Stuga, Höyttistentie 40, Turku (2026)

10/02/2026

Yksin vai yhdessä? Yksinyrittäjä on usein yksin ajatuksiensa kanssa. Joskus voi löytää porukan, missä voi jakaa ajatuksiaan ja saada kannustusta yrittäjyyteen.

Yrittäjille järjestetään myös erilaisia verkostoitumistilaisuuksia, joissa on mahdollista keskustella muiden yrittäjien kanssa, ainakin kahvipaussilla esitysten välissä.

Entä jos edellä mainitut eivät kuulosta omilta? On tunne, että tilaisuudet ovat enemmän luotaan työntäviä kuin hyödyllisiä. Ja jos menee tilaisuuteen tai porukkaan, ei kuitenkaan halua, jaksa tai uskalla puhua vaan asettuu taustalle.

Edellä mainittu herättää häpeän tunnetta, sillä yrittäjän kuuluisi mennä mukaan verkostoitumaan, eihän mistään tule mitään, jos ei tee niin. Onko asia kuitenkaan näin? Pitääkö pakottaa itsensä sellaisen eteen, koska niin kuuluu tehdä?

Olen jonkin asteen introvertti ja sosiaaliset tilanteet, joissa on paljon ihmisiä, väsyttävät huomattavan paljon. Yksi verkostoitumistilaisuus aamupäivällä on yhtä kuin yksi työpäivä.

Uskon, että tässäkin asiassa voi löytää oman tavan toimia. Tarvitaan rohkeutta olla eri mieltä kuin oletus, miten kuuluisi tehdä. Mitä sinä tarviset ja miten haluat toimia? 🤎

26/01/2026

Mitä meille kuuluu? Ehkä tärkein uutinen on se, että Simba on paranemaan päin. Hän sai joulukuun alussa laskimotulehduksen ja sen jälkeen komplikaation maaperän bakteerista, joka eteni todella nopeasti.

Ilman Helsingin yliopistollista eläinsairaalaa tästä ei olisi selvitty. Kiitos siis aivan upeasta työstänne.🤍

Simba viettää nyt toipumislomaa kotona ja käymme päivittäin kävelyllä, seuraamme viikoittain verikokeiden tuloksia ja otamme lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan.

Simba on todellinen selviytyjä. Meille ihmisille tämä on rankkaa ja tietysti Simballekin. Paljon kyyneleitä ja lopulta pieniä paranemisen merkkejä.🤍

Kyllä se tästä.🤍

07/01/2026

Missä asioissa kehityin viime vuonna? Jos aloitan loppuvuodesta, niin kehityin antamaan toiselle aikaa ajatella.

Entä mistä oli kysymys? Simba sairastui loppuvuodesta ja vietti joulun sairaalassa Helsingissä. Pihalla se sai katsella raitiovaunuja ja sisällä pääsi ryntäämään joulukuusen luo, jossa oli pipareita koristeena. Kotiin pääsy oli kuitenkin mukavaa, kun näki omat ystävät tarhassa.

Lääkitykset jatkuvat kotona ja vaikka se on ikävää Simballe, niin siinä onnistuu, kun annan sille aikaa ajatella ja teen kaiken rauhallisesti. Aikaisemmin olen tehnyt lääkkeen annon suuhun nopeasti, enkä ole saanut lopulta tehtyä sitä kuin väkisin.

Hevosten kanssa tekeminen muistuttaa aina hyvin paljon ihmisten kanssa tekemistä. Kun antaa toiselle aikaa ajatella rauhassa, eikä pidä omaa näkemystään ainoana vaihtoehtona, kehittyy itse paljon enemmän.

Jos ajattelet viime vuotta, missä sinä kehityit? Keskity siihen hetkeksi ja huomaat, miten paljon olet saanut kokemusta ja todellakin kehittynyt. 🤍

14/12/2025

Nostan esiin muutaman puolustusmekanismin, eli defenssin, joita meillä on. Ne ovat tarpeellisia ja suojaavat meitä mm. psyykkisiltä rasituksilta. Ne ovat myös tiedostamattomia ja toimivat automaattisesti. Erilaisia defenssejä on paljon.

