Minä ja mieli Oy

16/03/2026

Pienyrittäjän kalenterissa on yksi päivä, joka jää usein tulematta.

Se päivä, jolloin ehtii kehittää yritystä.

Ajatus on kyllä mielessä.

Pitäisi miettiä palvelua uudestaan.
Pitäisi selkeyttää myyntiä.
Pitäisi nostaa hintoja.
Pitäisi pysähtyä katsomaan kokonaisuutta.

M***a arki ei pysähdy.

Ensin pitää
vastata asiakkaalle
lähettää tarjous
hoitaa laskutus
selvittää henkilöstöasia
ratkaista yksi pieni kriisi.

Ja sitten vielä sata muuta.

Päivä täyttyy.

Ja yrityksen kehittäminen siirtyy taas siihen päivään,
jota ei koskaan merkitä kalenteriin.

Siihen päivään, jonka piti tulla sitten kun vähän helpottaa.

13/03/2026

Monella pienyrittäjällä yrityksen kehittäminen menee vähän kuten naistenilloista sopiminen ystäväporukassa.

Kaikki sanovat, että pitäisi nähdä useammin.

M***a jos kukaan ei oikeasti päätä päivää, alkaa tuttu keskustelu:

"mulle käy joskus ensi kuussa"
"joo mulle ei käy silloin, entä viikko sen jälkeen"
"mulla on silloin harrastus"

Ja siitä alkaa loputon säätäminen.

Ja sitä ei ehkä koskaan tule.

Samoin ajatus yrityksen kehittämisestä on kyllä mielessä.

"Sitten kun tämä vähän helpottaa, käytän aikaa tähän."

M***a päivät menevät.
Sitten viikot.
Kuukaudet.
Vuodet.

Arki täyttyy asiakkaista, toimituksista, sähköposteista, pienistä ja isommista tulipaloista.

Ja yksi asia jää helposti sivuun:

pysähtyminen.

Jossain kohtaa jonkun pitää vain sanoa:
tämä pidetään silloin.

Ja jokainen raivaa sille aikaa.

Muuten se jää haaveeksi.

Kummasta on helpompi sopia: naistenilloista vai yrityksen kehittämisestä?

12/03/2026

“Älä sano mitään… no kyllä mä kuitenkin suostuin.”

Näin yksi yrittäjä sanoi minulle neuvottelun jälkeen.

Hetkeä aikaisemmin hän oli ollut hyvin varma.

"En voi millään lähteä siihen hintaan. Ei siitä jäisi mitään."

"Annan vastatarjouksen. Se on mun alin hinta."

M***a neuvottelussa tapahtui jotain.

Asiakas epäröi.
Keskustelu jatkui vielä hetken.
Ja lopulta yrittäjä suostui hintaan, jonka hän oli jo etukäteen päättänyt olevan mahdoton.

Kun kysyin jälkeenpäin, miksi hän suostui vastaus oli rehellinen:

"En oikein edes tiedä."

Tämä hetki toistuu yrittäjien neuvotteluissa yllättävän usein.

Siitä sekunnista, kun tietää mitä pitäisi sanoa...m***a sanoo silti jotain muuta.

Usein vasta jälkeenpäin huomaa, mitä siinä hetkessä oikein tapahtui.

Juuri näitä tilanteita puramme ja harjoittelemme Minnan kanssa Bisneskasvu-viikonlopussa naisyrittäjille.

📍 Backbyn Kartano, Espoo
📅 22.–23.5.2026

Lisätietoa:
https://minajamieli.fi/bisneskasvu-26/

Kiinnostaa kuulla:

Oletko joskus huomannut suostuneesi neuvottelussa johonkin, vaikka olit päättänyt etukäteen, että et suostu?

11/03/2026

Vaikeat asiat eivät jää sanomatta siksi, ettemme tietäisi mitä sanoa.

Ne jäävät sanomatta siksi, että emme halua sitä hetkeä, kun tunnelma muuttuu.

Minulle tehtiin aikanaan DISC-analyysi.

Yksi asia ei yllättänyt.

Olen vahvasti keltainen.

Ihmisiin suuntautunut.
Helposti kontaktia ottava.
Innostuva ja innostava.

M***a raportissa oli kohta, joka herätti vastalauseen.

“Paineessa saattaa vältellä ikäviä tilanteita.”

Muistan ajatelleeni heti:

Ei pidä paikkaansa.
Ei ole yhtään mua.

Kun pysähdyin katsomaan itseäni vähän rehellisemmin, tajusin jotain.

