08/02/2026
Upeaa, että Kirsti on kuntoutunut saattohoidosta ja mahdollisesti vielä jopa itsenäisesti asuvaksi - koskaan ei ole liian myöhäistä! Samoin jutun pääpointti eli vanhusten kuntoutumisen aliarviointi pitää valitettavan usein paikkansa, ja liian usein hoitokotiin joutuminen tarkoittaa passivoitumista ja kierrettä huonompaa.
Mitä tässä ei juurikaan nosteta esille on, että lihaskunnon ja toimintakyvyn ylläpito on paljon helpompaa, ja myös yhteiskunnalle ylivoimaisesti kustannustehokkaampaa, kuin kuntoutuminen / kuntouttaminen takaisin toimintakykyiseksi!
Kuinka voitaisiin ylläpitää ikäihmisten toimintakykyä, ehkäistä hoitoon joutumista ja kannustaa aktiiviseen arjen liikkumiseen ja lihaskunnon ylläpitämiseen? Siten että pysyttäisiin itsenäisesti toimintakykyisenä ja aktiivisena arjen askareissa, HOIVAKOTIIN tai SAIRAALAKIERTEESEEN JOUTUMISEN SIJAAN. Liike on usein parasta lääkettä myös moniin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Näin ehkä vältettäisiin toimintakyvyn alenema alkujaankin tai jokin haaveri. Ja haaverin tapahduttuakin on sen jälkeisen toipumisen ennuste takaisin toimintakykyiseksi merkittävästi parempi.
Tämän ei tarvitse tarkoittaa kuntosalilla käyntiä tai pitkiä ulkoilulenkkejä, vaan esimerkiksi aktiivisena arjen askareissa pysymistä (laita ruokaa, hae postit, vie roskat, nouse säännöllisesti jaloittelemaan, keitä kahvit, siivoa, kutsu kavereita etc. etc. jos vain mitenkään mahdollista), joka ei pelkästään ylläpidä fyysistä toimintakykyä, vaan pitää myös mielen virkeänä. Kaikesta liikkumisesta on hyötyä, varsinkin vähän liikkuville.
Iäkkäiden mahdollisuuksia kuntoutua aliarvioidaan vanhustenhoidossa. Asiantuntijoiden mukaan erityisesti sairaaloissa ja vuodeosastoilla tarvitaan lisää kuntouttavaa hoitoa. Kuntoutus on tärkeää, sillä iäkkään toimintakyky voi heikentyä pysyvästi jo parissa viikossa. Salolainen Kirsti N...
