T:mi MiaKoo

19/11/2025

Olen viime viikkoina ollut todella surullinen ja turhautunut jopa vihainen!

Olen siinä vaiheessa elämää, jossa omat vanhemmat ovat iäkkäitä, sairastavat ja pärjäävät kotona enää juuri ja juuri. He tarvitsevat tukea, turvaa. Niin kuin meille kaikille ajan myötä käy jos elämän päiviä riittää.

M***a mitvit...kun apua tarvitaan, sitä ei ole!
Ei ole osastopaikkoja.
Ei ole lyhytaikaishoitopaikkoja.
Kotipalvelun rerussit ovat tiukoilla ja kokemukseni mukaan palvelu ei myöskään kohtaa tarvetta.
Ei pääse hoitoon ajoissa.

Tämä ei ole kritiikki työntekijöille. Hoitajat ja ammattilaiset tekevät ihmeitä liian pienillä resursseilla, usein oman jaksamisensa kustannuksella. Ongelma on rakenteissa, priorisoinnissa ja miten yhteiskunta kohtelee heitä, jotka eivät enää jaksa pitää ääntä itsestään.

Esimerkiksi:
Äitini on viimeisen neljän kuukauden aikana viety ambulanssilla useita kertoja terveysaseman tai 65 km päähän keskussairaalan päivystykseen, josta hänet on palautettu kotiin täsmälleen samassa kunnossa. Ilman hoitopaikkaa, ilman ratkaisua. Sama prosessi alkaa aina uudelleen, kun tilanne kotona taas kärjistyy.

Väkisinkin miettti, että
kuinka paljon tämä “säästää” yhteiskunnan varoja?

Ambulanssikuljetukset, päivystyskäynnit, kotiin paluut, sen sijaan, että olisi yksi kunnollinen tutkimusjakso, kuntoutus tai lyhytaikaispaikka, joka ratkaisisi tilanteen ja lisäisi turvallisuuden tunnetta.

Tällä hetkellä järjestelmä tuskin säästä rahaa ja resursseja. Se vain siirtää vastuuta ja ongelmaa eteenpäin ja ihmiset kärsii.

Minua surettaa ja suututtaa samaan aikaan.
Tämä ei ole yksittäinen tarina. Tämä on monen perheen arkea juuri nyt. Ja se osuu niihin, jotka ovat heikommassa asemassa eivätkä itse pysty vaatimaan parempaa.

Meillä on sukupolvi, joka on jumal...e rakentanut tämän maan!
Nyt he jäävät kotiin yksin epävarmuuden kanssa, koska järjestelmä ei enää kanna.

Millaisen hyvinvointivaltion haluamme nyt ja tulevaisuudessa?
Ei juhlapuheissa, vaan konkreettisina ratkaisuina!

Meidän vanhempamme ansaitsevat parempaa.

Me kaikki ansaitsemme.

Ugh!

10/11/2025

AL 10.11.2025 "Työterveyshuolto on yhä enemmän ennalta ehkäisevää." Artikkeli käsittelee työterveyshuollon roolin muuttunista ennaltaehkäisevämpään suuntaan.

Voisiko ennaltaehkäisevänä ratkaisuna olla myös työelämän “supernannyt” eli in-house coachit?

Artikkelin mukaan etenkin nuoret hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä, mikä on tietysti hienoa, että apua haetaan.

Mehiläisen johtava työterveyslääkäri ehdottaa lääkkeeksi “vahvempaa esihenkilötyötä”.
M***a ovatko esihenkilöt jo valmiiksi äärirajoilla? Usein hekin tarvitsevat tukea, mielummin nopeasti, luottamuksellisesti ja ilman ylimääräistä byrokratiaa.

Pitäisikö ennaltaehkäisevää tukea ostaa ketteriltä, pieniltä toimijoilta tai palkata jopa oma “supernanny” eli in-house coach yritykseen?

Mitä hyötyjä pienistä, riippumattomista toimijoista voisi olla organisaatiossa?

-Matala kynnys & nopeus: suora pääsy sparriin ilman lähetteitä ja jonoja.

