26/04/2026
Puheeksi on otettu jo m***a kertaa.
Silti mikään ei muutu.
Yksi toimitusjohtaja sanoi minulle:
“Haluan ymmärtää ihmistä, joka sanoo yhtä ja tekee toista.”
Oli sovittu, miten tietyissä tilanteissa toimitaan.
Ei jätetä roikkumaan.
Ei siirretä eteenpäin.
Ja silti niin kävi.
Aina oli joku selitys.
Ei ollut niin, ettei asiasta olisi puhuttu.
Oli puhuttu.
Useamman kerran.
Keskustelut menivät hyvin.
Ymmärrystä löytyi.
Nyökkäilyä myös.
Halua sitoutua sovittuun.
Ja silti mikään ei muuttunut.
Tämä on se kohta, johon harvoin pysähdytään.
Ei ensimmäinen keskustelu.
Vaan se, kun keskustelu on jo käyty
eikä se kanna arkeen.
Siinä kohtaa tehdään usein lisää samaa.
Sanotaan uudelleen.
Tarkennetaan.
Seurataan.
Ikään kuin ongelma olisi siinä,
ettei ole vielä sanottu tarpeeksi hyvin.
M***a varsinainen este ei yleensä ole siinä, mitä on sanottu.
Vaan siinä, mitä ei ole.
Jokin jää väliin.
Se, mitä toinen oikeasti ajattelee.
Se, mitä ei uskalleta sanoa.
Tai se, mitä ei olla valmiita kuulemaan.
Ja niin kauan kuin se jää tähän väliin,
mikään sovittu ei tartu.
Pinnalla kaikki näyttää hyvältä.
M***a tekeminen kertoo toista.
Se ei muutu toistamalla sitä, mikä on jo sanottu.
Se muuttuu vasta, kun mennään siihen, mikä on jäänyt sanomatta.