05/05/2025
Tieni kehon äärelle!
Jotkut kysyvät kuinka olen päätynyt tekemään sitä mitä teen. Tässä pieni silmäys siihen.
Ajattelen, että samalla, kun työni ihmisten parissa on alkanut niin samalla myös oma kasvutarinani on alkanut.
Pääsin 1996 työharjoitteluun silloiseen B mielisairaalaan. Työn mielekkyys, asiakkaiden aitous ja ihmismielen monimuotoisuus vei mennessään.
Päädyin lukemaan mielenterveyspuolen sairaanhoitajaksi, valmistuen 2000.
Koska mieli on niin moniulotteinen niin opiskelin työn ohella vuosittain lisäkoulutuksia alalta. Havahduin jossain vaiheessa, että traumaattiset kokemukset olivat mielen lisäksi myös syvällä kehossa. Vaikutuin aina kehollisisten menetelmien toimivuudesta keskusteluiden rinnalla.
Vuorotteluvapaani aikana 2012 huomasin, että kiinnostukseni manuaalisiin kehoterapioihin ja liikkeen ohjaamiseen voimistui. Näin päädyin opiskelemaan kokonaisvaltaisia rentoutushoitoja(mm vyöhyketerapiaa) , kehollisen liikkeen ohjaamista(mm Asahia) , hierontaa ja montaa muuta kehoa ja mieltä yhdistävää hoitomuotoa. Sukelsin kehon maailmaan uudesta näkökulmasta.
Ainut tie toteuttaa kaikkea kokemaani ja oppimaani oli ryhtyä yrittäjäksi. Omassa hoitolassa tietoni yhdistyy sulavasti toisiinsa, toisiaan täydentäen ja kokonaisvaltaista ymmärrystä lisäten.
Itse olen lapsesta asti urheillut tai liikkunut ja kuvittelin olevani kehotietoinen. Tavallaan olinkin, treenin vaikutusten kautta, m***a en ymmärtänyt kehossa olevan muutakin tietoa. Välillä elin mielessä, ajatuksissa ja tunteissa joiden luulin muodostuvan vain päässäni. Oli erikseen keho ja mieli.
Pikkuhiljaa kokemus ja tieto opetti lisää kehomieli yhteydestä. Koin itse ja näin asiakkaissa kuinka tunteet, muistot, ajatukset ja muut mielentilat heijastuivat kehoon. Kireyksiä, kolotuksia, kroonista kipua, hetkellisiä kehotuntemuksia/tunnottomuutta ja samaan aikaan mm. stressiä, ylivireyttä, alakuloa, ahdistusta. Pikkuhiljaa tapahtui myös oma lempeä siirtymä päästä kehoon, ja sieltä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa mieli ja keho on alituisessa vuorovaikutuksessa.
Omalla työlläni haluaisin tuoda näkyvämmäksi ja arkisemmaksi asiakkailleni kehon ja mielen yhteyden. Jopa ilman pitkää opiskelua, kokemusten keräämistä ja tiedon etsintää. Helppoa oivallusta, kehon äärellä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö keho oireile edelleen myös pelkästä fyysisestä rasituksesta. Jumeja tulee edelleen esim. voimatreenistä, staattisesta asennosta ruudun äärellä tai fyysisestä traumasta. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mitä mielessä tällöin tapahtuu?
Oloa helpottaaksemme voisimme huomioida myös mielen liikkeiden vaikutuksia kehon kuormituksessa. Ja samalla ymmärtää sitä, mitä keho meille kertoo - menneestä, nykyhetkestä ja jopa tulevaisuuden suunnittelusta?
Vaikka haluankin tukea ja auttaa kehon ja mielen oivallusten äärellä niin hoitoihin voi silti turvallisesti tulla ilman minkäänlaista kiinnostusta näihin oivalluksiin. Niskajumi hoituu ihan perushieronnallakin, ilman sen syvällisempiä pohdintoja. Kaikki tarve lähtee aina asiakkaasta❤️