-Jatkuvuus ja luottamus: sama tuttu coach, ei vaihtuvia kasvoja.

-Esihenkilöiden turvaverkko: kohdennettu tuki esim. haastaviin tilanteisiin, palautumiseen ja vuorovaikutustaitoihin.

-Kustannusten läpinäkyvyys: selkeä kuukausimaksu. (esimerkikisi)

-Räätälöitävyys: tiimikohtaista työtä, kulttuurin ja arjen haasteiden mukaan.

-Ennaltaehkäisy oikeasti etusijalle: tavoitteet voidaan sitoa hyvinvointiin, vaihtuvuuteen ja sairauspoissaoloihin, ei käyntimääriin.

-Todennäköisesti kustannustehokkaampaa.

Työterveys on tärkeä perusta, m***a ennaltaehkäisy vaatii usein nopeaa, jatkuvaa ja matalakynnyksistä apua ja juuri sitä pienet toimijat ja in-house coachit voivat toimittaa. Samalla esihenkilöt saavat selkänojan, jotta he eivät uuvu “vahvemman esihenkilötyön” vaatimuksiin yksin.

Miten teillä on ratkaistu tämä? Onko teillä oma “supernanny” tai kumppanina pieni, ketterä in-house coach?

Meillä on paljon osaamista vapaana työyhteisöjen ja yksilön hyvinvoinnin tukemiseksi. Miksemme siis yhdessä?

Työniloa sun viikkoon!

yt MiaKoo - työyhteisöjen Supernanny🍀

www.miakoo.fi

02/11/2025

Halloween 2025

29/10/2025

Miten sinä huolehdit omasta psyykkisestä toimintakyvystäsi työssä?

Psyykkinen toimintakyky on meidän jokaisen mielen hyvinvointia ja kykyä selviytyä työn ja elämän henkisistä vaatimuksista.

Se näkyy mm. siinä miten jaksamme keskittyä, palautua, tehdä yhteistyötä ja säilyttää motivaation arjen keskellä. Se on nykypäivän kiihtyvässä tahdissa usein haasteellista.
Aivomme ovat edelleenkin luolamiehen aivot, toimintaympäristö on kuitenkin täysin erilainen ja se muuttuu koko ajan.

Työelämässä psyykkinen voimavara on usein huomaamaton, m***a ratkaiseva. Kun se horjuu, työn ilo ja merkityksellisyys alkavat helposti kadota. Alamme suorittaa elämää ja työelämää.

Valmennuksen ja työnohjauksen avulla voidaan vahvistaa psyykkistä toimintakykyä,
oppia tunnistamaan kuormitustekijöitä, kehittää mielen taitoja (kuten stressinhallintaa ja itsemyötätuntoa) sekä rakentaa psykologisesti turvallista työyhteisöä.

Olen valmentajana ja työnohjaajana nähnyt, miten pienetkin oivallukset ja muutokset voivat vahvistaa esihenkilön ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Mielen hyvinvointi ei ole pehmeä arvo, se on kestävän ja tuottavan työn perusta.

Meillä on paljon potentiaalia valmentajissa ja työnohjaajissa, kunhan meidät otetaan aktiiviseen käyttöön!

Mielekästä viikkoa sinulle!

yt MiaKoo-Työyhteisöjen Supernanny 🍀








📷 Tohlopin valopolulta

29/10/2025

Menneellä viikolla oli artikkeli lehdessä ja siinä todetaan, että yhä harvempi haluaa esihenkilöksi.

Työterveyslaitoksen Pauliina Mattila-Holapan mukaan esihenkilörooliin kohdistuu nykyään valtavasti erilaisia odotuksia. Liiketoiminnan johtamisen rinnalle odotetaan myös henkilöstön yksilöllistä tukea, läsnäoloa ja jopa henkistä tukea arjen haasteisiin.

