13/08/2025
Toimin työkseni lasten ja nuorten liikunnanopettajana. Olen vuosien saatossa tarkkaillut lukemattomia kertoja sitä, missä asennossa lapset ja nuoret omaa kehoaan kannattelevat. Eri lajien tuomat erot korostuvat jo varhain. Samoin korostuu harrastamattomuus. Kynnys aloittaa uusi laji nuorena on jo aika korkea.
Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, mitä lasten ja nuorten liikunnassa tehdään ja mitä harjoitetaan.
Sillä on paljonkin väliä, missä asennossa lapsi harjoittelee ja toistaa niitä tuhansia toistoja. Millaisin kehon linjauksin lapsi luistelee, potkii, pelaa, vetää, laukoo, iskee, polkee.
M***a kiinnostaako ketään lapsen kehon kannattelu? Lapsen selkä? Lapsen kehon linjaukset? Onko meillä ammattilaisia tarkkailemassa ja auttamassa vanhempia seurannassa?
Lapsenkaan keho ei kestä mahdottomia. Ei yksipuolista treenaamista. Ei yksipuolista kuormittamista. Eikä sitä kestä mielikään. Monet lapset lopettavat harrastuksensa nuorena, koska se ei ole enää kivaa. Lopettamisen syynä ovat myös erilaiset vammat ja valmennus.
Olisiko aika kiinnostua lasten harjoittelusta ja antaa monipuoliselle liikkumiselle mahdollisuus?