Olenhan aiemmin ollut juuri sellainen.

Kiertelin.
Kaartelin.
Selittelin.

Pehmensin lauseita niin paljon, että varsinainen asia katosi matkalla.

Ja kun asiaa oli pidätellyt tarpeeksi kauan, se tuli lopulta ulos liian kovalla paineella.

Työssäni psykoterapeuttina ja johtajien kanssa työskennellessä näen tämän jatkuvasti.

Ei jyräämistä.

Vaan liiallista kiltteyttä.

Kiltteyttä, joka välttelee hetkeä, jossa tunnelma muuttuu.

Silloin alkaa tapahtua asioita, joita kukaan ei oikeasti halua.

Sanot kyllä asioihin, joihin haluaisit sanoa ei.
Kannat vastuuta asioista, joista ei ole koskaan sovittu.
Turhaudut tilanteisiin, joista et ole koskaan puhunut ääneen.

Työssäni tulee vastaan paljon enemmän tällaisia johtajia kuin perinteisiä punaisia pomoja.

Yhteistyöhakuisia.
Hyviä kuuntelijoita.
Tiimipelaajia.

DISC-kielellä heitä kutsutaan usein vihreiksi.

Se on vahvuus.

M***a ilman jämäkkyyttä siitä tulee helposti hiljainen kuormituksen lähde.

Itselle jämäkkyys on ollut yksi tietoisimmin harjoitelluista taidoista.

Nykyään ajattelen tästä näin:

Jämäkkyys ei riko tunnelmaa.
Se estää asioita rikkoutumasta myöhemmin.

Missä tilanteessa sinun on vaikeinta sanoa asia suoraan?

– asiakkaan kanssa
– tiimin kanssa
– kun pitäisi vetää raja omaan työmäärään

Vai jossain ihan muussa?

10/03/2026

Yrittäjä kehittää yritystään usein silloin, kun aikaa jää.

Ja aikaa ei juuri koskaan jää.

Asiakkaat ensin.
Projektit ensin.
Laskutus ensin.
Sähköpostit ensin.
Henkilöstö ensin.

Ja sitten joskus illalla tai viikonloppuna tulee se ajatus:

"Pitäisi oikeasti pysähtyä miettimään tätä bisnestä."

M***a silloin ollaan jo väsyneitä.
Ja maanantaina sama pyörä lähtee taas liikkeelle.

Moni yrittäjä tietää itse asiassa hyvin tarkkaan, mitä pitäisi tehdä:

– myyntiä pitäisi selkeyttää
– hintoja pitäisi uskaltaa nostaa
– asiakkaalle pitäisi joskus sanoa ei
– pitäisi puhua suoraan asioista, joita nyt vain kiertää

M***a näitä ei ratkaista sähköpostien, Teamsien ja asiakastöiden välissä multitaskaten.

Ne vaativat pysähtymisen.

Siksi päätimme tehdä sille tilaa.

Kaksi päivää, jolloin yrittäjä astuu hetkeksi pois operatiivisesta arjesta
ja keskittyy siihen, mikä oikeasti vie yritystä eteenpäin.

Ei vain ajatella.
Vaan myös tehdä.

Syntyi Bisneskasvu – naisyrittäjien viikonloppu.

Minna Itämeri tuo mukaan myynnin näkökulman:
miten myyntiä rakennetaan selkeäksi, toimivaksi ja yrittäjän näköiseksi.

Minä tuon mukaan ihmismielen ja vuorovaikutuksen puolen:
miksi yrittäjä toimii paineessa niin kuin toimii ja miten toimia vakuuttavasti erilaisten ihmisten kanssa.

Ja mukaan tulee vielä kolmas ääni.

Anna Perho, joka puhuu siitä mistä moni yrittäjä mieluummin vaikenee:
vaikeista keskusteluista, suorasta puheesta ja rohkeudesta sanoa asiat ääneen.

📍 Backbyn Kartano, Espoo
📅 22.–23.5.2026

Kaksi päivää keskittyä siihen, mikä vie yritystä oikeasti eteenpäin.

Lisätiedot:

https://minajamieli.fi/bisneskasvu-26/

Milloin viimeksi varasit kalenteristasi aikaa yrityksen kehittämiselle
et vain yrityksen pyörittämiselle?

Tiedät osaavasi enemmän kuin tuloksesi tällä hetkellä näyttävät. Teet paljon ja kannat vastuuta, m***a kasvu ei ole systemaattista. Myynti ei tunnu täysin varmalta, siinä on epäröintiä ja välillä mietit, miksi potentiaalisi ja liikevaihtosi eivät kohtaa.

