16/05/2026
(Lopussa on linkki kuunneltavaan versioon puheesta)
Yksi meidän supersankareistamme, Satakunnan SAMDY ry:n varapuheenjohtaja Mervi, kävi tänään edustamassa meitä kaikkia — hallitusta, jäseniä ja vapaaehtoisia, jotka tekevät tätä työtä sydän edellä päivä toisensa jälkeen.
Moni meistä yrittää pitää kynttilää palamassa keskellä myrskyä — silloinkin, kun tuuli käy niin kovaa, että liekki on vähällä sammua. Silti jatkamme, koska tiedämme, että jollekin ihmiselle se pieni valo voi olla viimeinen toivonpilkahdus.
Siksi tämän päivän kaltaisilla hetkillä on valtava merkitys. On tärkeää, että joku uskaltaa nousta ääneksi niiden puolesta, joiden oma ääni on uupunut, murtunut tai jäänyt kokonaan kuulematta. Mervi, tänään sinä olit meille enemmän kuin edustaja. Olit ääni, sydän ja muistutus siitä, ettei kukaan taistele yksin.
Hyvää päivää Pori, hyvät päättäjät ja kaikki täällä olevat ihmiset.
Olen Mervi Pistool-Tolonen ja tuon terveiset Satakunnan SAMDY ry:stä. Seison tänään tässä teidän kaikkien kanssa, koska olemme huolissamme. Satakunnan SAMDY ry on yhdistys, joka on perustettu jo 30 vuotta sitten. Se syntyi erityislasten vanhempien puhtaasta tarpeesta saada vertaistukea – tarpeesta tuoda samassa, raskaassa tilanteessa olevat perheet ja ihmiset yhteen. Olemme kolmekymmentä vuotta rakentaneet yhteisöä, jossa kukaan ei jää yksin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että tämä vuosikymmenten aikana muurattu turvaverkko on vaarassa repeytyä kokonaan hallituksen leikkausten alla. SAMDY toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Me teemme ja olemme tehneet vuosien varrella valtavan määrän mittaamattoman arvokasta vertaistukityötä. Meillä on tälläkin hetkellä käynnissä m***a aktiivista ryhmää, paljon toimintaa ja tukea kaikenikäisille ihmisille. M***a mitä se vapaaehtoistyö oikeastaan käytännössä on? Se on vertaistukipuhelinta, johon joku soittaa myöhään illalla epätoivoisena, kun seinät kaatuvat päälle. Se on konkreettista apua Kelan viidakossa ja vammaispalveluiden monimutkaisten kaavakkeiden täyttämisessä. Se on sitä, että vapaaehtoinen lähtee väsyneen vanhemman tueksi koulupalaveriin, kun omat voimat ja henkinen kantti eivät enää yksin riitä. Me olemme olleet se taho, joka sanoo: "Sinä et ole yksin, me autamme." Nyt on kuitenkin sanottava suoraan ja kaunistelematta: hallituksen tekemät leikkaukset järjestötyöstä ja sosiaaliturvasta vaikeuttavat vakavasti yhdistyksemme pystyssä pysymistä. Kun STEA:n kautta saadut avustukset leikataan pois, moni pieni, m***a yhteiskunnalle elintärkeä yhdistys on suuressa hätätilassa. Säätiöiltä saatava rahallinen tuki on vähäistä. Kilpailu niistä samoista vähistä euroista on nyt äärimmäisen kovaa. Kun kaikki järjestöt hakevat epätoivoisesti rahoitusta samasta pienestä purosta, joku jää väistämättä ilman. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän on jatkossa huomattavasti vaikeampi tarjota tiloja ryhmille. On vaikeampi järjestää virkistäviä retkiä ja vaikeampi ylläpitää peruspalveluita. Tämä on suora isku vapaaehtoistyötä vastaan. Tässä kohtaa herääkin suuri kysymys: Onko kestävää, että tällaista yhteiskunnallisesti avainasemassa olevaa työtä pyöritetään enää pelkästään vapaaehtoisten jaksamisen varassa? Ei ole. Kaikki nämä kylmät leikkaukset osuvat kipeimmin heikoimpiin ja kaikkein huonotuloisimpiin. Meidän yhdistyksessämme on juuri näitä henkilöitä valtavan paljon: erityislasten perheitä, vammaisia ihmisiä ja pitkäaikaissairaita. Leikkaukset sosiaaliturvasta näkyvät meidän arjessamme suoraan ihmisten hätänä, joka kasvaa päivä päivältä. Esimerkiksi neurokirjon aikuisten, eli nepsyaikuisten, elämänhallinnan haasteet ovat arkipäivää. He tarvitsevat kipeästi tukea arjen perusasioissa. Kun sosiaaliturvaa leikataan, nämä ihmiset jätetään tyhjän päälle – leikkaukset iskevät heihin erityisen kovaa ja armottomasti. Nämä päätökset estävät ihmisten pääsyn vertaistukiryhmiin. Monella ei ole enää yksinkertaisesti varaa edes bussilippuihin tai muihin julkisiin kulkuneuvoihin, jotta he pääsisivät ihmisten ilmoille. Törmäämme SAMDYssa päivittäin hätääntyneisiin yhteydenottoihin vanhemmilta ja aikuisilta. He kysyvät meiltä itkien: Mitä me nyt teemme? Mitä he tekevät, kun ei ole enää varaa lasten harrastuksiin, lapsen talvivaatteisiin, tai saatikka kunnolliseen, terveelliseen ruokaan? Kun julkisia palveluita leikataan, ihmisten avuntarve ei katoa minnekään. Se ei pyyhkiydy pois ministeriöiden laskelmissa. Päinvastoin – hätä kasvaa, ja ne ihmisten asiat ja ongelmat valuvat suoraan meille järjestöille. M***a kun samaan aikaan myös järjestöjen tuki katoaa, sosiaalinen eristyneisyys ja yksinäisyys räjähtävät käsiin. Ne seuraukset ovat inhimillisesti katsoen täysin kestämättömät. Euroissa säästetty summa maksetaan takaisin moninkertaisena ihmishengissä, mielenterveyskriiseinä ja syrjäytymisenä. Satakunnan SAMDY ry on 30 vuotta tehnyt yhteiskunnallisesti korvaamatonta työtä. Me emme halua, emmekä aio sallia, että tämä työ, minkä yhdistyksemme perustajat aikanaan suurella sydämellä aloittivat, valuu nyt hukkaan nykyisten leikkauspäätösten seurauksena. Siksi me toivomme – että hallitus ja päättäjät arvioivat ja harkitsevat uudelleen päätösten vaikutuksia. Älkää leikatko heikoimmilta. Älkää leikatko siltä arvokkaalta vapaaehtoistyöltä, joka pitää tämän yhteiskunnan kasassa silloin, kun viralliset palvelut pettävät ja julkinen verkko pettää. Kiitos, että olette täällä tänään osoittamassa mieltä ja tukemassa yhteistä asiaa. Pidetään huolta toisistamme.
https://archive.org/details/eleven-labs-2026-05-18-t-12-27-34-susi-effortless-and-confident-pvc-sp-100-s-50-sb-75-se-0-b-m-2