Moni kokee esihenkilöroolin venyvän jo ihan liikaa. Työyhteisö ei ole terapiayhteisö eikä esihenkilön pidä olla koko työyhteisön terapeutti, vaan hänen tehtävänsä on ennen kaikkea mahdollistaa työn sujuminen, pitää rajat selkeinä ja hyödyntää tukiverkkoja, kuten työterveyshuoltoa ja vertaistukea, kuten Mattila-Holappa mainitsee.

Organisaatiopsykologi Anna Lohman muistuttaa artikkelissa, että avoimuus työilmapiirissä on hyvästä, m***a liiallinen jakaminen voi hämärtää työn ja henkilökohtaisen elämän rajoja. Työssä saa olla vain työntekijä, ei tarvitse jakaa kaikkea.

Omassa työssäni työnohjaajana kuulen todeksi tätä ilmiötä. Onkin yllättävää, ettei artikkelissa mainita työnohjausta tai valmennusta esihenkilöiden tueksi vaan tarjotaan perinteistä työterveyshuoltoa ja vertaiskeskusteluja.

Työnohjauksessa tarkastellaan ja tuetaan juuri niitä rakenteita, jotka auttavat jäsentämään omaa roolia, vahvistavat johtajuutta ja ehkäisevät uupumusta. Työnohjaus olisi monelle se puuttuva palanen, joka auttaisi löytämään tasapainon tuen ja rajojen välille ja samalla pelastaisi työelämää pala kerrallaan.

Meillä on paljon käyttämätöntä osaamista juuri tämä haasteen ratkaisemiseksi työnohjaajissa ja valmentajissa.

yhdessä!

Artikkeli: Esihenkilö ei ole työpaikan terapeutti – m***a rajoja on vaikea vetää. https://lnkd.in/dQREF5E3

Kuva: valopolulta Tampereen Tohlopista

24/10/2025

27/09/2025

Tänään kulttuuria!

26/09/2025

Luopumisen tuskaa! 😪

Noin 6 vuotta sitten sain fomossani idean hyvinvointiyrittäjien yhteisöstä ja vuonna 2020 syntyi .

Monien vaiherikkaiden aikojen ja tilanteiden jälkeen laitamme nämä upeat tilat pakettiin ja katsomme uusiin suuntiin.

Onneksi oma toiminimi MiaKoo jatkaa elinvoimasena edelleen ja työ yksilöiden ja työyhteisöiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi jatkuu.

Kiitos kaikille matkalla mukana olleille!

22/09/2025

”Voisitko nyt taas yrittää, etkö nyt vieläkään osaa tehdä sitä kunnolla?”

Sarkastinen kommentti palaverissa. Silmien pyörittelyä ja huokailua, kun joku kysyy lisää. Selän takana kuiskutellaan arvostelevasti. Ääni kohoaa ja suusta tulee "ärräpäitä", ovia paiskotaan.

Nämä tuntuvat ehkä pieniltä asioilta, m***a toistuvina ne murentavat luottamusta ja koko työyhteisön hyvinvointia. Valitettavasti tällaisia tilanteita löytyy työpaikoilta.

Suomessa on lakisääteinen velvoite.
Työturvallisuuslaki määrää, että jos työpaikalla esiintyy häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan tai esihenkilön on ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi heti, kun asiasta saa tiedon. Lisäksi laki muistuttaa työnantajan yleisestä huolehtimisvelvoitteesta eli työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työpaikalla.

Hyvä työyhteisö pelastuu, kun näihin tilanteisiin puututaan ajoissa ja ne selvitetään huolella.

Miten teidän työpaikallanne on sovittu epäasiallisen käytöksen ehkäisemisestä? Esihenkilö, onko sinulla askelmerkit puuttumiseen?

Ristiriidatonta työyhteisöä ei ole olemassakaan, työyhteisön tilan ratkaisee se, miten ristiriidat ratkaistaan.

Kuvassa vallan mainio käsikirja asiasta kiinnostuneille.

Jos tarvitset sparria tai ulkopuolista selvittäjää, laitahan viestiä tai varaa Työhyvinvoinnin kahvitauko kotisivuiltani www.miakoo.fi.

