T:mi MiaKoo

12/01/2026

Vuosi on taas vaihtunut ja on aika kurkata
MiaKoon – työyhteisön Supernannyn vuoden 2025 henkilöstötilinpäätökseen 😄
Tapahtumat ja tilastot perustuvat kalenterimerkintöihin, muistilappuihin ja elämän realiteetteihin, eivät ole absoluuttinen totuus, m***a aika hyvä kokonaiskuva 👀
Vuoden 2025 aikana
☀️ Työnohjaus ja valmennus;
Vuoden aikana toteutui noin 165 ryhmätyönohjaustapaamista ja 15 yksilötapaamista.
☀️Kaksi Mental Management -interventiota eli työyhteisön kehittämisprosessia. Näissä on edelleen valtava potentiaali: vaikuttavaa ja kustannustehokasta kehittämistä, näitä lisää tulevaisuudessa, kiitos!
☀️ Osaamisen kehittäminen ja koulutukset;
Yrittäjän eat ja traumainformoitu valmennus koul.2 pvä
☀️ Yhteisöt ja verkostot
10 yrittäjien hallituksen kokousta ja lukemattomia verkostotapaamisia. Hallituksen varapj.na toimiminen.
☀️Cotone Hyvinvointi Oy:n alasajo kesän ja syksyn aikana.
☀️ Oma työnohjaus
8 omaa työnohjaustapaamista vuoden aikana + opiskeluun kuuluvat mentoroinnit 5 kpl.

🌞 Vapaaehtoistyö Kummit Ry:n kanssa jatkui, syksyllä kevennetymmin, m***a mukana olen edelleen.
🌞 10 työhyvinvoinnin kahvitaukoa, noin 20 min kerrallaan
🌞 16h vapaaehtoisena "in-house"coachina Tuurilakodissa keaäkuussa.
🌞 Ei yhtään sairauslomapäivää 🤟 (vain pieni flunssa syksyllä, m***a viikonloppuna)
🌞 Lomaa ja palautumista yhteensä noin 12 viikkoa, pitkien viikonloppujen lisäksi.
🔥 Kotirintamalla mullistuksia. Lapset kasvavat ja aikuistuvat, vanhemmat vanhenevat. Vanhempien luona olen loppuvuodesta käynyt lähes viikottain. Tytär muutti opiskelupaikkakunnalle. Lisäksi ero pitkästä avoliitosta alkukesästä.
🔥 Salitreeni jatkui tauon jälkeen keskimäärin 2 kertaa viikossa välillä täynnä draivia, välillä enemmän rutiinilla.
🔥 Kulttuuri, urheilu ja kylmä vesi! Teatteri- ja avantoharrastus saivat tilaa arjessa. Avannossa 1-3x viikossa syksyn aikana.

Kiitos kaikille mukana kulkeneille vuodesta 2025 💛 vaikka sen mielelläni taakseni jätin.

Kohti vuotta 2026 uteliaana, lempeänä ja sopivan kunnianhimoisena.
Onnea ja menestystä meille kaikille!

yt MiaKoo- työyhteisöjen Supernanny☀️

01/01/2026

💎Mennyt vuosi 2025 on ollut mielenkiintoinen, haastava, ravistelevakin.
💎Arkielämäni meni uusiksi eron myötä. Vanhempien toimintakyvyn lasku on kuormittanut arkeani. Kuopuksen muutto opiskelupaikkakunnalle. Tuntui että koko elämä pitää rakentaa uudelleen.
💎Työssä tapahtui muutos, kun osakeyhtiömme päätettiin ajaa alas. Se oli samaan aikaan raskasta, m***a lopulta todella hyvä asia. Voimavarani eivät olisi riittäneet kahden yrityksen pyörittämiseen. Nyt olen saanut siirtää ne kaikkein tärkeimpään: oman henkilökohtaisen elämän kannatteluun.
💎Kaikella on merkityksensä. Olen alkanut elää enemmän oman näköistä elämää. Olen rakentanut arkeen hyvinvointia tukevia rutiineja: salin, avantosaunan. Enemmän kehon ja mielen kuuntelua. Tavoitteenani on, että ensi kesään mennessä olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 30 vuoteen.

