05/05/2025
Siinä te menitte. Mun kanssa ja niin selkeästi jokainen omaa polkuansa.
Mietin milloin oli viimeinen kerta, kun esikoinen tuli mun syliin? Mä en muista sitä. En oo painanut sitä hetkeä mieleeni, sillä en tiennyt sen olevan viimeinen kerta.
Ehkä nyt taas hetken muistan pysähtyä arkisiin hetkiin, sillä en tiedä mikä kerta on viimeinen. Milloin viimeisen kerran voitelen välipalaleivän, milloin viimeisen kerran lohdutan painajaisten jälkeen, milloin viimeisen kerran muistutan hanskoista. Ehkä vielä kymmenen tai sata kertaa - ei edes tuhat tunnu nyt liialta.
Vaikka mulla on neljä lasta ja vanhin jo lähenee yläkouluikää, oon mäkin aina esikoisäiti. Koko ajan mulle tulee äitiydessä uusia juttuja, tilanteita, joissa oon äitinä ensimmäistä kertaa.
Ja sitä kautta mun sydän on teidän esikoisäitien puolella.