08/03/2026

Aika monen naisen työura on pysynyt kasassa toisten naisten ansiosta.

Ei juhlapuheiden.
Vaan niiden tavallisten tekojen.

Ajattelin tätä tänään, naistenpäivänä.

Pian 12 vuotta sitten olin viisiviikkoisen vauvan äiti ja minun piti osallistua seminaariin satojen kilometrien päässä.

Muistan sen tunteen hyvin.
Sellaisen hetken, kun miettii, että tämä ei nyt vaan millään voi onnistua.

Sanoin asiasta ystävälleni.
Hän oli itse raskaana.
Ja hänellä oli taapero.

Hän ei alkanut miettiä aikatauluja.

Hän sanoi vain:
"Mä voin lähteä mukaan."

Ja niin hän lähti.
Oman lapsensa kanssa.
Jotta minä pystyin osallistumaan.

Toinen hetki tuli myöhemmin ruuhkavuosien keskellä.

Olin sanonut ystävälle ohimennen tekeväni usein yömyöhään seuraavan päivän ruokia valmiiksi, jotta arki pysyy kasassa.

Seuraavana päivänä oven takana oli makaronilaatikko.

Ei mitään puhetta jaksamisesta.
Ei mitään analyysia työn ja perheen tasapainosta.

Vaan ystävä, joka oli kuunnellut.

Ja äiti, joka otti nuhaiset lapset hoitoon, jotta minun ei tarvinnut taas jäädä töistä pois.

Muistan hyvin myös esihenkilön, joka pikkulapsiarjen sairastelukierteessä sanoi minulle rauhallisesti:

"Työt kyllä odottaa Maria, tärkeimmät asiat ensin."

Usein ajatellaan, että työurat rakentuvat suurista päätöksistä.

M***a moni niistä rakentuu juuri tällaisista hetkistä.

Siitä, että joku huomaa toisen tilanteen.
Ja tarjoaa konkreettista apua.

Kiitos siskot, pidetään yhtä jatkossakin. 🤍
Hyvää naistenpäivää.

Kenelle naiselle sinä haluaisit sanoa tänään kiitos?

07/03/2026

Yrityksen kasvu pysähtyy harvoin osaamiseen.
Se pysähtyy ihmiseen.

Siihen hetkeen, kun pitäisi pyytää korkeampi hinta.
Ottaa vaikea asia asiakkaan kanssa puheeksi.
Tai sanoa asiakkaalle se, mikä pitäisi sanoa, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Silloin kyse ei ole strategiasta.
Kyse on siitä, miten ihminen toimii paineessa.

Olemme Minnan kanssa nähneet tämän molemmat omasta työstämme käsin.

Minna Itämeri työskentelee myynnin kanssa.
Minä työskentelen ihmismielen ja vuorovaikutuksen kanssa.

Ja yllättävän usein kasvu ei pysähdy osaamiseen,
vaan siihen, miten ihminen toimii silloin kun tilanne muuttuu vaikeaksi.

Siksi päätimme yhdistää osaamisemme.

Minna tuo viikonloppuun myynnin rakenteen:
miten myynnistä tehdään selkeää ja tuloksellista.

Minä tuon siihen psykologisen näkökulman:
itsetuntemuksen, erilaisten toimintatyylien ymmärtämisen ja vaikuttavan vuorovaikutuksen paineessa.

Ja mukaan tulee vielä kolmas näkökulma.

Anna Perho puhuu siitä, mistä moni mieluummin vaikenee:
vaikeista keskusteluista, suorasta puheesta ja rohkeudesta sanoa asiat ääneen.

Kun nämä kolme yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota emme ole itse löytäneet yhdestä paikasta:

– myynnin rakenne
– ihmisten kohtaaminen paineessa
– rohkeus sanoa vaikeat asiat ääneen

Siksi syntyi Bisneskasvu – naisyrittäjien viikonloppu.

📍 Backbyn Kartano, Espoo
📅 22.–23.5.2026

Kaksi päivää keskittyä siihen, mikä oikeasti vie yritystä eteenpäin.

Jos tämä kuulostaa tutulta, kurkkaa tarkemmin täältä:

https://minajamieli.fi/bisneskasvu-26/

Paikkoja on rajattu määrä.

Minkä näistä yrittäjän arjen tilanteista tunnistat omaksesi juuri nyt?