💎Vuosi 2025 on ollut vaiherikas ja tunteikas. Loppuvuoteen on mahtunut myös ihania asioita. Iloa ja onnistumisia, m***a samaan aikaan surua ja kuormitusta.
Uuden vuoden lupaus itselleni on tämä:
Olen edelleen itselleni armollinen. Pyrin elämään hyvää elämää, kuten äiti sanoi.❤️Mitä tahansa muuta, m***a ei puolikuollutta elämää.
Elän täysillä, kun olen elossa.❤️

29/12/2025

Paskin joulu ikinä. 🙄

Äiti on ollut sairaalassa 1,5 kk. Luopumista ja surua.
Teimme joulun niillä resursseilla mitkä olivat nyt käytettävissä.

Tärkeää on ollut elää hetkessä ja löytää iloa ja kiitollisuutta jokaisesta hetkestä ja ympärillä olevista läheisistä.

Kuten äiti sanoi: "Elä hyvä elämä." Yritän kaikesta huolimatta elää, kun olen elossa.

Lämmintä ja läsnäolevaa loppu vuotta frendut!

24/11/2025

Saa lukea ja jakaa🙂 ensimmäinen oikea blogini.

Blogi: Mia Kajosmaa 24.11.2025 Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa kykyä säädellä ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä niin, että ihminen pystyy toimimaan työn ja arjen vaatimusten mukaisesti. Se on työn perusta. Mielen kuormituksen kasvaessa tavanomainen palautuminen ei enää riitä ja s...

19/11/2025

Olen viime viikkoina ollut todella surullinen ja turhautunut jopa vihainen!

Olen siinä vaiheessa elämää, jossa omat vanhemmat ovat iäkkäitä, sairastavat ja pärjäävät kotona enää juuri ja juuri. He tarvitsevat tukea, turvaa. Niin kuin meille kaikille ajan myötä käy jos elämän päiviä riittää.

M***a mitvit...kun apua tarvitaan, sitä ei ole!
Ei ole osastopaikkoja.
Ei ole lyhytaikaishoitopaikkoja.
Kotipalvelun rerussit ovat tiukoilla ja kokemukseni mukaan palvelu ei myöskään kohtaa tarvetta.
Ei pääse hoitoon ajoissa.

Tämä ei ole kritiikki työntekijöille. Hoitajat ja ammattilaiset tekevät ihmeitä liian pienillä resursseilla, usein oman jaksamisensa kustannuksella. Ongelma on rakenteissa, priorisoinnissa ja miten yhteiskunta kohtelee heitä, jotka eivät enää jaksa pitää ääntä itsestään.

Esimerkiksi:
Äitini on viimeisen neljän kuukauden aikana viety ambulanssilla useita kertoja terveysaseman tai 65 km päähän keskussairaalan päivystykseen, josta hänet on palautettu kotiin täsmälleen samassa kunnossa. Ilman hoitopaikkaa, ilman ratkaisua. Sama prosessi alkaa aina uudelleen, kun tilanne kotona taas kärjistyy.

Väkisinkin miettti, että
kuinka paljon tämä “säästää” yhteiskunnan varoja?

Ambulanssikuljetukset, päivystyskäynnit, kotiin paluut, sen sijaan, että olisi yksi kunnollinen tutkimusjakso, kuntoutus tai lyhytaikaispaikka, joka ratkaisisi tilanteen ja lisäisi turvallisuuden tunnetta.

Tällä hetkellä järjestelmä tuskin säästä rahaa ja resursseja. Se vain siirtää vastuuta ja ongelmaa eteenpäin ja ihmiset kärsii.

Minua surettaa ja suututtaa samaan aikaan.
Tämä ei ole yksittäinen tarina. Tämä on monen perheen arkea juuri nyt. Ja se osuu niihin, jotka ovat heikommassa asemassa eivätkä itse pysty vaatimaan parempaa.