Muutamia mainitakseni, ovat faktalla perusteleminen, vaikka se ei olisi edes totta. Myös tilanteiden ja konfliktien välttäminen kokonaan sekä hyvin kehittynyt taso eli huumori, jolla voi suojata itseään epämiellyttäviltä tunteilta.

Itse käytän paljon huumoria, etenkin niin sanottua mustaa huumoria. Kun asia menee liian vaikeaksi ja tunne on surullinen, ahdistava ja stressaava, on helpompi heittää huumoria helpottaakseen oloaan.

Naurustani olen saanut jopa muutaman kerran huomautuksen, että nauran liikaa. Tosin olen saanut myös kiitosta siitä, että saan toisen hyvälle tuulelle naurullani ja huumorillani.

Mustaa huumoria voi käyttää, kunhan on varma, että kuuntelija ymmärtää sen tason. Onnea on, jos itsellä on ystävä tai työkaveri, jonka kanssa uskaltaa heittää huumoria. Nimittäin sillä saa aikaan myös ideoita, koska se asettaa meidät käsiteltävän asian ulkopuolelle.

Tunnistatko jonkun näistä puolustusmekanismeista itsessäsi? 🤍

15/10/2025

Jos tämä tuntuu omalta, kirjoita kommentteihin “rohkea.”

Sillä kun huomaa, ettei ole ainoa, joka uskoo siihen, että vähemmän voi todella olla enemmän – siitä saa valtavasti voimaa.

Annetaan sitä toisillemme.🤍

15/10/2025

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että ehkä vähemmän on enemmän?

Kun seuraan yrittäjille suunnattuja “kasvupaketteja” ja lupauksia huikeista tuloksista, huomaan, miten helposti mieleen hiipii tunne: pitäisi tehdä enemmän, venyä pidemmälle, tavoitella suurempaa.

Totta kai jokaisen täytyy saada elantonsa työstään.

M***a vaatii rohkeutta sanoa ääneen:
- En halua kaikkea. Minulle riittää vähempikin.

Se voi olla arvoihin perustuva, tietoinen valinta – ja yhtä oikea kuin kasvu.

Omannäköinen yrittäjyys syntyy siitä, että tekee työtä omalla tavalla, omassa tahdissa ja omilla ehdoilla.🤍

Jos tämä tuntuu omalta, kirjoita kommentteihin “rohkea.”

Sillä kun huomaa, ettei ole ainoa, joka uskoo siihen, että vähemmän voi todella olla enemmän – siitä saa valtavasti voimaa.

Annetaan sitä toisillemme.🤍

12/09/2025

Leo oli syntynyt Tanskassa ja tullut nuorena poikana Suomeen. Se tuli minulle kymmenen vuotta sitten eikä alkutaipaleemme ollut pelkkää hattaraa, sillä olin aivan solmussa välillä tuon vahvan hevosen kanssa. Sen piti tottua minuun ja se ei millään tavalla helpottanut tilannetta, että olin kiireinen toimitusjohtaja niihin aikoihin. Suorittaminen siirtyi töistä tallille, eikä hevonen voinut ymmärtää sitä vaan mieluummin pakeni paikalta.

Tästä seurasi, että minun oli alettava tutkia itseäni, mitä minun tulee tehdä toisin. Leo on ollut toisin sanoen elämäni käännekohta.🤎

Leo oli sensitiivinen ja otti ihmisen tunteet helposti itseensä. Olen siis opetellut tunnistamaan hyvin omat tunteeni, jotta olen saanut yhteistyömme sujumaan. Leo kyllä kuunteli, kun tunteistaan kertoi sille. Ja lopulta se käänsi pyllynsä, että voisitko nyt rapsuttaa tuosta hännän tyvestä, kiitos.🤎

Leo on toiminut työkaverinani myös terapiahevosena maastakäsin työskentelyssä. Sen hyväntuulisuus sai aina ihmiset hymyilemään. Oli kuitenkin hyvä muistaa, että vuonohevosena se sekosi kaksi kertaa vuodessa, loppusyksystä kun lumi tuli ja keväällä, kun vihreä näkyi. Silloin opeteltiin käyttäytymistä aina muutaman päivän.

