Mansikan mieli

08/02/2026

Mulla oli elämä, jossa mä elin koko ajan tulevassa.
Tarvitsin aina jotain uutta: uuden reissun, uuden suunnitelman, uuden kokemuksen. Ja se näytti ulospäin kivalta. M***a oikeasti se oli mun mielen tapa karata hetkestä.

Koska se elämä, se ei tuntunut hyvältä.
Se tuntui sietämättömältä.

Entisessä suhteessa mä koin paljon tyytymättömyyttä, ja samalla siellä oli myös vahvaa kontrollia. Mä jouduin nielemään paljon, näyttelemään itseäni pienemmäksi, olemaan helpompi. Ja kun arki tuntui ahtaalta, mun mieli keksi ratkaisun, että lähdetään pois. Varataan jotain. Keksitään jotain. Sitten helpottaa.

Enkä tarkoita, että lomat olis huonoja, päinvastoin. Mä rakastan ihania kokemuksia. Ne on elämän lisämaustetta. M***a elämä ei ole tarkoitettu maistumaan hyvältä vain niiden takia. Jos arki on pelkkää tulevan odottamista, jotain olennaista valuu ohi.

Ja jossain vaiheessa mun keho huusi sen, mitä mä en ollut uskaltanut sanoa. Mulla tuli hetki, jossa tuntui, että multa loppuu happi. Siis ihan konkreettisesti. Paniikki oli lähellä ja samaan aikaan tunne oli kirkas: tää ei ole elämää.

Mä kiitän mun kehoa niin paljon.
Se pelasti mut. Se herätti silloin, kun mun mieli yritti selittää.

Jälkikäteen tilanne oli selkeä. Todellinen onni ei synny siitä, että mä pääsen pois tästä hetkestä. Unelmiin pakoon.

Nykyään mun elämä näyttää paljon tavallisemmalta ja tuntuu tuhat kertaa kevyemmältä.
Mä oon kiitollinen siitä, että syön aamupuuroa mun rakkaiden kanssa. Mulla on ihmisiä, joiden seurassa on turvallista. Ihmisiä, joiden kanssa mun ei tarvitse, esittää tai varoa. Ero tähän päivään on kuin yö ja päivä.Mun keho on vapautunut. Tyytyväinen. Onnellinen.

Ja jos sä tunnistat tän…
Jos sun mieli hokee, että kunhan saadaan seuraava reissu / seuraava suunnitelma / seuraava iso juttu, niin mä haluan kysyä:

Elätkö sä nyt?
Vai yritätkö sä vain selvitä tästä hetkestä pois?

Sä ansaitset elää hyvää arkea, ihan tavallisen normaalia m***a onnellista arkea 🤍

Mun elämässä pakokeino oli loma m***a se voi olla mitä vain kenenkin kohdalla.
Toisille ruoka, toisille autot, toisille asunnot.

03/02/2026

Unohdin hengittää ensin itse
Annoin happeni
Niin, että se karkasi keuhkoista
Ja sitten käsistä
Niin, että oli vaikea pysyä pystyssä.
- Miellyttäjän ajatuksia

Miellyttäminen näyttää kiltteydeltä, m***a tuntuu enemmänkin itsensä hylkäämiseltä. Mä oon elänyt miellyttäjänä, sellaista elämää missä mä olin ensin muille — ja vasta sitten itselleni.
Sopeuduin. Yritin olla “se, joka on kiltti”. ( tähän muuten tulee mieleen ex-kumppanin sanat: miten sä voit kuvitella olevasi kiltti kun olet tuollainen kusipää 😃 no se tarina jatkukoon toiste.) Jåsses se oli raskas tapa elää. Pitkän työn tuloksena mä pikkuhiljaa opettelin mistä mä tykkään, mitä tarvitsen ja hiljalleen onni löytyi.
Ei, että mä kelpaan kaikille.
Vaan, että mä riitän itselleni.

