21/09/2025
Kolmisen vuotta sitten kirjaamiani pohdintoja ylisukupolvisesta VIISAUDESTA ja selviytymisen keinoista 💡💫 tässä nyt iloitsen tajutessani, miten oma äitini on jakanut paljonkin omia selviytymisen keinoja, erityisesti omaan kehollisen herkkyyteensä liittyen. Ja miten kaikki se tietous on auttanut minua itseäni oman kehoni kuulemisessa. Äiti usein myös kertoili oman äitinsä viisauksia kohdata elämää, lasta, ja auttaa ihmiskehoa. Onnekseni olen tainnut tätä viisautta ripotella eteenpäin vuosien saatossa omille lapsilleni, tätä elämää yhdessä tallatessamme.
Miten sun kohdalla? Ootko saanut?Ootko jakanut?💡💛
YLISUKUPOLVINEN VIISAUS
Puhumme paljon tunteiden ja tunnetaakkojen ylisukupolvisuudesta. Silloin, kun emme jaa tai meidän ei ole lupa puhua kokemuksistamme, puhumattomuuden kulttuuri kuin käärii kokemuksemme vaikenemisen viittaan. Tällöin vaettu asia ja kokemus jää kuitenkin eloon olemukseemme, kannamme sitä itsessämme. Tällaiset elämänkokemukset ovat usein elämässämme vedenjakajia - ennen ja jälkeen tämän tapahtuman. Kokemukset ovat viisastuttaneet meitä tarjoamansa piirun verran. Usein kuitenkin käy niin, että kaikki keräämämme v i i s a u s (sisältäen mahdollisen kokemamme kivun, selviytymisen keinot jne.) jää jakamatta sukupolvien ketjussa.
Miten m***a oivallusta, elämässä koeteltua tietoa, elämänviisautta olisikaan ollut jaettavaksi. Löytöjä, jotka on löydettävissä vain elämällä itse, kokien.
Ehkä ei ole ollut tilaa, mahdollisuutta. Ei ole osattu sanoittaa. Ei ole ollut vara tuntea, kun
kaikki voimavarat tuossa hetkessä ja ajassa ovat menneet selviytymiseen.
On kokemuksia, joista on vaiettu. Kuitenkin jälkipolvi on aistinut ja virittäytynyt vaietun asian äärellä eläessään puhumattomuuden ilmapiirissä.
Niin paljon kertynyttä inhimillistä ja ihmisenä olemiseen ja elämiseen liittyvää tietoutta on jäänyt jakamatta. Se on voinut olla tietoa, joka kantaa itsessään informaatiota juuri meidän suvun tavasta ja kenoista selviytyä. Sukulinjojen muistin aarreaittaa. Viisautta ihmisyydestä.
Kuva: Pixabay