Papparainen oli siirtynyt jo eläkkeelle terapiahommista ja ikivihreille lähtiessään Leo oli 22-vuotias. Se jätti m***a upeaa kokemusta ihmisille, joiden kanssa sai viettää aikaa. Leo oli supersosiaalinen ihmisten kanssa ja tuli aina iloisena ja uteliaana portille tervehtimään tulijoita.🤎

Meillä monilla on niin paljon hyviä muistoja tämän huumorimiehen kanssa.
Kiitos Leo, maailman paras Leo.🤎

Kuvat matkan varrelta valkea

❤️

02/09/2025

Leo 2003-2.9.2025 ❤️

"Me tiedämme, sinun on parempi näin. Kivut poissa, tuskat takanapäin. Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on niin kuin unta se ois. Hetkenä aamun syksyisen hiljeni sydän kultainen."

Leo jätti monen kohtaamansa ihmisen sydämeen jäljen. Se antoi voimaa apua tarvitseville ja sai minut ja monet muut ylittämään itsensä, kokemaan myös epävarmuuden jälkeen itsevarmuutta ja pärjäämistä.

Meidän kymmenen vuoden yhteiselomme aikana tapahtui ja sattui monenlaista. Leon herkkyys toi mukanaan myös haasteita. Kukaan muu ei olisi voinut opettaa minulle enemmän omien tunteideni tiedostamisesta. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Leo vietti viimeisen aikansa sitä rakastavan perheen luona, jossa se kantoi sydämellisesti ja hellästi pieniä ratsastajiaan. Leo sai rakkautta ja antoi sitä. Aika vain jäi liian lyhyeksi.

Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana meidän matkassa. Olette olleet korvaamaton apu ja hyvin tärkeitä meille.

Maailman paras Leo.❤️
Ikävä on kova.💔

Kiitos kuvista ihana .

01/09/2025

Jos ajattelet olevasi laiskamato, niin onko se totta? Siis fakta-totta? Keräsin voimiani viikonloppuna ja palauduin eli otin rennosti. Sisäinen ääneni huuteli välillä, että olen saamaton ja laiska. Päätin ottaa asiasta selvää ja listasin mielessäni kaikki ne asiat, jotka tein kahden päivän aikana. Ja ehei, ajatukseni ei ollut totta! Olin valmistanut ruokaa, syönyt, nukkunut, lukenut kirjaa, luonnollisesti hoitanut hevosia, ajatellut tulevaa ja suunnitellut mielessäni asioita, tuntenut iloa ja surua jne jne.

Se harmittava sisäinen ääni, joka kyseenalaistaa meitä ja puhuu usein hyvin ikävällä sävyllä, on ehkä tarkoitettu tehtäväänsä. Keskustelin tuon viheliäisen tyypin kanssa ja lopulta se katosi taas kuin savuna ilmaan. En enää yritä väkisin hiljentää sitä, sillä eihän se auta. M***a keskustelu on eri asia. Silloin perustelen kantani ja lopulta olen asiasta hyvin varma. Se tuntuu tosi hyvälle.🤍

Tämä tapa keskustella on auttanut myös siinä, että sisäinen ääneni ei ole enää huutamassa niin kovaäänisesti.

Olisi kiva kuulla, miten sinä suhtaudut sisäiseen ääneesi?🤍

Kaksi ensimmäistä kuvaa on kesälomalta ja kolmannessa niin rakkaat hepat kotipihassa.
🤍🤍🤍🤎
fi

11/08/2025

Esitelläänpä meidät.🤍 Moni teistä onkin jo tutustunut minuun eli Hannaan, joka olen pyörittänyt Stugaa kohta neljä vuotta. Päiväni vierähtävät täällä kotitallilla nopeasti. Kesän lomailun jälkeen aletaan Stugassa toteuttamaan taas toimintaa, kuten Taiteen ja hyvinvoinnin päiviä, Iltoja Kotitalli Valkeassa ja paljon odotettua Hevosmieli valmennusta.

