29/03/2026
Työelämä ei useinkaan riko ihmistä suoraan.
Se tekee jotain huomaamattomampaa.
Työtä tulee paljon.
Nopeasti.
Useasta suunnasta.
Vasteajat lyhenevät.
Tavoitteet kiristyvät.
Odottavia asioita on jatkuvasti enemmän kuin ehdit tehdä.
Ja jossain kohtaa ajatus kääntyy.
Ei työhön. vaan sinuun.
“Muut kyllä ehtivät.”
“Muut näyttävät pärjäävän.”
Ja siitä syntyy kysymys:
miksi minä en?
Et näe kokonaisuutta.
Et näe muiden keskeneräisyyttä.
Et näe sitä, mitä jää tekemättä.
Näet vain sen, mitä sinulla on vielä kesken.
Ja siitä on lyhyt matka tulkintaan:
“Olenko minä liian hidas?”
“Olenko huonompi?”
“Enkö minä osaa tätä?”
Ammatillinen itsetunto ei romahda yhdessä hetkessä.
Se murenee vähitellen.
Pienissä hetkissä,
joissa alat epäillä itseäsi enemmän kuin tilannetta.
Ja siinä kohtaa työ ei enää vain kuormita.
se alkaa muuttaa sitä, miten näet itsesi
Tätä ei korjata pelkällä levolla.
Eikä sillä, että yrität vähän enemmän.
Se alkaa siitä, että pysähdyt kysymään:
onko tilanne edes kohtuullinen?
Missä kohtaa sinä olet alkanut epäillä itseäsi enemmän kuin ennen?