06/12/2022
Vanhempani olivat sotaveteraaneja. Isä lähti kesken koulunkäynnin talvi- ja siitä jatkosotaan ja äiti toimi lottana. Nuoret 16 ja 18 -vuotiaat tapasivat ja rakastuivat aivan sodan kynnyksellä ja ehtivät vielä avioliittoonkin astua isän lyhyellä lomalla 💙 Molemmat isoisäni puolustivat isänmaataan myös vapaussodassa, äitini isä jääkärinä.
Luonnollisesti lapsuudenkodissani oli läsnä isänmaallisuus ja itsenäisyyden arvostus ja sen ymmärtäminen, että Suomen itsenäisyys ei ole itsestään selvyys. Niin myös kokemukset pula-ajoista, surusta ja huolesta rintamalla olevien ja sinne palaavien rakkaiden vuoksi sekä viimein sodan loppumisen riemusta ja helpotuksesta.
Omaan elämääni ne ovat juurtuneet valtavana kunnioituksena veteraaneja kohtaan. Lapsena näin tarinoiden kirjojen ja elokuvien värittämänä sota-ajan jopa hohdokkaana. Aikuisena ymmärrän enemmän. Eikä silloin käyty terapiassa rintamalta palattua tai kodin ja läheisten menetyksen vuoksi, vaan ihmisten piti yrittää pärjätä ja jatkaa elämäänsä mitä kauheimpienkin kokemusten jälkeen. Sodan muistoja nähdessäni en oikein pysty olemaan kuivin silmin.
Olen onnekas. Vanhempani saivat minut myöhemmällä iällä ja siksi olen saanut heidän kauttaan kokea palan Suomen historiaa. Isäni on ollut ahkera valokuvaaja ja arkistoija sekä kirjoittanut muistelonsa. Vanhempieni sodanaikainen kirjeenvaihto on tallessa. Tai no, isäni äidille kirjoittamat kirjeet, äidin kirjeitä ei luonnollisesti ole. Vajaa 400 kirjettä! Ne ovat pysyneet visusti laatikossaan, m***a aiemmin tänä vuonna koin olevani niihin valmis. Olen lukenut niitä ääneen tyttärelleni, joka on istunut kuulemaan isoisänsä äänen, papan, jota ei koskaan ehtinyt näkemään (näin on käynyt myös minulle jääkäri-isoisän kanssa). Uskon, että Ukrainan tapahtumat tämän saivat aikaan. Monesti olen miettinyt, mitä isäni, majuri evp ja sittemmin Väestönsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja, olisikaan sanonut näistä uusista käänteistä.
Sen pitemmittä puheitta, 😄
Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