28/02/2023
Hyvää Kalevalanpäivää! 🇫🇮 Varauskalenteriin nyt päivitetty maalis-ja huhtikuulle varattavat ajat. Kalevalanpäivän kunniaksi tänään varatut hoidot -10%. Tervetuloa koko kehon rentouttavaan hoitoon!
Kalevala on Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaisema ja 1842 täydentämä kokoelma eeppisiä runoja. Runot on laulettu kalevalamitaksi kutsutussa kahdeksantavuisessa poljennossa. Poljento koostuu tavallisesti neljän kaksitavuisen runojalan säkeestä, esimerkiksi ru-no-virt-tä vei-sa-ma-han. Kalevalamitassa on tärkeätä myös alkusointu, jolloin säkeen sanat alkavat samoilla äänteillä, kuten »Terve, tanner, terve, taivas! Terve tervehdyttäjälle!» Kalevalamitaksi on laulettu niin runoja, syntyjä kuin kehtolauluja sekä lausuttu loitsuja.
Tänään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä kunnioitetaan Kalevalan merkitystä suomalaisen kulttuurin synnylle ja panokselle. Tänään on kuitenkin hyvä myös muistaa, että Kalevala on koottu enimmäkseen runoista, jotka on kirjoitettu muistiin nykyisen Suomen rajojen ulkopuolisilta alueilta, kuten Vienan Karjalasta.
Länsi-Suomessa runonlauluperinne hiipui jo 1600-1700-lukujen aikana. Myyttirunot katosivat ja useimmat muutkin runot kutistuivat rippeiksi. Savossa ja Pohjois-Suomessa myyttirunouden jäänteet säilyivät 1900-luvulle asti syrjäseuduilla harvojen perinteentaitajien ja tietäjien muistissa. Pisimpään ja rikkaimpana vanhamittainen runous säilyi kuitenkin Karjalassa.
Sitkeimmin kalevalamitta eli tietäjien loitsuissa. Loitsu on ollut runomittaista kieltä, pyhää ilmaisua, joka on pitänyt esittää vanhakantaisessa muodossa. Myös uudemmat loitsut noudattivat samaa runomittaa kuin ikivanhat myyttiset runot. Vasta 1800-luvulle tultaessa loitsujen laatijat eivät enää aina hallinneet vanhaa mittaa.
»Omat on suomani sanaset
Omat tieltä tempomani
Heinänpäistä hieromani
Kanarvoista katkomani
Näit ennen isoni lauloi
Kirvesvartta vuollessansa
Näitä äitini opetti
Viätessänsä värttinätä
Minun lasna lattialla
Iessä polven kieriessä»
Kuva: Runolaulaja ja tietäjä Haapas-Mari vuonna 1909. Uusikirkko, Haapala. Kuvaaja Samuli Paulaharju. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.