20/02/2025
Potilaamme Vesa kirjoitti meille elävän kuvauksen kokemuksistaan Coxassa joulukuussa 2024. Tekstin voit lukea alta (sisältää kuvauksia leikkaussalista). Kiitos Vesalle! 😍🫶
"Astun R-junasta Tampereen rautatieasemalla. Kävelen Hämeenkadun Nysse-pysäkille. Nousen numeroon yksi kohti Kaupin kampusta. Jään pois TAYS-pysäkillä. Kävelen muutaman satametriä Norlandia-potilashotelliin. Matkalla ohitan Tekonivelsairaala Coxan, minne on mentävä seuraavana aamuna klo 7.00.
Potilashotelli ottaa minut ystävällisesti vastaan. Kirjaa minut potilaana sisään. Kertoo illallisen ja iltapalan aukioloajat. Ennätän molempiin! Käyn peseytymässä ja yritän nukkua. Unta en vai saa. Katson kaksi jouluelokuvaa. Enkä saa unta. Herätys soi kello 6.20. Peseydyn ja pakkaan. Käytävällä kohtaan toisen, jolla on myös kyynärsauvat. Sama kohde: Coxa!
Tuloaulassa odottaa yli kymmenen kyynärsauvan kantajaa. Henkilökunta saapuu ja kutsuu jokaisen heille varattuun huoneeseen. Seuraavana on vaatteiden vaihto ja matka kohti leikkaussalia. Hiukan jännittää, m***a uteliasuus voittaa. Katselen ympärille ja nautin näkemästäni ja henkilökunnan hyörinästä. Leikkaussali vastaanottaa avarana, kuin kotiin tulisi. Jännitys häviää. Nyt olen hyvissä käsissä. Luotan heihin.
Saan asettua lämmitetylle leikkauspöydälle. Hyörinä ympärilläni alkaa ja minä vain makoilen. Ihmeellinen maailma. Tarkkailen sen, minkä pystyn. Nukutuslääkäri tulee ja kysyy, haluatko olla hereillä vai nukahtaa. Hereillä, ehdottomasti. Kyljelleen käännyn ja saan epiduraalipuudutuksen. Lämpö alkaa varpaista ja kohta koko kehon alaosa on tunnoton.
Olen kiinnostunut kaikesta mitä salissa tapahtuu. Oikea jalka pestään jollakin keltaisella nesteellä. Tämän jälkeen sermi tulee eteen ja näen jalkani vasta operaation jälkeen. Käsissäni ovat verenpainemittari, kanyyli eri lääkinnällisiä nesteitä varten ja happisaturaatiomittari.Tasan kello 8.20 tulee ortopedi Antti Eskelinen tervehtien ja ilmoittaen leikkauksen alkavan. Mielenkiintoni kasvaa ja kasvaa, m***a mitään en näe.
Ryhdyn kyselemään anestesiahoitajalta operaation edistymisestä. Itse en tunne mitään muuta kuin joskus lonkassa sellainen tunne, että jalkaani heilutellaan. Koukistamisesta ei mitään tunnetta. Onneksi hoitajaa vastaa auliisti kysymyksiini. Nyt on polvi auki ja luut näkyvät selvästi. Tuleeko verta? Ehkä desi, puolitoista. Ohuet verisuonet poltetaan umpeen. Opastaa hoitaja. Yritän hillitä kysymyksiäni hieman ettei hänen työnsä häiriinny.
Sitten alkaa kilke, surina, poraus. Ihmettelen suuresti, että mitään tuntua luussakaan ei ole. Saan tietää, että nyt poistetaan sitä huonoa, rosoista pintaa. Kohta hakkaamisen ääni on niin kovaa. Pakko kysyä, kuinka suuri leka on nyt käytössä. Hieman tavallista vasaraa suurempi, vastaa hoitaja. Äänet vaimentuvat ja saan tietää leikkauksen olevan haavan sulkemista vaille valmis. Antti ilmoittaa leikkauksen päättyneeksi. Hyvin meni – priimaa tuli!
Kun kaikki laitteet ja letkut ovat irti, minut viedään röntgeniin. Siellä näen, että polvessani on kaksi uutta kapistusta. Toinen on puolikuun muotoinen kölillä varustettuna reisiluuhun, toinen on tasapintainen sääriluuhun. Materiaalia en muistanut kysyä. Kestävää on. Uskon niin.
Röntgenistä matka jatkuu heräämöön. Siellä alkaa puudutuksen väheneminen. Hoitaja testaa niin kaasujalkaa kuin koukistamista. Aluksi ei onnistu, m***a puolen tunnin kulutta vasen jalka alkaa toimia. Oikean jalan palautuminen kestää kauemmin, hieman yli tunnin. Hetken kuvittelin olevan raskaana, kun hoitaja levitti geeliä alavatsaan ja otti ultraäänilaitteen esille. No, raskaana en ollut. Virtsarakossakertymä oli vajaa kolme desiä. Sen jälkeen pääsen päiväosastolle. Saan kuulla olevani ensimmäinen tulija niistä, jotka lähtivät kello 7.00 ala-aulasta.
Päiväsalissa koin seuraavan riemun. Kahvin kera tuotiin lasillinen konjakkia. Enpä moista ole itse saanut, m***a olen kuullut joidenkin sairaaloiden ylläpitävän tätä vanhaa käytäntöä. Ainoa harmituksen oli se, että lasillisia tuotiin vain tämä yksi.
Olin kahden hengen tilavassa huoneessa. Naapurivuoteessa leikkauksesta toipui 55-vuotias mies lonkkaleikkauksesta. Meille syntyi oikein mukava iltapäivä. Keskustelun aiheet vaihtelivat vaivoista matkailuun, liikuntaa unohtamatta. Päivä meni niin, että ei edes iltapäivänokosille jäänyt aikaa.
Fysioterapeutti antoi ohjeet kuntoutukselle. Sairaanhoitaja jakoi lääkkeet ja ruuat. Sairaala-apteekki toi kotiin vietävät lääkkeet. Kaikki oli hoidettu. Meidän ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä vessassa. Siinä olikin suurin ongelma. Minulla vasta kolmannella kerralla lähti virtsa valumaan. Huh, nyt sai luvan valmistautua kotiinlähtöön. Sitä ennen saimme fysioterapeutin ohjeet, sairaanhoitajan lääkeopastuksen ja lautasellinen hyvää porokeittoa.
Sairaalan vaatteet pois ja omat tilalle. Lassi saapui kello 18.20. Matka kotiin alkoi. Operaatio polven ensimmäinen päivä oli ihmeellinen. Ei suuria kipuja eikä mitään vastoinkäymisiä. Henkilökunta oli aivan mahtavaa, palvelualtista, kannustavaa, opastavaa. En jäänyt mistään tiedosta paitsi. Tunsin olevan tärkeä heille. KIITOS KAIKILLE – OLITTE MAHTAVIA!"
Kirjoittanut: Vesa, potilaana Coxassa joulukuussa 2024