04/03/2023
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=711320920665747&id=100053635376167
Traumatisoituneet elävät toisenlaisessa todellisuudessa kuin ihmiset, jotka eivät kärsi toksisesta stressistä. Näistä oireista kärsivät henkilöt tarvitsevat tukea siihen, että he voivat kokea elämää tässä ja nyt, sellaisena kuin se on.
Itse tunnistan tämän kyvyttömyyteni tietoiseen läsnäoloon silloin kun kärsin trauman oireista. Ollessani omien varjojeni syövereissä, elämä keskittyi asioiden vatvomiseen. Omat mielikuvani menneisyydestä triggeröivät jatkuvaa ylivireyttä ja lamaannusta enkä kyennyt elämään tätä hetkeä. En nähnyt ympärilläni olevan arjen kauneutta.
Bessel van der Kolkin mukaan esimerkiksi kognitiivisesta terapiasta ei ole mitään apua, jos ihminen ei kykene olemaan turvallisesti kehossanssa ja reflektoimaan omaa kokemustaan. Traumatisoituneet aistivat koko ajan todellisuutta sen perusteella, miltä se heistä tuntuu suhteessa menneisyyden kokemuksiin. Esimerkiksi jonkun henkilön ääni voi muistuttaa kaltoinkohtelevaa äitiä, ja henkilön kehoruumis reagoi tähän. Traumatisoitunut elää menneisyydessä ehdollistuneita, automatisoituneita tunne- ja vireystilareaktioita sekä niiden tuottamia reaktiivisia käyttäytymismalleja. Tämä voi tehdä meistä melko ikäviä ihmisiä. Vaati todella pitkää pinnaa puolisoltani viihtyä kanssani noina aikoina. 🙂
Pierre Janetin sanoin: Niin kauan kuin ihminen ei kykene integroimaan menneisyyden muistojaan, tämän kokemuksen pirstaleet palaavat voimakkaina tunteina, mielikuvina, kehollisina tuntemuksina ja epäjohdonmukaisina käyttäytymismalleina. Traumaa voikin pitää perustellusti jopa muistin häiriönä.
Jotta terapeuttinen prosessi onnistuu ihmisen on kyettävä havainnoimaan ja reflektoimaan omaa sisäistä maailmaa, tunteitaan, tuntemuksia, mielikuvia, aistimuksia ja liiikeimpulsseja. Apuna voi olla vaikkapa jooga ja teatteri. Jooga ja muut sensomotorisille harjoituksille perustuvat somaattiset menetelmät vahvistavat kehotietoisuutta ja kykyä säädellä kehon vireystilaa. Teatteri auttaa meitä leikkimään erilaisilla rooleilla, ja se auttaa meitä irti traumatisoituneesta identiteetistä, jossa samaistumme omaan haavoitettuun identiteettimme.
Omassa toipumisprosessissani terapeuttisella kirjoittamisella ja luonnolla on ollut suuri merkitys. Itse asiassa ajattelen, että nämä kirjoitukset täällä ovat oman prosessini jatkoa. Luonnolla on edelleen suuri merkitys toipumisessani ja painunkin tästä nyt hiihtämään 🙂.
- Kati -
PS. Tässä esimerkki kirjoittamisestani vajaa kymmenen vuotta sitten kun melanooma kukki varpaassani ja herätteli minussa paniikkikohtauksia:
https://katisar.wordpress.com/tag/ego-state-terapia/