10/02/2026
Joskus elämässä tuntuu helpommalta vetäytyä. Paeta omaan kaninkoloon, piiloon koko maailmalta. Toiset ihmiset triggeröivät, kaikki tuntuu triggeröivän, ja ulkopuolinen maailma voi näyttäytyä uhkaavana. Oma iho saattaa olla vielä haavoilla menneestä, tai olo muuten vain poikkeuksellisen herkkä.
Se on ok. On tervettä tunnistaa, milloin tarvitsee omaa tilaa, lepoa, hiljaisuutta tai hetken eristäytymistä. Milloin hermosto kaipaa turvaa ennen kuin on valmis taas kohtaamaan muita.
Silti omaan turvapaikkaan ei ole hyvä jäädä liian pitkäksi aikaa.
Vaikka maailma tuntuisi raskaalta tai liian kuormittavalta, meitä ei ole tarkoitettu selviytymään yksin. Tarvitsemme toisiamme nähdäksemme itsemme. Tarvitsemme puhtaita peilejä, jotka muistuttavat, että olemme arvokkaita ja tärkeitä.
Vetäytyminen voi olla suoja - m***a turvallinen vuorovaikutus on se, missä paraneminen tapahtuu.
Yhteydessä toisiin opimme tuntemaan itseämme ja näkemään itsemme kirkkaammin. Se ei tarkoita, että kaiken pitäisi olla helppoa tai mutkatonta. Syvä tarpeemme on kuitenkin kuulua joukkoon, olla osa laumaa.
Joskus omasta kolosta täytyy kömpiä ulos pienin, itselle sopivin askelin. Tunnustella rauhassa, kuinka paljon yhteyttä tänään on mahdollista ottaa. Yhteys voi olla sitä, että joku saa nähdä meidät keskeneräisinä, hukassa tai väsyneinä. Se voi olla myös kokemus siitä, että meitä kannetaan hetken, kun omat voimat eivät riitä ja tunteet tuntuvat liian suurilta.
Kenen kanssa sinä voisit tänään ottaa edes pienen askeleen kohti yhteyttä — tai millainen yhteys tuntuisi sinulle juuri nyt turvalliselta? ❤️
