osana ihmisyyttä vaan henkilökohtaisena virheenä. Sen sijaan, että pettymys saisi olla inhimillinen hetki, siitä tulee häpeän paikka.
Tällaisessa ilmapiirissä mieli jää helposti kiertämään kehää asioiden ympärillä, joita ei voi enää muuttaa. Vatvominen ei ole pelkkä huono tapa, vaan yritys löytää ulospääsy tilanteesta, joka ei sovi siihen tarinaan, jota meidän oletetaan elävän. Se on mielen keino yrittää ratkaista ristiriitaa: miksi todellisuus ei vastaa niitä mittoja, joita ympäröivä maailma piirtää?
Ehkä juuri tästä syystä niin moni meistä kokee riittämättömyyttä, vaikka ulkoisesti kaikki olisi hyvin. Kun mittarina on jatkuva kasvu ja itsensä ylittäminen, levollinen keskeneräisyys ei enää mahdu kuvaan. On vaikea antaa arvoa olemiselle, jos jokainen hetki täytyy perustella hyödyllä tai kehityksellä.
Siksi kysymys ei ehkä olekaan siitä, kuinka voimme venyttää itseämme yhä enemmän, vaan siitä, kuinka voimme antaa tilaa myös sille, mikä ei etene, kasva tai kirkastu.
Ehkä merkityksellistä ei ole jatkuva kehitys, vaan se, että voimme pysähtyä sen äärelle, mikä on vaikeaa – ilman, että siitä täytyy tulla osa tarinaa onnistumisesta.
Jos huomaat jääväsi vatvomaan sitä, ettet ole tarpeeksi tai että sinun pitäisi olla enemmän, tiedät miten uuvuttavalta se voi tuntua. Mieli ei hellitä, vaan pyörittää samoja vaatimuksia uudelleen ja uudelleen.
Silloin voi auttaa, että joku kuuntelee ja kulkee rinnalla hetken. Voit tulla puhumaan kanssani myös näistä vatvomisen kierroista. Lyhytterapiassa ei tarvitse ratkaista kaikkea kerralla – jo se, että sanat saa ulos ja joku ottaa ne vastaan, voi keventää mieltä. Varaa aikasi 👉 www.mielenkevennys.fi/varaa-aika/
