21/05/2025
😟 Siis mitä v----a täällä kotimaassamme tapahtuu? Missä vaiheessa me lakkasimme näkemästä lapsiamme, että tällaista taas tapahtuu?
Eilen tapahtui jotain, mitä ei koskaan pitäisi tapahtua. Kolmea tyttöä puukotettiin. Tekijä oli 16-vuotias poika. Tänään 12-vuotias puukotti ikätoveriaan. Koulussa.
Kun kuulin uutiset ajatukseni oli, että millainen epätoivo, viha tai tyhjyys on näiden nuoren sisällä, kun tarttuivat veitseen? Ja miten ne neljä uhria, heidän perheensä ja koko kouluyhteisö selviävät tästä päivästä ja tulevista päivistä? Millainen on tekijöiden tulevaisuus?
Tämä on huuto. Huuto, jota me aikuiset olemme olleet kuulematta liian pitkään. Missä vaiheessa me lakkasimme näkemästä lapsiamme?
Milloin kiireen, suoritusten, algoritmien ja ruutujen keskellä unohtui pysähtyminen ja läsnäolo, yhteisöllisyys?
Lapsemme ja nuoremme voivat huonosti. Tämä on todettu moneen kertaan viime vuosina. He huutavat apua monin tavoin vetäytymällä, oireilemalla, satuttamalla itseään tai muita.
Koulut ovat jäätävän suuria. Oppilasmäärät ovat suuria ja kouluissa ei ole tarpeeksi aikuisia. Perheissä ei ole riittävästi oikeaa läsnäoloa ja turvaa. Terapiat ovat kuukausien päässä. Ystävyyssuhteet elävät kännykän näytön varassa.
Meillä on yhteiskunta, jossa voi olla satojen ihmisten ympäröimänä ja silti yksin.
Koulun pitäisi olla turvapaikka. Sen pitäisi olla paikka, jossa jokainen lapsi tulee kohdatuksi, nähdyksi, kuulluksi. M***a isoissa kouluissa oppilas on helposti vain numero, nimi luettelossa. Opettajat uupuvat. Kun resurssit eivät riitä, katoavat kohtaamiset ja kohtaamattomuudessa kasvaa hiljainen hätä.
Tämä on meidän kaikkien yhteinen vastuu. Meidän aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa lapsella on turvallista kasvaa. Se ei synny kauniilla sanoilla vaan teoilla lisäämällä tukea ja resursseja kouluihin, panostamalla mielenterveyspalveluihin, vahvistamalla vanhemmuutta, luomalla aikaa ja tilaa olla läsnä.
Meidän pitää uskaltaa pysähtyä.
Katsoa nuorta silmiin.
Kysyä "Oletko sinä kunnossa?" ja ennen kaikkea kuunnella, kun hän vastaa.
Murheellisin mielin
MiaKoo 😓
