17/01/2026
Paljon olen pohtinut henkisyyttä nykypäivänä.
Miten kaukana se on siitä miten itse sen näen.
Mulle henkisyys on elämäntapa, sellainen elämä jossa koetan koko ajan kasvaa ihmisenä, olla parempi minulle itselleni jotta olisin paras mahdollinen yksilö muille.
Äitiys, kumppanuus, ystävyys, tyttärenä oleminen, sisko, minuus valintoineen ja oppeineen ♥︎ Ne on mulle henkisyyttä. Ei mikään ulkopuolelta tuleva.
Olen törmännyt sellaiseen kuinka ystävyys ei merkitsekään mitään, lyödään estoille ja puhutaan pahaa selän takia. Miksi? Siksi, ettei enää suostu mukaan haukkumiseen, tuomitsemiseen ja arvosteluun. Tai jos ajattelee asioista eri tavalla.kuin toinen -> leimataan pahaksi ja käännetään selkä.
Kun laittaa rajat -> koettaa olla parempi yksilötasolla -> joku suuttuu aina.
Koen tän olevan suuria oppeja ihmisyydessä.
Lähes jokainen ihminen on riippuvainen vastauksesta jonka haluaa kuulla. Halutaan tietty tulos asiaan, ja kun toinen ei sitä mahdollista ja anna -> ainoa keino on itsereflektoinnin sijaan heittää pois elämästä.
Varsinkin ne jotka jatkuvasti tuovat omaa henkisyyttään ja roolia rakennettuna sen ympärille esille, pahoittavat eniten mieltänsä jos joku ei ole komppaamassa. Tämä on ymmärrettävää, sisäisen lapsen kaipuuta tulla nähdyksi.
Valitettavasti monen peili-ihmisen kohdalla tällaisia 'vastauksesta riippuvaisia'-tyyppejä tulee tielle.
Muista silloin, että sun tehtävä on nostaa ihmisissä tunteita nurkista esiin ♥︎ Vaikkakaan moni ei niitä kykene itsessään kohtaamaan.
Mulle on aivan sama mikä sun elämäntilanne on, en välitä mihin uskot ja mihin et, en tuomitse sua vaikka tekisit mitä. Jokainen on yhtä tärkeä ♥︎
