21/04/2026
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella askellustavan ja juoksuvammariskin välillä ei ole selkeää tai yksiselitteistä yhteyttä.
Vastaanotolla tai juoksuvalmennuksessa en lähtökohtaisesti pyri muuttamaan asiakkaan luontaista askellustapaa. Rasitusvammat ovat monitekijäisiä, eikä yksittäinen biomekaaninen tekijä, kuten askellustyyli, yleensä selitä oireiden syntyä.
Kanta-askellus:
Kanta-askellus on yleisin askellustapa erityisesti matalammilla juoksunopeuksilla. Se on myös kävelylle tyypillinen tapa liikkua.
Kanta-askellukseen on liitetty:
👟 suurempi kuormitus polvinivelen alueelle
👟 yhteys säären etuosan rasitusperäisiin kiputiloihin.
Päkiäaskellus:
Päkiäaskellus lisääntyy juoksunopeuden kasvaessa. Esim. pikajuoksussa askelkontakti tapahtuu tyypillisesti päkiän kautta.
Päkiäaskellukseen liittyy:
👟 suurempi kuormitus akillesjänteelle
👟 lisääntynyt pohjelihasten kuormitus
Askellustavan sijasta juoksutekniikassa voi olla hyödyllisempää tarkastella:
👟 askelpituutta
👟 askeltiheyttä (kadenssia)
Liiallinen askelpituus (ns. overstriding) on yhdistetty lisääntyneeseen kuormitukseen ja mahdollisesti kohonneeseen rasitusvammariskiin.
Askeltiheyden maltillinen lisääminen voi:
👟 vähentää alaraajojen kuormitusta
👟 parantaa kuormituksen jakautumista
Usein askeltiheys sijoittuu noin 170–180 askelta minuutissa, m***a optimaalinen taso on yksilöllinen ja riippuu mm. juoksunopeudesta ja kehon mittasuhteista.
Juoksuanalyysi voi tarjota hyödyllistä tietoa liikkeen kuormitustekijöistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että biomekaaniset löydökset ovat merkityksellisiä ensisijaisesti silloin, kun ne liittyvät oireisiin. Oireettoman juoksijan tekniikkaa ei lähtökohtaisesti tule muuttaa ilman perusteltua syytä.