– myynti ei etene niin kuin pitäisi
– ihmisten kanssa toimiminen paineessa
– vaikeiden asioiden sanominen ääneen

05/03/2026

Yritys kasvaa.
Yhtäkkiä olet vastuussa ihmisistä.

Ensin on kaksi ihmistä.
Sitten viisi.
Sitten kaksitoista.

Ja jossain vaiheessa huomaat olevasi tilanteessa, johon et ollut oikein varautunut.

Samaan aikaan pitäisi tehdä kaikki se, minkä osaat:

hankkia töitä
laskea tarjouksia
neuvotella asiakkaiden kanssa
ratkoa asiakkaiden ongelmia
pitää yritys hengissä

Ja lisäksi asioita, joihin et osannut oikein valmistautua.

Selvitellä ihmisten välisiä jännitteitä.
Antaa palautetta ihmiselle, jonka kanssa vielä vähän aikaa sitten teit töitä samalla viivalla.
Vetää rajoja.
Käydä palkkakeskusteluja tilanteessa, jossa yrityksen rahat ovat tiukalla.
Puuttua tilanteisiin, joissa joku ei kanna vastuutaan.
Tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat muiden työhön, toimeentuloon ja arkeen.

Usein ilman HR:ää.
Ilman valmiita rakenteita.
Ilman aikaa pysähtyä miettimään.

Ja silti moni yrittäjä ajattelee samassa tilanteessa:

"Minun pitäisi osata tämä."

Kasvuyrittäjyydessä johtajaksi ei yleensä kasva koulutuksen kautta.

Usein siihen vain ajaudutaan.

Ihmiset katsovat sinua johtajana jo silloin, kun itse vielä opettelet sitä roolia.

Vastuuta tulee ennen varmuutta.

Siksi moni asia opitaan kantapään kautta.

26/02/2026

Suurin osa johtajista uskoo, että heidän itsetuntemuksensa on kunnossa.

Ja usein se onkin.
Siihen asti, kun joku osuu kohtaan, jota ei ole koskaan tarvinnut katsoa.

Sokeat pisteet eivät tunnu sokeilta.
Ne tuntuvat oikeutetuilta.

“Pidän vain rajat.”
“Olen vaativa.”
“Tässä kohtaa en voi horjua.”

Ja niin pitääkin.

Suunta on kirkas.
Talous hallussa.
Rakenteet ja prosessit kunnossa.

Silti yksi asia jää yllättävän usein pintapuoliseksi.

Oma reppu on ehkä katsottu, m***a sen sisältöä ei ole levitetty lattialle.

Me kaikki kannamme repussamme elettyä elämää.
Pärjäämistä. Häpeää. Yksin selviämistä.
Kokemuksia, joissa ei ollut varaa hajota.
Suojia, jotka syntyivät silloin, kun niitä tarvittiin.

Se matka on tehnyt sinusta vahvan.
Voi olla yksi syy siihen, miksi olet tässä roolissa.

M***a nykyhetkessä nuo aikanaan tarpeelliset suojat voivat kääntyä sinua vastaan.

Kun sinua haastetaan.
Kun päätöstä kyseenalaistetaan.
Kun et tiedä vastausta.

Silloin et enää johda tilannetta.
Silloin alat puolustaa itseäsi.

Et ehkä huomaa sitä.
M***a huone huomaa.

Sävy muuttuu.
Keskustelu kaventuu.
Ihmiset oppivat nopeasti, missä näkymättömät rajat kulkevat.

Se ei näytä konfliktilta.
Se tuntuu pieneltä kiristymiseltä.

Defenssit heikentävät ilmapiirin turvallisuutta.
Ne näkyvät siinä, mitä jätetään sanomatta.

Se, mitä et ole käsitellyt, johtaa jo nyt.

Kulttuuri ei sopeudu vain visioosi.
Se sopeutuu reaktioihisi.

Valta voi myös suurentaa sitä, mitä et itsessäsi tunnista.

Johtamisen seuraava kilpailuetu ei ehkä ole uusi koulutus.

Se voi olla kyky pysähtyä ja kysyä:
Mitä minussa aktivoituu?
Mitä minä puolustan?

🖤Se ei ratkaise, mitä repussasi on.
Ratkaisevampaa on, tiedätkö mitä sieltä nousee paineessa?

17/02/2026

Mitä enemmän sinulla on ihmisiä johdettavana,
sitä varmemmin yliarvioit sen kuinka paljon todella tiedät.

