19/06/2025
On tervettä tuntea syyllisyyttä, kun on toiminut väärin tai satuttanut toista puheillaan tai teoillaan.
Omaa hyvinvointia ja jaksamista suojaavien rajojen asettamiseen liittyvä syyllisyys sen sijaan on usein verrannollinen siihen, miten syvästi on oppinut hylkäämään itsensä ja omat tarpeensa.
Aika moni narsistisen perheen lapsi tai narsistin kumppani tunnistaa tunteen, joka usein kietoutuu säälin ja syyllisyyden, usein myös häpeän korventavaksi kolmikoksi.
Ikäänkuin sinulla ei olisi oikeutta jättää menemättä, jättää vastaamatta, kuunnella omia elintärkeitä tarpeitasi, sanoa ei, asettua itsesi puolelle. Ikäänkuin et saisi elää täyttä elämää itsenäsi, erillisenä, arvokkaana ihmisenä.
Ehkä tiedät sen itsekin; Ei kai kenelläkään ole oikeus pitää sinua itsestäänselvyytenä ja kohdella miten sattuu.
Tunnetason työ omien rajojesi vartijana ja itsesi suojelijana taas on omanlaisensa työ, joka on kuljettava syyllisyyden, häpeän ja toista kohtaan koetun säälin läpi.
Koetko sä "turhan" syyllisyyden taakkaa ja mistä ajattelet sen juontavan juurensa omalla kohdallasi?