Aitous mulle ei ole mulle mielipiteiden tykitystä.
Aitous on sitä, että mä tunnistan, mitä mä tunnen ja elän linjassa sen kanssa.

Siksi mä haluan, että tää tili on aito. Ei rooli siitä, millainen “terapeutin pitäisi olla”.
Vaan minä. Lotta. Elämä, arki, tunteet, syvät vedet ja valo – kaikki samassa ihmisessä.

Mä tiedän, että kiiltokuviin on helppo ihastua.
Ne näyttää vähän siltä kuin ihminen olisi “muita ylempänä”.
Mä en halua sitä.

Mä haluaisin, että musta ajatellaan jotain: Aito. Rehellinen. Turvallinen.

Ja ennen kaikkea mulle tärkeää on olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa. Jos mä sanon kyllä, se on aito kyllä. Jos mä sanon ei, se on rehellinen ei.
Ja kun mä kuljen sun rinnalla, mä teen sen sydämestä.

On ihan normaalia haluta miellyttää. Meidät on rakennettu hakemaan yhteyttä ja turvaa. M***a jos miellyttäminen vie sut pois itsestäsi, silloin on aika pysähtyä.

01/02/2026

Mun keho on koti. 🫂 Ei projekti.

Mä oon elänyt vuosia niin kuin kehoni olisi joku asia, jota pitää korjata. Säätää paremmaksi. Hallita. Parantaa. Pienentää.

Ihan kuin me oltais hyväksyttyjä vain tietyn kokoisina, näköisinä ja muotoisina. Mulle suurinta viisautta omasta kehosta on tuonut painonnousu, sen kautta ymmärsin miten jäykät ja ankarat kaavat ajatuksissa omasta kehosta oli.

Eniten tätä kaavaa on murtanut oman tunteen seuraaminen, mikä liikunta tekee iloiseksi, mistä ruoasta voin hyvin. Ei se mitä pitäisi eikä ainakaan muiden rajoittavat ohjeet.

Mä jatkan tän opettelua:
että kehoni ei ole työmaa.
Se on koti. 💘

Kotona on turva ja siellä saa olla just omanlaisensa.

30/01/2026

24/01/2026

Terapiaan mahtuu kaikki elämän värit🌈

Mä rakastan jakaa elämää asiakkaiden kanssa.
Mua koskettaa, kun on raskasta.
Me nauretaan yhdessä, kun tuntuu hyvältä.
Me iloitaan oivalluksista ja pienistä hetkistä.

Terapia ei ole pelkkää teoriaa ja analyysia, vaan elävää, inhimillistä ja tunnepitoista kohtaamista. ☕🤍
Mun työotteessa näkyy se ihminen kuka olen, aika hauska (omasta mielestä) 😃 tunteikas ja turvallinen. Mä pyrin olemaan ihminen ihmiselle, en kenenkään ylä - tai alapuolella. Tämä tapa toimii toisille ja toiset kaipaa analyyttisempaa. Se on ok, tärkeintä on löytää itselleen sopiva tyyppi!

Onkin ennen terapiaprosessin alkamista tärkeä tunnistaa millaisen ihmisen kaipaa rinnalleen - se auttaa selkeyttämään suuntaa!

20/01/2026

Mun lempiasioita elämässä:
– se kun joku kuuntelee oikeasti
– se kun ei tarvitse selittää itseään puhki
– se hetki kun tajuaa jotain itsestä

Siksi mä rakastan terapiaa ❤️ sen molempia puolia.

30/09/2025

Täällä on ollut hiljaista pitkään. Suurin syy on, että kiireen ja muutosten keskellä halu tehdä hyvin on nostanut kynnyksen korkeaksi. Kun sydän kaipaa syvyyttä, ei voi tekstiä heittää ulos puolvillaisena.

