15/09/2025
Vauvan matka
Vauvan matka alkaa jo kauan aikaa ennen kuin isän ja äidin silmäkulmaan on ilmestynyt pilke tulevasta. Tulevien vanhempien eletty elämä muokkaa tulevaa pienokaista ja hänen elämäänsä, joita ovat mm. äidin ravitsemus, elintavat, geenit, ympäristötekijät jne. Äidin valinnoilla on siis suuri merkitys, koska kaikki nuo kulkeutuvat pienokaiseen mm. napanuoran kautta.
Vauva kasvaa kohdussa suurimman osan ajasta jalat koukussa, mikä vaikuttaa mm. siihen, miten hän saattaa tuntea kipuna sen, kun jalat pyrkivätkin syntymän jälkeen suoristumaan. Vertaan tätä siihen, kun esimerkiksi henkilö on jonkin sairauden, vamman tai korkean iän vuoksi istunut pyörätuolissa viikkoja, kuukausia, jopa vuosiakin, jolloin mm. pitkän aikaa käyttämättömänä olevat lihakset, jänteet, mm.lonkankoukistajat kipeytyvät hänen lähedettyä pitkän ajan kuluttua kävelemään. Sama tunne on pienokaisella syntymän jälkeen.
Kaksosilla, joiden tila kohdussa on huomattavasti pienempi kuin yhdellä vauvalla. Tilan ahtauden vuoksi toinen tai molemmat vauvat voivat joutua olemaan kohdussa pitkään esimerkiksi toinen käsi puristuksissa/virheasennossa tai selkäranka hieman kiertyneenä. Tämä saattaa syntymän jälkeen ilmetä siten, että toinen puoli kehosta on jännittynyt eikä hän ota esimerkiksi toista kättä käyttöön kuten toista tai pää kääntyy vain toiselle puolelle kireyksien vuoksi.
Usein harmillisesti kuulemme "vauvat nyt vaan ovat sellaisia, niiden kuuluu itkeä". Toki tämäkin on totta, m***a vain osaksi, koska vauvalla ei ole muuta kieltä ilmoittaa äidille ja isälle, että "minulla ei ole nyt hyvä olla". Me vanhemmat olemme kuitenkin pienokaistemme "tulkkeja" ja seuraamme heidän kehitystään ja usein näemme ja koemme sellaista, mitä pienokaisemme ei itse välttämättä kerro, kuten edellä kertomani (toisen käden käyttämättömyys, pään kääntäminen vain toiselle puolelle ym.)
Vauvojen kalevalainen jäsenkorjaus poikkeaa hieman aikuisten käsittelystä; jos aikuinen tuntee hieman kipua, hän ei välttämättä kerro sitä, m***a jos vauvoja käsitellään yhtäänkin kivulla, ilmoitus siitä tulee välittömästi ja vauva parahtaa itkemään. Sitä ei kalevalaisessa jäsenkorjauksessa tehdä eli vauvojakaan, kuten muitakaan ei käsitellä siten, että hän tuntisi yhtään kipua.
Käsittelyssä edetään aina pienokaisen ehdoilla ja käsittely on juuri sen mittainen kuin hän jaksaa sen hyvin olla. Äiti ja/tai isä on aina paikalla käsittelyissä.
Viime viikonlopun koulutuksessa sain nähdä, miten jo käsittelyn aikana pienen vauvan pää kääntyi toiseenkin suuntaan ja toinen käsikin tuli mukaan. Nämä ovat mm.niitä hetkiä, milloin tiedän olevani oikeassa paikassa ja tekeväni työtä, jolla on merkitys.
Olen itsekin kahden lapsen (kylläkin jo aikuisen lapsen) äiti. Olen vauvoja ja lapsia käsitellessä harmitellut itsekin, miten omien lasten syntyessä v.1992 ja 2000 en tiennyt näin mahtavasta hoitomuodosta kuin kalevalainen jäsenkorjaus enkä ymmärtänyt viedä lapsiani käsittelyyn itkuisuuden vuoksi. Puhuttiin vain koliikista, joka loppuu 3-4 kuukauden iässä ja tyydyimme siinen. Näin ei olisi tarvinnut olla.
On aivan ymmärrettävää, että itkuisen vauvan vanhemmat väsyvät, jolloin suosittelisin kääntymään ehdottomasti paikallisen kalevalaisen jäsenkorjaajan puoleen, jolla on koulutus mm.vauvojen käsittelystä eli on saanut täydennyskoulutuksen "Vauvojen ja raskaanaolevien hoito". Hän usein pystyy auttamaan vastaavissa tilanteissa.
Tervetuloa siis vauvat ja vaarit sekä kaikki siltä väliltä käsittelyihini!
