25/01/2024
L U K U S U O S I T U S
Bessel Van der Kolk “Jäljet kehossa”
Vaikka ihminen lajina on erittäin selviytymiskykyinen ja kestävä, koetut traumat jättävät joka tapauksessa jälkensä ja siirtyvät näkymättömissään eteenpäin sukupolvelta toiselle. “Ne muuttavat mieltä ja tunteita sekä kykyä iloita ja solmia läheisiä suhteita toisiin ihmisiin” toteaa Kolk kirjassaan.
Vielä kauan traumaattisen kokemuksen jälkeen trauma saattaa aktivoitua vähäisestäkin vaaran merkistä, käynnistää häiriintyneet hermoverkot ja aiheuttaa valtavan stressihormoniryöpyn, aiheuttaen epämiellyttäviä tunteita, voimakkaita ruumillisia tuntemuksia ja impulsiivista käyttäytymistä. Trauman jälki vaikuttaa jatkuvasti elimistön kykyyn selviytyä nykyhetkessä. Parantuakseen kehon on opittava, että vaara on ohi ja että keho voi elää nykyhetken todellisuudessa.
Trauma vaikuttaa myös mielikuvitukseen: se vaurioittaa henkistä joustavuutta, jonka ansiosta mielikuvitus voi virrata vapaasti. Mielikuvitus vapauttaa luovuutemme, torjuu ikävystymistä, lievittää kipua, lisää nautintoa ja rikastaa rakkaussuhteita. Ilman mielikuvitusta ei ole toivoa, ei ole mahdollisuutta kuvitella parempaa tulevaisuutta, ei päämäärää, jota tavoitella.
Trauma ei ole vain tapahtuma, joka on jäänyt kaukaiseen menneisyyteen, vaan se on myös pysyvä jälki, jonka kokemus painaa mieleen, aivoihin ja kehoon.
Kolk on koonnut oman kirjaan 30 vuoden kliinisen työn kokemuksen traumatisoituneiden ihmisten kanssa. Kirjassa käsitellään sitä, miten mieli, aivot ja keho käsittelevät ylivoimaisia kokemuksia ja toipuvat niistä.
Tutkimukset osoittavat, että psyykkinen trauma aiheuttaa konkreettisia fysiologisia muutoksia. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja muuttaa aivojen hälytysjärjestelmää sekä järjestelmää, joka suodattaa olennaisen tiedon epäolennaisesta. Kolk toteaa, että monissa paikoissa lääkkeet ovat korvanneet terapian, minkä seurauksena potilaat ovat tukahduttaneet ongelmansa käsittelemättä niitä. Hän sanoo: “Tutkittuani lääkkeiden vaikutuksia traumaperäiseen stressihäiriöön useissa eri tutkimuksissa olen ymmärtänyt, että psyykenlääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia, sillä ne saattavat ohjata huomion pois varsinaisesta ongelman käsittelystä”.
Kolk kiinnostui siitä, voisiko löytyä luonnollisempia tapoja auttaa ihmisiä käsittelemään traumaperäisiä reaktioitaan. Hän on vakuuttunut siitä, että nykyään osaamme kehittää menetelmiä, jotka auttavat trauman kokeneita ihmisiä tuntemaan olonsa hyväksi nykyhetkessä ja jatkamaan elämäänsä.
Hän tuo esille parantumisen kolme perusväylää:
- Ylhäältä alaspäin suuntautuva - puhuminen, yhteyden saaminen toisiin ihmisiin ja sen tietäminen ja ymmärtäminen, mitä omassa sisäisessä maailmassa tapahtuu silloin, kun traumaa koskevia muistoja käsitellään
- Sellaisten lääkkeiden käyttäminen, jotka samm***avat hyödyttömät hälytysreaktiot sekä aivojen tiedonkäsittelyä muuttavien teknologioiden hyödyntäminen
- Alhaalta ylöspäin suuntautuva - parantuminen perustuu kehollisiin kokemuksiin jotka ovat täysi vastakoihta trauman aiheuttamalle avuttomuudelle, vihalle tai jähmettymiselle
Hän kutsuu meitä kaikkia kohtaamaan trauman todellisuuden ja miettimään, miten sitä olisi paras hoitaa.
Itselleni oli lukiessani mielenkiintoista seurata aiheeseen lähestymistä myös psykiatrian ja tieteen näkökannalta. Sellaiset käsitteet tulivat tutuiksi, mihin jokapäiväisessä terapiatyössä ei ole perehtynyt. Nyt tiedän neurotieteen tutkivan, miten aivot tukevat psyykkisiä prosesseja. Kehityksellinen psykopatologia taas selvittää, mitä haitalliset kokemukset tekevät mielen ja aivojen kehitykselle ja interpersonaalinen neurobiologia tarkastelee, miten ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa hänen lähellään olevien ihmisten tunteisiin, biologiaan ja mielentilaan.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!
--
Rakkaudella🤗
Aili Havre-Nieminen / Tunteita ja homeopatiaaa
