30/05/2025
Onpa hienosti ja hyvin kirjoitettuja ajatuksia naisesta ja vahvuudesta ❤️
Olen kyllästynyt puheeseen vahvoista naisista.
Vahvoista naisista puhutaan ihaillen – kuin kahdella jaloilla kävelevistä ihmeistä. Ihmeitä he kyllä ovatkin, m***a eivät siksi, että olisivat halunneet sellaisiksi tulla, vaan siksi, että he ovat joutuneet.
Usein vahva nainen ei valitse rooliaan. Hänestä tulee vahva, koska elämä ei anna muita vaihtoehtoja. Jos joku tarvitsee turvaa, hän tarjoaa sen. Jos joku tarvitsee puolustajaa, hän astuu esiin.
Me annamme vahvoille naisille kunnioittavia nimityksiä, kuten leijonaemo, m***a emme koskaan pysähdy miettimään, mitä se on vaatinut, että herkkä sydän joutuu samaistumaan petoeläimeen selviytyäkseen.
Me ihailemme vahvoja naisia, m***a emme ymmärrä, kuinka yksin he jäävät. Miltä tuntuu, kun maa horjuu, ja joukko saapuu – m***a ei suojellakseen, vaan suojautuakseen. Ja kuinka vahvuus palkitaan antamalla lisää vastuuta.
Jos tapaat vahvan naisen, älä ihmettele hänen vahvuuttaan, äläkä sitä, miten hän jaksaa – ei hän jaksa. Sen hän saattaa nauraen sanoakin, ihan kuin ei itsekään uskoisi todeksi kaikkea elämäänsä.
M***a sitä voit vähän ihailla, miten kaikesta tapahtuneesta huolimatta rakkaus ei kuollut, nauru ei kadonnut eikä kovuus korvannut kyyneleitä, vaikka välillä viha olikin ainoa suoja, jonka taakse paeta.
Jos sinulla on vahva nainen lähelläsi, halaa – jos uskallat. Sen jälkeen mieti, voisitko tehdä tai sanoa jotain sellaista, että pienen hetken ajan hänen ei tarvitsisi olla niin kovin vahva.
