06/03/2026
Aivot vastaanottavat jatkuvasti tietoa ympäristöstä ja ennakoivat tulevaa.
Hyvä esimerkki tästä on näköaisti. Ympäristö, jonka koemme näkyvänä, ei ole suoraa syötettä silmistä, vaan tasapaino ennakoivan prosessoinnin ja silmistä tulevan informaation välillä.
Muuttuvassa ympäristössä, jota aivojen on vaikeampi ennakoida, silmistä tuleva informaatio saa suuremman painoarvon. Sen sijaan tutussa ja rauhallisessa ympäristössä ennakoiva prosessointi korostuu.
Kun ympäristö muuttuu nopeasti, tarvitsemme silmistä tulevaa “korjaavaa” informaatiota, jolloin aivojen ennuste arvioidaan uudelleen. Jos taas olemme käyttäneet päihteitä, nukkuneet liian vähän tai olemme voimakkaan tunnekuorman alla, ennakoiva prosessointi voi saada liian suuren painoarvon suhteessa todellisuuteen – ja silloin saatamme kirjaimellisesti nähdä asioita, joita ei ole.
Aivojen luomaan kokemukseen ympäristöstä ilmestyy asioita, joita siinä ei todellisuudessa ole.
Näin tapahtuu jokaisen aistin kohdalla. Aivot yhdistelevät aistielimistä tulevaa informaatiota aiempiin kokemuksiin, muistoihin ja siihen, miten suhtaudumme maailmaan. Näin syntyy jokaiselle meistä oma kokemus siitä, millaista on olla maailmassa.
Ihminen ei ole tottunut vastaanottamaan näin suurta määrää aisti-informaatiota, jonka aivot tulkitsevat meidän elämäämme koskevaksi. Emme myöskään ole tottuneet elämään näin vähäisessä luontokosketuksessa – aivan kuin olisimme erillisiä muusta elämästä maapallolla. (Mitä emme ole, vaan yksi eläin muiden joukossa.)
Ihminen ei ole tottunut elämään näin vähällä liikkeellä ja näin lyhyillä unilla. Emmekä ole tottuneet tekemään näin valtavaa määrää päätöksiä päivittäin.
Tällainen elämä ei voi olla synnyttämättä kuormittuneimmissa ja herkimmin reagoivissa meistä ahdistusta, uupumusta, kipuja ja sairauksia. Hermosto tuottaa vasteen ennakoivan prosessoinnin ja aistisyötteen perusteella – riippumatta siitä, sopiiko se kulttuurimme luomaan kuvaan elämästä vai ei.