26/07/2025
Perinteisiä ammatteja, osa 7: kansanparantaja
Entisaikaan lääkärille tai sairaalaan ei aina päässyt tuosta vain. Pitkien etäisyyksien maassa välimatkat ja toisaalta myös lääkärien ja hoitajien uudet opit ja toimintatavat eivät aluksi herättäneet luottamusta Suomen kansan keskuudessa. Sen sijaan joka kylältä löytyi yleensä henkilö, jolla oli erityisiä tietoja ja taitoja ja johon luotettiin vaivojen ja sairauksien parantajana.
Kansanparantaja oli arvostettu ja tärkeä yhteisön jäsen. Usein hän saattoi olla tietäjä, jota pelättiin ja kunnioitettiin. Tietäjät ovat toimineet yhteisönsä henkisinä johtajina. Heillä oli muita enemmän voimaa eli väkeä ja heidän vastuullaan oli sairaiden hoidon lisäksi myös muu kommunikointi meitä väkevämpien voimien kanssa. Tauteja parannettiin esineillä, sanoilla, saunalla ja voiteilla. Parantajina toimivat vanhaan aikaan tietäjät, myöhemmin eritoten kasvilääkintään tai manuaalisiin hoitoihin erikoistuneet kansanparantajat.
Tietäjälaitos kehittyi viimeistään rautakaudella animistisen maailmankuvan pohjalta. Toisin kuin usein luullaan, kehärumpu ei ole - toisin kuin saamelaisten ja siperialaisten kielisukulaistemme noidilla - tiettävästi kuulunut itämerensuomalaisten tietäjien keinovalikoimaan, vaan rituaalisoittimena on ollut erityisesti kannel. Parantamistapahtumakin on ollut luonteeltaan yksityinen - käytetyt loitsut, yrtit ja muut keinot on haluttu pitää visusti salassa, jotta niissä olisi mahdollisimman paljon voimaa eli väkeä.
Lue lisää kansanparantajista: https://www.taivaannaula.org/2025/07/26/kansanparantaja/
Artikkelisarjan kaikki osat löydät täältä: https://www.taivaannaula.org/?s=perinteisi%C3%A4+ammatteja
Kuva: Hieroja-Liena hieroo Kaltulan emäntää saunassa Iitin Haapakimolassa vuonna 1927. Kuvaaja: Aino Oksanen. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.