Olen saanut palautetta asiakkailta siitä, että luon turvallisuutta ympärillä oleville ihmisille ja olen sopivan humoristinen, jolloin murheet unohtuvat hetkeksi ja tallilta poistuu aina hymyillen.

Anniinan kanssa tutustuimme tietysti heppojen kautta ja nyt Anniinan ponit Susu ja Kepponen ovat Kotitalli Valkeassa.

Anniina Kuula on taideterapeutti ja artenomi. Hänen johdollaan pääsee luovuuden ääreen vaikka ei olisi aikaisemmin kokeillut maalaamista tai taideilmaisua. Anniinalla on taito saada ihmiset näkemään värejä elämässään ja harmaan sävyt saavat pilkahduksia, joiden avulla elämä näyttää valoisammalta.

Tervetuloa mukaan iloisiin, rauhallisiin ja elämän värisiin tapahtumiin tänne Turun lähisaaristoon! 🤍🤍🤍🤎

Hanna Laine DI, lyhyt terapeutti ja valmentava työnohjaaja ja
Anniina Kuula taideterapeutti ja artenomi (YAMK, Kulttuurihyvinvointi)

08/08/2025

Katse omaan elämänkaareen. Lue lisää, miten se vaikuttaa.🤍
30.8.2025 klo 13–16.30. Museotorpalla Turun lähisaaristossa, Salmenrannantie 4.

Olemme saaneet kokea, että oman elämänkaaren tarkastelu on tunteita herättävää ja samalla ihastuttavaa, kun kaaren näkee kokonaisuutena. Se on kuin taidetta ja saa tulevan näyttämään innostavalta juuri omannäköiseltä elämältä.

Tule inspiroitumaan ja maalaamaan sinun elämänkaaresi. Taideterapeutti ja artenomi Anniina Kuula ohjaa sinut luovuuden ääreen ja hänen taideilmaisun ohjaamisen kokemuksellaan jokainen onnistuu oman mielen kuvansa maalaamisessa. Hanna Laine, jonka tie kotitallin pitäjäksi johtotehtävistä on ollut monen vuoden toteutunut haave, on ammattilainen löytämään lempeästi vahvuutesi ja kannustaa omannäköiseen elämäntapaan.

Osallistuaksesi iltapäivään, sinun ei tarvitse olla taiteellisesti lahjakas tai osaava. Kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisena kuin ovat. Jokainen työskentelee itselleen sopivimmalla tavalla omista lähtökohdistaan ja omien voimavarojensa mukaan. Taidetyöskentelyn avulla ihminen voi myös oppia uusia tapoja ilmaista itseään ja saada rohkeutta vanhojen esteiden ylittämiseen.

Tarjolla kahvia, teetä sekä suolaista ja makeaa.
Hinta 65 euroa/ henkilö, sisältää ohjelman, maalauspohjat, maalit ja tarjoilun. Mukaan mahtuu kahdeksan osallistujaa.

Ilmoittautumiset viimeistään 27.8. Anniinalle sähköpostilla anniina@muodossa.com, tai soita puhelimitse 040 5822251

Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi!🤍

Anniina Kuula taideterapeutti ja artenomi (YAMK, Kulttuurihyvinvointi) ja
Hanna Laine DI, valmentava työnohjaaja (STOry)

Stuga

10/02/2026

26/01/2026

07/01/2026

14/12/2025

15/10/2025

15/10/2025

12/09/2025

02/09/2025

01/09/2025

11/08/2025

08/08/2025

Osoite

Puhelin

Nettisivu

Hälytykset

Oikopolut

Jaa

Kategoria