29/03/2024
Viisi vuotta yrittäjyyttä takana! 🥳
Jotain yrittäjän arjesta ehkä kertoo se, että suunnittelin tämän postauksen tekemistä useita viikkoja. Lopulta ystäväni toi tämän foliopallon, kun en itse ikinä ehtinyt kauppaan sitä hakemaan klo 10-21 työpäiviltäni. Viiteen vuoteen on tosin mahtunut se toinenkin ääripää, kun täysi työpäivä ei ole ollut itsestäänselvyys. Tai ylipätään työpäivä - kiitos maailmanlaajuisen pandemian.
Kuinka oikein päädyin hierojayrittäjäksi?
Kaikki sai alkunsa lehtimainoksesta, jonka isäni sattui näkemään. Tamperelainen urheiluhierojakoulu mainosti uutta alkavaa lukukautta. Hierojaopiskelijat pääsisivät tekemään töitä paikallisten joukkueiden kanssa, muun muassa jääkiekkoilijoiden. Kovana Tappara- fanina isäni innostui tästä ja kehoitti minua hakemaan hierojaksi. Olin juuri saanut ylioppilaslakin päähäni ja hieman epävarma sen suhteen, mitä seuravaksi tekisin. Fysioterapeutiksi olin itseni ajatellut, m***a voisinhan hakea myös hierojaksi ja katsoa, kuinka käy. Ja niinhän siinä kävi, että syksyllä aloitin hierojaopinnot. Vuoden kuluttua tästä sain valmiin paperit ja olisi ollut aika alkaa harjoittaa ammattia. 20-vuotiaalla vastavalmistuneella ei kuitenkaan rohkeus riittänyt yrittäjäksi ryhtymiseen. Koin, että tarvitsisin vielä enemmän tietoa ja taitoa moisesta. Siispä lähipiirin suosituksesta lähdin opiskelemaan lisää. Tällä kertaa lähihoitajaksi ja perustason ensihoitajaksi. Kolme vuotta hoitoalan opintoja ja siinä ohella alan töitä ehtivät sekä opettaa että kypsyttää ja kuluttaa paljon. Erään hektisen ja raskaan vuoron jälkeen istuin bussissa matkalla kotiin ja pohdin, pitäisikö minun sittenkin antaa ensimmäiselle koulutukselleni mahdollisuus? Siltä samalta istumalta aloin selailla vapaita toimitiloja, löysin yhden sopivanoloisen ilmoituksen ja noin tunti tästä hetkestä olin käynyt jo katsomassakin tiloja. Iso pyörä pyöri ja kuukauden kuluttua minulla oli toiminimi, hierontapöytä ja muutama asiakaskin kampaamon perällä vuokratilassa.
JATKUU KOMMENTEISSA
