13/09/2025
Rakas mystikkosiskoni Eeva Maria ❤️🔥
(On aina mysteeri, mitä tajunnanvirta tuottaa. Kun kirjoitin tätä pitkää julkaisua, sain jälleen todistaa, miten maagisesti tarinamme punoo yhteen upean 1.11. Kekrin kehrä - Siirtymän portti -retriittipäivämme teemat, josta lisää tapahtumassa! EARLY BIRD 15.9. ASTI! 💫)
Juuri näihin aikoihin 6 vuotta sitten, molemmille ison siirtymän äärellä matkasimme kohti omanlaistamme Vision Questia ja initiaatiota Äkässaivollle ja Pallas-Yllästuntureiden ruskaloistoon Eevan kanssa, minun juurilleni (isäni äidin synnyinmaille) ja Eevallekin merkityksellisiin lapsuuden muistoihin.
Eevan kanssa jaamme kauniin ja vaiherikkaan lähes 10 vuoden ystävyyden ja meitä yhdistää luonnonlapsenomainen haltioituminen elämän taiasta, syvä, autenttinen läsnäolo ja kehollisuus, herkkymätön luottamus pyhään elämään sekä rakkaus ja kunnioitus juuriamme ja luontoamme kohtaan.
Tuo matka oli todella täynnä sitä taikaa ja yhteyttä luonnonhenkiin! Tuolloin syksyllä 2019 Eeva oli ensimmäistä kertaa 2,5-vuotiaan poikansa, kummipoikani luota useamman yön poissa. Äidin keho ja olemus tuntee tuon siirtymän monilla tasoilla, koleina öinä kodalla valvoen tulta ja heräten (tai jonkin herättäen) meidät aina juuri oikeaan aikaan lisäämään puita.
Minä olin juuri päättänyt lyhyen, m***a sitäkin merkityksellisemmän, sydämeni särkyessä auki räjäyttävän suhteen, jonka tunsin myös syvästi valmistelevan minua ja kohtuani kohti äitiyttä. Pian uuden vuosikymmenen vaihteessa (jälleen Lapissa) kohtasin lasteni isän.
Nyt minun kuopukseni on 2,5-vuotias ja olen samankaltaisen siirtymän äärellä. Olemme vihdoin viettäneet öitä erillämme, siirtymä on ollut hidas ja lempeä monestakin syystä, jota en tähän nyt avaa. Toissa-aamuna heräsin ensimmäistä kertaa 4,5-vuoteen yksin omassa kodissani, ilman, että kukaan odotti minulta mitään. Kuulin vain oman ääneni. Keitin kahvin ja aloin kirjoittaa. Ihan oikealla kynällä, oikealle paperille, oikealla kädellä.
”Mitkä ihmeen aamusivut! Miten kellään voi olla sellaiseen aikaa?” olen välillä kadehtinut ja kateudessani halveksinut lapsettomia ystäviäni, jotka kirjoittavat ensimmäisenä aamulla päiväkirjaansa tajunnanvirtaa, meditoi, joogaa jne.. Siinä vaiheessa, kun minä aloin nauttia kirjoittamisesta (elettyäni vuosikymmeniä kokien, ettei minulla ole mitään arvokasta jaettavaa ja sanottavaa), oli jo arkeni täynnä kakkaa, vaippoja ja lukuisia yöllisiä herätyksiä.
Myös Eevan upeaa, tiedonjanoista kirjallisen ilmaisun alkemistin polkua ja tietäjyyttä on ollut koskettavaa todistaa syvästä feminiinistä ja tummista öistä kuunvalossa ammentaen. Ihmisenä, joka raviintuu ja avautuu yksinolosta, omasta jumalyhteydestä, ensimmäistä itsenäistä aamuani edeltävänä yönä muistin myös, miten valtava voimavara feminiinille on ammentaa juuri yön tunteina kundaliinin ja kehon tanssiessa kuunvalossa.
Tänä Pyhäinpäivänä 1.11. tulemme voimallisen Kekrin siirtymän portin äärelle kunnioittaen esivanhempiamme ja luonnon syklistä viisautta sekä matkaten naiseutemme ja feminiin syvärakenteiseen ja siirtymäriitilliseen kaareen moniulotteisen kehollisen, arkkityyppisen ja ritualistisen työskentelyn sekä rumpumatkojen kautta. Olemme tunteneet vuosia kutsun luoda yhdessä ja tämän divine timing on JUURI NYT!
Rakkaudella tervetuloa nainen! ❤️🔥
