28/10/2024
Poseeraan tässä kanteleen kanssa polvillani märässä sammaleessa. Niin kuin nyt muusikot joskus poseeraavat.
M***a minä en ole muusikko. Tai siis en 30 vuoteen ajatellut, että se olisi jotain mitä minusta voisi sanoa.
Varhain lapsuudessa minulle kerrottiin, että minusta ei tule laulajaa, sillä minulla ei ole sävelkorvaa. Sanojalla ei ollut pahaa tarkoitusta. Lausahdus oli viaton heitto, ja jokseenkin tottakin. M***a se on merkittävällä tavalla määrittänyt minäkuvaani kaikki nämä vuodet. Sinä päivänä vaikenin ja talletin sydämeeni, että musiikki ei ole minua varten.
Kunnes päätin toisin.
Nyt olen toista vuotta soittajana kanteleorkesterissa ja olen löytänyt kitaristin, joka haluaa soitella kanssani. Kenties vielä yhdessä esiinnytäänkin jossain. Opettelen myös omaksi ilokseni overtone-laulua, jossa yksi henkilö tuottaa kaksi säveltä samanaikaisesti. Halusin oppia laulamaan nuotin vierestä molemmin puolin.
En ehkä vielä väittäisi olevani muusikko, m***a varmasti olen nyt ihminen, joka luo musiikkia.
Muita turhia uskomuksia, joita olen joskus matkan varrella tallettanut sydämeeni:
Olen ujo.
En pysty toimimaan kiireessä.
En opi uimaan.
En luota kehooni.
Olen huono vuorovaikutustaidoissa.
Minulla ei ole mitään annettavaa maailmalle.
Uskomuksilla on sinuun valtaa vain niin kauan kuin jatkat toimimista niiden mukaan.
Jokin ydin sinussa on luultavasti "totta" tavalla, jota on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa muuksi. Kuitenkin suurin osa arkisesta minäkuvastasi perustuu tarinaan, jota kerrot itsellesi.
Sinulla on, niin halutessasi, kyky kertoa tarinasi toisin.