Meillä on sukupolvi, joka on jumal...e rakentanut tämän maan!
Nyt he jäävät kotiin yksin epävarmuuden kanssa, koska järjestelmä ei enää kanna.

Millaisen hyvinvointivaltion haluamme nyt ja tulevaisuudessa?
Ei juhlapuheissa, vaan konkreettisina ratkaisuina!

Meidän vanhempamme ansaitsevat parempaa.

Me kaikki ansaitsemme.

Ugh!

10/11/2025

AL 10.11.2025 "Työterveyshuolto on yhä enemmän ennalta ehkäisevää." Artikkeli käsittelee työterveyshuollon roolin muuttunista ennaltaehkäisevämpään suuntaan.

Voisiko ennaltaehkäisevänä ratkaisuna olla myös työelämän “supernannyt” eli in-house coachit?

Artikkelin mukaan etenkin nuoret hakevat matalalla kynnyksellä apua mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä, mikä on tietysti hienoa, että apua haetaan.

Mehiläisen johtava työterveyslääkäri ehdottaa lääkkeeksi “vahvempaa esihenkilötyötä”.
M***a ovatko esihenkilöt jo valmiiksi äärirajoilla? Usein hekin tarvitsevat tukea, mielummin nopeasti, luottamuksellisesti ja ilman ylimääräistä byrokratiaa.

Pitäisikö ennaltaehkäisevää tukea ostaa ketteriltä, pieniltä toimijoilta tai palkata jopa oma “supernanny” eli in-house coach yritykseen?

Mitä hyötyjä pienistä, riippumattomista toimijoista voisi olla organisaatiossa?

-Matala kynnys & nopeus: suora pääsy sparriin ilman lähetteitä ja jonoja.

-Jatkuvuus ja luottamus: sama tuttu coach, ei vaihtuvia kasvoja.

-Esihenkilöiden turvaverkko: kohdennettu tuki esim. haastaviin tilanteisiin, palautumiseen ja vuorovaikutustaitoihin.

-Kustannusten läpinäkyvyys: selkeä kuukausimaksu. (esimerkikisi)

-Räätälöitävyys: tiimikohtaista työtä, kulttuurin ja arjen haasteiden mukaan.

-Ennaltaehkäisy oikeasti etusijalle: tavoitteet voidaan sitoa hyvinvointiin, vaihtuvuuteen ja sairauspoissaoloihin, ei käyntimääriin.

-Todennäköisesti kustannustehokkaampaa.

Työterveys on tärkeä perusta, m***a ennaltaehkäisy vaatii usein nopeaa, jatkuvaa ja matalakynnyksistä apua ja juuri sitä pienet toimijat ja in-house coachit voivat toimittaa. Samalla esihenkilöt saavat selkänojan, jotta he eivät uuvu “vahvemman esihenkilötyön” vaatimuksiin yksin.

Miten teillä on ratkaistu tämä? Onko teillä oma “supernanny” tai kumppanina pieni, ketterä in-house coach?

Meillä on paljon osaamista vapaana työyhteisöjen ja yksilön hyvinvoinnin tukemiseksi. Miksemme siis yhdessä?

Työniloa sun viikkoon!

yt MiaKoo - työyhteisöjen Supernanny🍀

www.miakoo.fi

02/11/2025

Halloween 2025

29/10/2025

Miten sinä huolehdit omasta psyykkisestä toimintakyvystäsi työssä?

Psyykkinen toimintakyky on meidän jokaisen mielen hyvinvointia ja kykyä selviytyä työn ja elämän henkisistä vaatimuksista.

Se näkyy mm. siinä miten jaksamme keskittyä, palautua, tehdä yhteistyötä ja säilyttää motivaation arjen keskellä. Se on nykypäivän kiihtyvässä tahdissa usein haasteellista.
Aivomme ovat edelleenkin luolamiehen aivot, toimintaympäristö on kuitenkin täysin erilainen ja se muuttuu koko ajan.