Kuluneen vuoden aikana oma elämäni on ollut ison muutoksen pyörteissä. Keväällä olin harjoittelussa Mieli ry:n kriisikeskukse ankkurpaikk’assa – ja sain sieltä työn, joka on vienyt sydämeni. Järjestötyö on avannut oven siihen, miten paljon hyvää syntyy, kun ihmiset välittävät toisistaan ja rakentavat yhdessä parempaa.

Samalla olen saanut jatkaa yrittäjänä, opiskella kahta eri alaa ja aloittaa kriisityön koulutuksen. Paljon uutta, paljon opittavaa. Ja kaiken keskellä olen opetellut pysähtymään, laskemaan kierroksia ja kysymään itseltäni: mitä minä tarvitsen? Missä kulkee minun rajani?

Koska kun työssäsi olet se, joka kuuntelee, kannattelee ja rakentaa korjaavia ihmissuhteita, on oma jaksaminen elinehto. Välillä kuormitus painaa. Välillä tekisi mieli vetäytyä piiloon, laittaa peitto pään yli ja unohtaa kaikki. M***a tiedän, ettei se ratkaise mitään. Kuorma ei katoa sillä tavoin.

Olen oppinut, että rajat ovat rakkautta. Ne eivät sulje muita ulos, vaan suojelevat meitä uupumiselta. Kun pidän huolta itsestäni, voin kohdata muut aidosti, lempeästi ja läsnä. Tyhjästä ei voi nyhjäistä – ensin on täytettävä oma malja.

Ehkä juuri siksi kirjoitan taas tänne. Haluan muistuttaa itseäni – ja ehkä sinuakin, että on lupa pysähtyä, hidastaa ja kuulostella omia tarpeita. Että välillä vahvuus löytyy pehmeästä rajasta, ei kovasta pinnistelystä.

Jos sinäkin olet joskus unohtanut itsesi muiden tarpeiden alle, tämä teksti on sinulle. 💛 kuvat eiliseltä, näissä maisemissa on helppo hengähtää.

24/04/2025

Ihmisyyttä yhdistää usein ajatus siitä, että meidän pitäisi aloittaa valmiina.
Että epäonnistuminen olisi merkki heikkoudesta tai huonoudesta.

Mitä jos muistaisimme, että me kaikki opettelemme –
kukin omaa matkaansa, omaan tahtiinsa.
Toinen vasta hapuilee ensimmäisiä askelia,
kun toinen juoksee jo ultramatkoja.
Ja silti molemmat ovat oikeassa paikassa, juuri siellä missä kuuluu olla.

Jos meiltä viedään lupa olla ihminen,
ei jää tilaa hengittää – kasvaa tai kokeilla. Ei myöskään onnistua. Jos vaadimme onnistumista silloinkin kun realistisesti voimme päätellä ettei se ole mahdollista, petymme itseemme ja ihan ilman syytä.
Emmehän me lastakaan syytä jos hän ei vielä pitele haarukkaa kädessä. Me opetamme kärsivällisesti, sanomme ettei haittaa - harjoitellaan yhdessä.

Siksi virheisiin ja epäonnistumisiin suhtautuminen osana ihmisyyttä voi helpottaa myös suhtautumista itseemme.
Me emme ole valmiita, eikä kuulukaan olla.

Ehkä ihmisyyden ydin löytyy täältäkin – keskeneräisyydestä.
Mitä kauneutta se voikaan luoda?
Vähemmän vaatimuksia, enemmän rakkautta ja lisää myötätuntoa.
Ja ennenkaikkea lupaa olla ihminen.

Kuvakin on virheellinen m***a autenttinen, just kun ajatus juoksi tekstiin otin kuvan ja ✔️

04/04/2025

Nyt olen valmis kertomaan.

Jotkut teistä ehkä muistavat, että joskus jaoin somessa paljon enemmän – ajatuksia, tarinoita, pidin retriittejä ja olin näkyvä. Siitä on nyt useampi vuosi.