Pienessä porukassa kuulet lähes kaiken.
Ihmiset sanovat helpommin suoraan, jos jokin ei toimi.
Korjaat nopeasti ja jatkat eteenpäin.

Kun organisaatio kasvaa, alat saada enemmän suodatettua tietoa.

Sanot, että ovi on aina auki.
Uskot, että ihmiset kyllä kertovat.

M***a jokainen viesti kulkee harkinnan läpi ennen kuin se saavuttaa sinut.

Kannattaako sanoa?
Miten tämä vaikuttaa minuun?
Leimaudunko hankalaksi?
Mitä tästä seuraa minulle?

Sinulle jää tunne, että tilanne on hallinnassa ja, että tieto kulkee molempiin suuntiin.

Palavereissa nyökytellään. Kaikki näyttää olevan samalla linjalla
Samaan aikaan jossain muualla kulkee toinen keskustelu.
“Ei jaksa enää sanoa.”
“Antaa olla.”
“Päätettiin jo ilman meitä.”

Riski on päätös, joka perustuu tietoon, jota on liikaa siistitty ennen kuin se edes tuli pöydällesi.

Silloin alat korjata vääriä asioita.

Mitä enemmän valtaa ja vastuuta sinulla on, sitä useammin joudut pysähtymään tämän äärelle:

🖤Miten sinä varmistat, että kuulet muutakin kuin nyökkäyksen?

13/02/2026

“Meillä menee hyvin, m***a ei yhtään tunnu siltä?”

Se ei ollut kriisipuhelu.

Yrityksellä menee hyvin.
Ihmisiä on palkattu lisää.
Liiketoiminta kasvaa, tekee hyvää tulosta.,

Silti homma ei toimi enää samalla lailla, mitä ennen

“Ennen kaikki oli helpompaa.
Työt jakautuivat luontevasti.
Ei tarvinnut mitään jäykkiä malleja.
Asiat sovittiin nopeasti. Oli vapautta ja ketteryyttä.”

Ennen se toimikin.

Kun porukka on pieni, kaikki tietävät missä mennään.
Ei tarvitse kysyä joka asiasta.
Näkee itse, mihin pitää tarttua.
Puolesta sanasta ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa.

Kun ihmisiä on enemmän, sama tapa alkaa tökkiä.

Yhä useampi miettii mielessään:

Kuka tästä oikeasti päättää?
Onko tämä minun vastuulla vai jonkun muun?
Voinko ratkaista tämän itse vai astunko toisen varpaille?
Keneltä tästä pitäisi kysyä?

Kun näihin ei ole selvää vastausta, energia alkaa mennä arvaamiseen.

Joku kysyy koko ajan ja kaikesta.
Joku ei kysy ollenkaan.
Joku tekee kahdesti saman työn.
Joku jää odottamaan.

Se alkaa nakertaa.

Ei heti isosti.
Vaan vähän kerrallaan.

Hyvä henki ei katoa yhdessä yössä.
Epäselvyys on kuluttavaa ja se alkaa näkyä ilmapiirissä.

Siinä kohtaa katse kääntyy helposti ihmisiin.
Tehtiinkö virherekryjä?

Ehkä tärkeämpää olisi pysähtyä kysymään, onko tapa tehdä työtä enää selvä kenellekään.

12/02/2026

Avoimuus on riskilaskelma.

Tälläkin viikolla kaksi johtajaa sanoi samaa:

“Meillä on tosi avointa. Kaikesta voi puhua. Huoneeni ovi on aina auki.”

Ensimmäinen ajatus ei ole osaanko.
Se on kannattaako.

Johtajakin vaikenee, kun häneltä odotetaan varmuutta.

Ei sano, että on epävarma.
Ei sano, ettei tiedä.
Ei sano, että päätös pelottaa.
Ei sano, että väsyttää kantaa yksin.
Ei sano, että nyt ei mennyt ihan putkeen.
Ei hae tukea, ettei näyttäisi heikolta.

Ja sama laskelma käy muillakin.

Muuttuuko asema?
Lisääntyykö kuorma?
Joudunko kantamaan seuraukset yksin?
Saanko hankalan leiman?

Organisaatiot harvoin tukahduttavat puhumista käskemällä olemaan hiljaa.
Ne tekevät sen palkitsemalla sopeutumista ja näyttämällä, mitä puhumisesta seuraa.

“Olisi kertonut aiemmin.”
Usein se tarkoittaa, että hiljaisuus on tuntunut turvallisemmalta vaihtoehdolta.

🖤 Mitä teillä seuraa siitä, että joku nostaa esiin vaikean asian?