Työniloa!

yt MiaKoo-Työyhteisöjen Supernanny 🍀

03/09/2025

Työyhteisöjen SuperNannyn lomat on lomailtu ja työnohjaukset alkaneet viime viikolla todenteolla. 😊

Esihenkilöiden työnohjauksissa tulee esiin usein, että runsaat sairauspoissaolot samoilla henkilöillä eivät useinkaan johdu työn kuormituksesta ja huoli on kova näiden henkilöiden jaksamisesta.

Arjen paineet, parisuhdehuolet, taloudelliset murheet tai oman mielen horjuminen kuormittaa ja lopulta työkykykin horjuu. Ja työterveyshuollon tarjoama ratkaisu on toistuvat sairauslomat, eikä juurisyyhyn pureuduta kunnolla.

Työnantajat ja lähiesihenkilöt pyrkivät pääsääntöisesti kuitenkin tekemään parhaansa, jotta työntekijät pysyisivät työkykyisinä.
Töissä joustetaan työajoissa, mahdollistetaan etätyöt, kevennetään kuormaa tarjoamalla korvaavaa työtä. M***a kaikkeen tämä ei riitä, sillä resilienssi, tunnetaitojen vahvistaminen ja arjen kuormituksen hallinta ovat usein asioita, joita ei voi rakentaa pelkästään rakenteita muuttamalla, vaikka nekin ovat tietysti tosi tärkeitä.

Meillä on jo nyt mielenterveyssyistä ennätysmäärä sairauspoissaoloja. Ja jos suuntaa katsoo, niin haasteet eivät ole vähenemässä. Työn ja muun elämän raja hämärtyy, vaatimukset kasvavat ja ylikuormitus hiipii pikkuhiljaa elämään.

Mitä avuksi?
Mitä jos työyhteisössä olisi in-house life coach/mentaalinen valmentaja? Ammattilainen, jonka kanssa voisi käsitellä myös arjen ja mielen asioita, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämään. Samalla hän voisi olla esihenkilöiden tukena, kun he kohtaavat työntekijän huolet.

Kyse on ennen kaikkea ennaltaehkäisystä!
Siitä, että annetaan ihmisille tilaa ja tukea olla kokonaisia kaikkine haasteineen ja tunteineen.
Kyse on vastuullisuudesta, m***a myös kilpailukyvystä.

Miltä kuulostaisi in-house coaching, joka tuo elämänhallinnan tuen osaksi arkea työpaikan sisään?

Jos aihe puhuttelee tai haluat jutella, löydät syyskuulle aikoja Työhyvinvoinnin kahvitauolle kotisivuilleni. (veloituksenton, eikä sido mihinkään!)

Kalenteriini mahtuisi uusia asiakkaita, erityisesti aamupäiviin!

Varaa aikasi tutustumiselle ja kartoitukselle täältä https://www.miakoo.fi/
ja jos ei sopivaa löydy laita vaikka DM tai säpöä miakoo@miakoo.fi

Tämä voi olla se askel, joka muuttaa yrityksenne ja ihmisten suunnan ajoissa!

yt MiaKoo- työyhteisöjen Supernanny





Kuva: Satu Kajosmäki

01/09/2025

☀️Työelämän ytimessä on työntekijän hyvinvointi. Työhyvinvointi, arki hyvinvointi, kokonaisvaltainen hyvinvointi, what ever!

☀️Jos emme jaksa, emme myöskään pysty toimimaan, tuottamaan, uudistumaan tai rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

☀️M***a mitä tämä vaatii?
Se vaatii päättäjiltä ja rahakirstun vartijoilta resursseja ja ennen kaikkea rohkeutta investoida ihmisiin.

☀️Olisiko jo aika huomata, että hyvinvointiin ja erityisesti mielenterveyteen panostaminen ei ole kuluerä, vaan sijoitus työkykyyn ja tuottavuuteen sekä koko Suomen tulevaisuuteen!

Meillä on lukuisia työnohjaajia, valmentajia, jotka ovat valmiita lyömään kädet saveen hyvinvoinnin lisäämiseksi!