30/09/2023
”Haudataan joku muu”
Eräs hoitaja kertoi koulutustilaisuudessa saamastaan sähköpostista, johon otsikoksi oli laitettu ”Suruviesti”. Rouva säikähti moista kuolinuutista ja avasi viestin. ”Tervetuloa hautajaisiin. Ensiksi vietetään hiljainen hetki ja sitten haudataan Joku Muu. Kaikkien työntekijöiden läsnäolo on tarpeellinen.”
Työkaveri oli lähettänyt viestin kyllästyttyään täyttämään tyhjiä hyllyjä toisten jäljiltä.
Idean voisi laittaa vapaasti kiertoon, koska sen jälkeen alkaisi tapahtua ihmeitä. Kopiohuoneen nitojassa olisi niittejä, tukokset olisi avattu, sen sisällä olisi paperia riittävästi ja viimeisen värikasetin tilalle olisi hankittu uusi. Kun Joku Muu on poistunut joukostamme, laitan itse astiat tiskikoneeseen yhteisessä keittiössä, pyyhin ylimääräiset roiskeet pöydältä ja laitan uutta kahvia tippumaan loppuneen tilalle. Tekisin sen, mitä omassa työpaikassani on tärkeätä työn sujumiseksi.
Mietin myös aamulla astuessani ovesta työpaikalleni, minkälaista mieltä tuon mukanani: ärripurrin vai ilon. Tervehdin työkavereitani enkä odota, suvaitsisiko joku moikata minua, ja jos sitä ei kuulu, en aio hautoa, miksi se ei taaskaan minua tervehtinyt. Käyn myös kysymässä esimieheltäni palautetta, jos se on häneltä unohtunut.
Jos jokin asia jää minua vaivaamaan, puhun siitä asianosaiselle enkä sulkeudu parhaimman ystäväni huoneeseen purkamaan sydäntäni toisen käyttäytymisestä tai haudo sitä sisälläni aamuyön pitkinä tunteina herkistellen, kuinka ihanaa olisi sanoa suorat sanat – tai jopa itsensä irti.
En odota, että hyvä haltiatar laskeutuu konsultin muodossa taikasauvansa kanssa työpaikallemme ja ratkaisee ikuisuuskiistat, vaan kysyn, mitä voisimme tehdä näille asioille. Ja jos huomaan, että työkaverillani on ihan liikaa tehtävää, kysyn, voisinko auttaa. Ehkäpä pahan paikan tullen saisin häneltä itsellenikin apua.
Työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Mankan kirjoitus ”Hidasta elämää” -blogissa 30.1.2012 hidastaelamaa.fi
Työyhteisössä on hyvä pohtia 💎
Mikä meillä lisää yhteisöllisyyttä?
Mikä meillä tuhoaa yhteisöllisyyttä?