08/04/2026
Harvoin asiat on niin mustavalkoisia. Me vastaan te asetelma ei palvele ketään ja toisen todellisuuden ymmärtäminen hyödyttäisi meitä kaikkia.
Se, että me katsotaan tilanteita oman maailmankuvan kautta, sen kuvan, joka on muodostunut meidän arvoista, kasvatuksesta, koulutuksesta, ammatista, ympäristöstä, kokemuksesta. Elämästä ylipäätään, on rikkaus.
Kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. On totta, että kuolleisuus on pientä, m***a on totta, että synnyttäjien hoidossa on parannettavaa. On totta, että lääketiede pelastaa henkiä ja on totta, että monilla toimenpiteillä saadaan aikaan uusia riskejä. On totta, että luonnollisesti käynnistyvä synnytys on keholle ja vauvalle lempeämpi, m***a on myös todella tärkeää, että lääketiede on olemassa, kun on sen tarve.
Usein ilmiöitä tarkastellaan joko–tai -asetelman kautta: jokin asia nähdään joko totena tai epätotena. Todellisuudessa monet, erityisesti ihmiskehoon, kokemuksiin ja tunteisiin liittyvät ilmiöt rakentuvat kuitenkin sekä–että -logiikalle.
On mahdollista, että tutkimusnäytön perusteella jokin toimintatapa on keskimäärin turvallinen tai suositeltava, ja samanaikaisesti yksilön kokemus siitä voi olla ristiriitainen tai negatiivinen. Nämä näkökulmat eivät kumoa toisiaan, vaan musta tuovat esiin olemassa olevan asian eri ulottuvuuksia.
Tämä liittyy siihen, että todellisuus on harvoin mustavalkoinen, vaan usein vahvasti kontekstisidonnainen. Vastakkainasettelu yksinkertaistaa liikaa. Kun kaksi näkökulmaa asetetaan toisiaan vastaan, syntyy helposti oletus siitä, että toisen on oltava oikeassa ja toisen väärässä. Tällainen ajattelu kaventaa ymmärrystä ja jättää huomiotta asioiden moniulotteisuuden.
Esimerkiksi terveydestä, synnytyksestä tai vanhemmuudesta käytävässä keskustelussa erilaiset kokemukset eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan heijastavat inhimillistä vaihtelua. Juuri tämä vaihtelu on keskeistä, kun pyritään kehittämään yksilöllisesti toimivia ja vaikuttavia tapoja auttaa synnyttäjiä ja perheitä.
Eteenpäin vievä keskustelu syntyy kyvystä tunnistaa ja hyväksyä rinnakkaisten näkökulmien olemassaolo, vaikka se poikkeaisi omasta totuudesta.
Kaikelle on paikkansa ja aikansa.
Ajatuksia?