Työelämässä psyykkinen voimavara on usein huomaamaton, m***a ratkaiseva. Kun se horjuu, työn ilo ja merkityksellisyys alkavat helposti kadota. Alamme suorittaa elämää ja työelämää.

Valmennuksen ja työnohjauksen avulla voidaan vahvistaa psyykkistä toimintakykyä,
oppia tunnistamaan kuormitustekijöitä, kehittää mielen taitoja (kuten stressinhallintaa ja itsemyötätuntoa) sekä rakentaa psykologisesti turvallista työyhteisöä.

Olen valmentajana ja työnohjaajana nähnyt, miten pienetkin oivallukset ja muutokset voivat vahvistaa esihenkilön ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Mielen hyvinvointi ei ole pehmeä arvo, se on kestävän ja tuottavan työn perusta.

Meillä on paljon potentiaalia valmentajissa ja työnohjaajissa, kunhan meidät otetaan aktiiviseen käyttöön!

Mielekästä viikkoa sinulle!

yt MiaKoo-Työyhteisöjen Supernanny 🍀








📷 Tohlopin valopolulta

29/10/2025

Menneellä viikolla oli artikkeli lehdessä ja siinä todetaan, että yhä harvempi haluaa esihenkilöksi.

Työterveyslaitoksen Pauliina Mattila-Holapan mukaan esihenkilörooliin kohdistuu nykyään valtavasti erilaisia odotuksia. Liiketoiminnan johtamisen rinnalle odotetaan myös henkilöstön yksilöllistä tukea, läsnäoloa ja jopa henkistä tukea arjen haasteisiin.

Moni kokee esihenkilöroolin venyvän jo ihan liikaa. Työyhteisö ei ole terapiayhteisö eikä esihenkilön pidä olla koko työyhteisön terapeutti, vaan hänen tehtävänsä on ennen kaikkea mahdollistaa työn sujuminen, pitää rajat selkeinä ja hyödyntää tukiverkkoja, kuten työterveyshuoltoa ja vertaistukea, kuten Mattila-Holappa mainitsee.

Organisaatiopsykologi Anna Lohman muistuttaa artikkelissa, että avoimuus työilmapiirissä on hyvästä, m***a liiallinen jakaminen voi hämärtää työn ja henkilökohtaisen elämän rajoja. Työssä saa olla vain työntekijä, ei tarvitse jakaa kaikkea.

Omassa työssäni työnohjaajana kuulen todeksi tätä ilmiötä. Onkin yllättävää, ettei artikkelissa mainita työnohjausta tai valmennusta esihenkilöiden tueksi vaan tarjotaan perinteistä työterveyshuoltoa ja vertaiskeskusteluja.

Työnohjauksessa tarkastellaan ja tuetaan juuri niitä rakenteita, jotka auttavat jäsentämään omaa roolia, vahvistavat johtajuutta ja ehkäisevät uupumusta. Työnohjaus olisi monelle se puuttuva palanen, joka auttaisi löytämään tasapainon tuen ja rajojen välille ja samalla pelastaisi työelämää pala kerrallaan.

Meillä on paljon käyttämätöntä osaamista juuri tämä haasteen ratkaisemiseksi työnohjaajissa ja valmentajissa.

yhdessä!

Artikkeli: Esihenkilö ei ole työpaikan terapeutti – m***a rajoja on vaikea vetää. https://lnkd.in/dQREF5E3

Kuva: valopolulta Tampereen Tohlopista

24/10/2025

27/09/2025

Tänään kulttuuria!

26/09/2025

Luopumisen tuskaa! 😪

Noin 6 vuotta sitten sain fomossani idean hyvinvointiyrittäjien yhteisöstä ja vuonna 2020 syntyi .

Monien vaiherikkaiden aikojen ja tilanteiden jälkeen laitamme nämä upeat tilat pakettiin ja katsomme uusiin suuntiin.

Onneksi oma toiminimi MiaKoo jatkaa elinvoimasena edelleen ja työ yksilöiden ja työyhteisöiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi jatkuu.

Kiitos kaikille matkalla mukana olleille!