17/11/2025
Terve ihminen ei ole täydellinen.
Hän on ihminen, joka uskaltaa katsoa itseään rehellisesti – nähdä omat valonsa ja varjonsa, vahvuutensa ja keskeneräisyytensä. Inhimillisyytensä.
On tervettä hyväksyä itsensä kokonaisuutena, kaikkine puolineen.
Terve ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen ei tarvitse muilta ihmisiltä jatkuvaa ja loputonta kannattelua jalustalle nostettuna, ylivertaisena, parempana kuin muut. Hän ei tarvitse jatkuvaa huomion ja muiden ajatusten keskipisteenä olemista tai jatkuvia ihailevia katseita pysyäkseen tyytyväisenä.
Kun ihminen tuntee ja hyväksyy itsensä kokonaisuutena, hänen ei tarvitse halveksuen katsella muita, joissa tunnistaa olevan jotakin, mitä ei itsessään kestä katsoa. Hänen ei tarvitse ivailla tai pilkata muita kokeakseen olevansa muiden yläpuolella.
Hänen ei tarvitse myöskään hallita ja kontrolloida muita, sillä hänellä on riittävä sisäinen hallinnan- ja turvan tunne itsellään. Hän ei ajattele, että muut ovat vain häntä varten, vaan kunnioittaa heitä itsestään erillisinä. Muiden rajat eivät uhkaa häntä, sillä hänellähän on omat rajansa itselläänkin ja hän ymmärtää niiden tärkeyden.
Terveen ihmisen ei tarvitse vakuutella virheettömyyttään, sillä hän tietää, ettei hänen ihmisarvonsa murene, jos hän joskus mokaa. Siksi hänen ei tarvitse myöskään polkea muiden ihmisarvoa alas. Terveelle ihmiselle muiden antama palaute ei ole raivoa nostattava uhka, vaan mahdollisuus, jonka kautta voi oppia jotakin itsestään ja muista, vaikkei se aina helppoa olisikaan.
Terveen ihmisen ei tarvitse peitellä tai kieltää virheitään, eikä hän syytä niistä muita. Hän ei vastuuta omista virheistään muita, eikä siirrä syyllisyyttään muiden vastuulle.
Terve ihminen kannattelee riittävässä määrin itseään ja osaa nojautua myös tarvittaessa muiden kannateltavaksi ja autettavaksi. Hänessä on riittävästi nöyryyttä ja rohkeutta, vaikka helppoahan ei elämä aina olekaan.
Hän on aikuinen itse, jolla on varsin hyvä olla itsensä ja muiden, valitsemiensa ihmisten kanssa.