Isoin syy hiljenemiseeni oli sen aikainen ero. Sen seurauksena tapahtui paljon - tämän jälkeen yksi ihminen otti minuun yhteyttä ja sanoi suoraan: ”Tulen kaikkiin tapahtumiisi vain pilatakseni jokaisen.”
Hän puhui minusta pahaa kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan.
Ja ehkä kipeintä kaikessa oli se, että jotkut ihmiset oikeasti uskoivat sen.
Uskoivat niitä kamalia sanoja.

Hiljenin, häpesin, vetäydyin. Pohdin, miksi minusta puhutaan näin.
Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin kysyä oikean kysymyksen:
Minkälaiset ihmiset toimivat näin?

Silloin jokin minussa alkoi eheytyä. Aloin nähdä, ettei tämä ollut minun syyni. M***a vaikka ajatuksen tasolla ymmärsin sen, sydän tarvitsi aikaa parantua.
Vetäydyin somesta, vetäydyin elämältä suojaan.
Rupesin pelkäämään kritiikkiä jauusia väärinymmärryksiä.
Samalla keskityin siihen, mikä tuntui aidolta – omaan työhöni, kohtaamisiin, merkityksellisiin hetkiin ihmisten kanssa.

Se oli tärkeä vaihe. Se suojeli minua.
Ja nyt tuntuu, että olen valmis tulemaan takaisin.

Ei siksi, että tänään olisi tapahtunut jokin suuri oivallus – vaan siksi, että olen kulkenut tämän matkan. Olen kasvanut. Olen saanut rakentaa rauhassa hyvää ja merkityksellistä elämää.
Minussa on nyt turva, jota ei enää voi rikkoa.
Ei yksikään sana, ei kenenkään julmuus ylety enää sinne.

Tämäkin vaihe siis tarvittiin.

Tämä on muistutus. Minulle ja sinulle.
Että hitto soikoon, nyt on meidän aika loistaa.
Olla onnellisia. Ylpeitä siitä, miten pitkälle olemme tulleet.

Suurin voittoni ei ollut selviytyminen – vaan se, että olen päässyt irti sellaisten ihmisten vaikutuksesta, jotka eivät koskaan nähneet todellista minua.

Rakkautta ystävä päivään ja viikonloppuusi 🩷 hyvyys on paras supervoima.

02/03/2025

Terapian ydin on turva, joka syntyy turvallisesta vuorovaikutuksesta. Sen avulla voimme vähitellen tarkastella ja ymmärtää sitä, mikä aiheuttaa oirehdintaa. Usein matka vie lapsuuden vuorovaikutussuhteisiin ja kokemuksiin, joissa emme ole voineet valita – tilanteisiin, joissa olemme joutuneet selviytymään ja kehittäneet strategioita kestääksemme ja sopeutuaksemme.

Näiden selviytymiskeinojen purkaminen edellyttää ymmärrystä niiden synnystä. Turvallisessa tilassa voimme surra, vihastua ja jälleen surra – kohdata sen, minkä viattomina jouduimme kokemaan. Lapsuudessa koetut haavoittavat tilanteet ovat usein epäoikeudenmukaisia, ja niiden vaikutukset kulkevat mukanamme aikuisuuteen.

Surun kautta syntyy irtipäästäminen ja hyväksynnän myötä voimme jatkaa elämää vapaammin. Usein tämä hyväksyntä on jossain määrin läsnä jo terapiaan tullessa – ymmärrämme älyllisellä tasolla, että vanhemmatkin ovat jonkun lapsia ja kantavat omia taakkojaan. Todellinen muutos tapahtuu kuitenkin vasta silloin, kun voimme turvallisessa yhteydessä tuntea ne tunteet, joita lapsena emme saaneet tuntea.

