28/11/2024
Kirjoitan tämän sydämellisesti ja myötätuntoisesti, ymmärtäen täysin, ettei mikään sanat voi täysin lohduttaa lapsen menetyksen kokenutta vanhempaa.
Sinä, joka kannat sydämessäsi syvästi rakastetun lapsesi muistoa, tiedän, että elät nyt maailmassa, jossa mikään ei tunnu enää samalta. Suru on kuin painava vaippa, joka peittää kaiken alleen - värit näyttävät haaleammilta, äänet vaimeammilta ja tulevaisuus tyhjemmältä.
Haluaisin sanoa: ole armollinen itseäsi kohtaan.
Uupumus, jota koet, ei ole heikkouden merkki vaan rakkauden syvyyttä kuvaava todiste. Jokainen väsynyt hengenvetosi, jokainen kyyneleesi on kunnianosoitus sille ainutlaatuiselle siteelle, mikä teillä oli.
Tiedän, että tällä hetkellä toipuminen saattaa tuntua mahdottomalta. Anna itsellesi lupa levätä. Anna itsellesi lupa tuntea. Anna itsellesi lupa olla juuri sellainen kuin olet - keskeneräinen, särjetty, m***a samalla ihmeellisen vahva.
Kukaan ei voi parantaa sydämesi haavaa täysin, m***a lupaan, että voit oppia elämään sen kanssa. Rakkaus, jota kannoit lapsellesi, ei koskaan häviä. Se muuttaa muotoaan, m***a säilyy ikuisesti.
Toivon, että löydät pikkuhiljaa hetkiä valosta. Hetkiä, jolloin muistot hymyilyttävät. Hetkiä, jolloin hengenvetosi kevenee.
Lisään kirjeeseen kohdan, joka kannustaa vertaistuen ja ammatillisen avun piiriin:
Tiedän, että tämä matka on äärimmäisen yksinäinen, m***a sinun ei tarvitse kulkea sitä yksin. Minä, joka olen kokenut saman menetyksen ja selvinnyt, kutsun sinua luokseni. Terapeuttinen tukeni voi olla polku, joka auttaa kantamaan tätä tuskaa. Suosittelen sydämellisesti, että hakeudut kanssani keskusteluun
Uskon tarjoavani saman kokeneena ymmärrystä, jota muualta et saa - tilaa, jossa sinun ei tarvitse selitellä tai hävetä tunteitasi.
Rohkenen kutsua sinut vastaanotolle, jossa voimme yhdessä alkaa jäsentää tätä menetystä. Et ole yksin.
Sinulla on oikeus toipua, oikeus tunteisiisi ja oikeus uuteen alkuun.
Lämmöllä
Kirsti Lampinen
Näiden 5 yleisen virheen takia uupuneen on miltein mahdotonta saavuttaa voimat takaisin