04/02/2026
En olisi ikinä uskonut, että Kela hyökkää yhden ammattiryhmän yrittäjyyden kimppuun näin rajulla tavalla. Niin sanotun markkinavuoropuhelun kommentteihin Kela ei kiinnittänyt mitään huomiota. Kun yksityisellä puolella olisi ollut tarve nostaa työntekijöiden palkkoja julkisen tasolle, Kela päätti laskea vaativan kuntoutuksen puheterapiasta saatavaa korvausta yli 30%. Palkankorotuksista ei siis enää puhuta, vaan palkan alennuksista ja kuka sellaiseen firmaan jäisi töihin? Kuka tästä pitkässä juoksussa eniten kärsii? No Kelan oma asiakas. Satakunnassa on muutenkin todella pitkät jonot kelan kustantamaan terapiaan ja ne eivät kyllä nyt lyhene, vaan pitenevät, kun Kela ei taaskaan saa hankittua riittävästi osaavia puheterapeutteja listoilleen. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus on nimenomaan vaativaa - sitä ei pysty toteuttamaan tarjoamalla samaa harjoitusta kaikille asiakkaille ja tapaamalla joka tunti uutta asiakasta. M***a minkäs teet, kun Kela on käytännössä sun ainoa asiakas ja se ainoa asiakas dominoi markkinoita ja tuottaa itse hintakartellin, vaikka ei saisi?
Tuttu kaava toistuu jälleen: kun kiristetään, lasku kaatuu naisvaltaiselle alalle. Kelan puheterapiakilpailutus näyttää karulla tavalla, miten julkisen talouden kiristyminen luo paineita myös Kelalle hillitä menojaan.
Puheterapialle asetettu hintakatto tarkoittaa käytännössä jopa 30 prosentin leikkausta kuntoutusta tekevän puheterapeutin ansiotasoon.
Tapa, jolla säästöjä nyt haetaan, on kestämätön.
Puheterapia on vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen suurin terapiamuoto, m***a sen kustannusosuus ei ole suhteettoman suuri. Siitä huolimatta hintakatto kohdistuu nimenomaan puheterapiaan, ei muihin terapialajeihin. Tämä herättää kysymyksen: miksi säästöjä haetaan juuri tästä yksittäisestä ja naisvaltaisesta ammattiryhmästä?
Kilpailutusmallissa hinta määritellään ylhäältä käsin. Laatu, kokemus ja erityisosaaminen jäävät sivuun, kun vastavalmistunut ja pitkän linjan ammattilainen asetetaan samalle viivalle. Tämä ei heikennä vain työn arvostusta, vaan vaarantaa myös kuntoutujien oikeuden laadukkaaseen ja vaikuttavaan palveluun.
Naisvaltaisilla aloilla sopeutus näkyy liian usein palkkakuopan syventämisenä. Kun kustannuspaineita puretaan näin kapeasti, syntyy rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta, joka kasaantuu samoille aloille ja samoille ihmisille.
Säästöjä ei pidä tehdä tavalla, joka sysää korkeasti koulutetut naisvaltaiset alat entistä ahtaammalle. Puheterapiakilpailutuksen vaikutukset on arvioitava uudelleen: hinnanmuodostuksen on vastattava todellisia kustannuksia, laadulla ja osaamisella on nähtävä arvo ja päätösten sukupuolivaikutukset on tehtävä näkyviksi.
Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä sitä, että sopeutus tehdään kerta toisensa jälkeen naisvaltaisten alojen kustannuksella.