Kun surutyölle on annettu tilaa ja turvaa on riittävästi, alamme tarkastella omia suojamekanismejamme uudella tavalla. Huomaamme, kuinka menneet haavat ovat muovanneet toimintatapojamme suhteessa itseemme ja muihin – ja toisinaan myös aiheuttaneet vahinkoa. Vasta kun olemme kohdanneet ja käsitelleet suruamme ja siihen johtaneita tilanteita, voimme todella nähdä ja ymmärtää omia käyttäytymismallejamme.

Nykykeskustelu painottaa paljon rajoja ja sitä, mitä ansaitsemme – ja se on täysin totta. Jokainen ansaitsee hyvää. M***a usein sen saavuttaminen vaatii kipua tuottavien tunteiden ja selviytymisstrategioiden kohtaamista ja purkamista.

Tämän prosessin äärellä on tärkeää luottaa matkaan. Kipua on luonnollista haluta kiireesti poistaa, m***a muutos tapahtuu ajassa. Mieli, keho ja tunteet tarvitsevat tilaa ja aikaa eheytyäkseen ja sen antaminen taas tuo turvaa.

14/01/2025

Rajat suojaavat minuuttani ❣️

Tulee hetkiä, jolloin rajojen asettaminen herättää vastarintaa. Ymmärryksen sijaan kohtaa kyseenalaistusta. M***a tiedätkö mitä? Se on silti tärkeää.

On aikoja, jolloin meidän on valittava: toteutanko sinun onneasi vai omaani? Toisinaan nämä kulkevat käsi kädessä – toisinaan eivät. Ja silloinkin valitsen omani, sillä rajani ovat minun vastuuni.

Jos et kunnioita rajojani, tarpeitani tai tunteitani, minä jatkan niiden kanssa. Sinun ei tarvitse tehdä työtä puolestani. Toivon kuitenkin, että kuuntelet ja ymmärrät – sillä rajani eivät ole este, vaan suoja sille, kuka olen.

Kun ilmaisen tarpeeni ja tunteeni, näytän, missä menevät rajani ja mitä sisimmässäni tapahtuu. Se, mitä näytän, on haavoittuvaa ja totta. Siksi toivon, että jokainen rajanosoitus kuultaisiin ja kunnioitettaisiin sellaisenaan.

Kenellekään, joka rakastaa sinua, rajasi eivät ole liikaa. Ne eivät aina ole mukavia, m***a ne ovat aina tarpeellisia. Joskus kohtaamme vastustusta vaikka on rakkautta, silloin tarvitsemme uteliaisuutta - kohtaamista ja se avautuu tahdosta ymmärtää.

Pidetään kiinni siitä, mikä suojaa minuutta – niin itseä kuin toisia varten.

07/01/2025

Tuommeko esteitä vai mahdollisuuksia tulevaisuuden minällemme?

Pysähdy hetkeksi. Ajattele huomisen sinua. Mitä hän toivoo? Asetatko hänelle esteitä jättämällä asioita tekemättä nyt – niitä asioita, jotka hän joutuu kiireessä hoitamaan tai kasaamaan yhteen monen muun tehtävän kanssa?

Mitä jos sen sijaan keventäisit hänen taakkaansa?

Pienikin teko tänään voi olla iso lahja huomiselle sinulle. Ehkä tiskit voisi hoitaa nyt, jotta huomisaamuna ei tarvitse aloittaa päivää kaaoksessa. Ehkä päätös, jota välttelet, voisi tuoda sinulle vapautta ja tilaa, jos tartutkin siihen nyt. Joskus oikea valinta tulevaisuuden itsellesi on lepo ja sohvalla pötkötys. Ethän lue siis tekstiäni suorittajan silmin - vaan lempeyden kehotuksella ❣️

Mitä muuttuisi, jos alkaisit luoda mahdollisuuksia tulevaisuuden itsellesi – esteiden sijaan?

Pohdi, mikä tänään tuntuu pieneltä, m***a tulevaisuuden sinulle merkittävältä.

Huominen sinä kiittää sinua ❤️